Joulun tähtöset

Sydämessä pienessäkin

asuu Joulun taika.

Pysähdy siis Sinäkin,

nyt on juhlan aika.

Joulunalusrilluttelua

Plerasin treenivihkoani, ajatuksissa tehdä (joskus tulevaisuudessa) oikeesti kunnon treenisuunnitelma aina pariksi kuukaudeksi kerrallaan. Löysin tavoitteet, jotka laadin vuosi sitten vuodelle 2011:
-koiran aktivointi tempuin, kekseliäs koira joka uskaltaa tehdä
-agin alkeet, koira syttymään lajiin
-tokoilua huvin vuoksi
-leikkiä, leikkiä, leikkiä, anna koiran ansaita palkka
-ohitukset kuntoon
-mätsärissä käynti
-terveystutkimukset
Suunnittele treeni, ole järjestelmällinen, älä vaadi liikoja, nauti!

Tokoilu hyvin vuoksi...nooh, kyllä kai jotain sinnepäin on tehty. Ainoa joka jäi toteutumatta on tuo mätsäri, hih. Pakko tuo on viedä joskus näyttelyyn, jollekin idän ihmeelle joka näkisi Stellassa sen sporttisen kauneuden tai edes Himpun verran siitä. Kyllä agi vei mennessään, ja Stella on ihan omassa elementissään radalla liitäessään. Stellan kanssa on tehty paljon töitä ja todella paljon on edessä, mutta palo on ja se on pääasia. Mun pikkupaimen <3 Videon otsikko olis voinut olla Pikkupaimen ja Hessu Hopotar treenaa, mutta menköön näin.

Sylivekki, pyöritys ja julmetut käännökset

Tänään treenattiin Mirvan taannoista rataa Kaitsun kanssa. Ja koiratkin oli mukana. Halusin kokeilla mm. eri vaihtoehtoja kolmoshypylle ja epätoivoisesti saada kaarroksia pienemmiksi. Paljon on vieläkin asioita, joihin en ole tyytyväinen, mutta hei -ekalla vedolla rata suht puhtaasti läpi! Ajattelin, että pikkuhiljaa on pakko tehdä myös pitempää pätkää, korjata virheet lennossa ja toimia suunnitelman B mukaan jos/kun niikseen tulee. Lisenssi 2012 on meinaan hankittu. Eri asia sitten milloin uskallan kisaamaan. Stellan kanssa on kyllä ihan huippua tehdä agia, että sinänsä ehkä jopa hiukan odotan kisaamista. Paniikkijännityksen kun saisi vähemmälle...eikai siinä auta kun lähteä baanalle koomaamaan.

Tekniikoista twisti on ihan räkäinen, en saa sitä sujumaan kunnolla. Lennossa koitin myös saksalaista kohtaan ennen ekaa putkea ja huomasin etten taivu kunnolla näyttämään sitä vasemmalla kädellä ja jalatkin sojotti minne sattuu. Jos vaikka treenais sitä seuraavaksi, ilman koiraa. Lopuksi tein pientä keppimuistutusta, hyvin muisti.

Kaikista paras pätkä jää tällä kertaa perheensisäisen sensuurin vuoksi julkaisematta. Valitettavasti. Vitsit oli hauska pätkä, aksa on huippua :D

Se toimii sittenkin!

Helpottavaa huomata että Fridan sunnuntainen jäätyminen oli vain hetkellinen paniikkihäiriö. Sateen ropina, vieraat ihmiset tai oudot koirat; mikähän koiraparan sai tolaltaan. Kaaosteoriaa mukaillen perhosen siivenisku maapallon toisella puolella saa satunnaisen walspan aksamotivaation kadoksiin toisella puolella. Menee vähän saivartelun puolelle mutta jokseenkin turhauttavaa kun koirulin vire on noin ailahteleva. Koiran ehdoilla kuitenkin mennään. Rakilta löytyy taas vauhtia ja intoa entiseen malliin. Heti seuraavana päivänä kävin tekemässä terapiamielessä vauhdikasta hyppysuoraa ja mustaa putkea ja nyt torstain treeneissä sujui vähän edistyneemmätkin kuviot. Sujui on nyt ehkä vähän väärä sanavalinta mutta ainakin päästiin taas siihen lähtötilanteeseen missä koirakon fiksumpi osapuoli on se nelijalkainen otus.

Itse koulutuksesta saa toki asioita irti ilman koiran täydellistä läsnäoloakaan. Muutama itselle vieraampi ohjausliike joiden soveltuvuutta omaan ohjaukseen täytyy kokeilla. Ihan perusjutuissakin näytti olevan korjattavaa. Muutenkin tuo ohjausfilosofia, jota koulutuksessa on käyty läpi vaikuttaa meille järkeenkäyvältä. Eli tehdään enemmän koiran kanssa yhdessä, saatetaan esteille, haetaan putkien suilta ja olemalla itse liikkeessä, mielellään nopeassa sellaisessa innostetaan koiraakin liikkumaan nopeammin. Toki välillä pitää pyrkiä ottamaan etäisyyttäkin mutta ns. kauko-ohjaukseen ei Fridan kanssa pyritä hakeutumaan.

Meidän "uuden" ohjaajakokelaan vetämät torstai treenitkin ovat olleet todella tervetulleita. Tuoreita näkökulmia ja tekniikoita jos vertaa omiin treeneihin. Perusohjauksen lisäksi olisi kiva saada pari meille sopivinta fiinimpää tekniikkaa omaan ohjausrepertuaariin. Ja vielä kun saisi saman soljuvan flown mikä liukkaiden portaiden alastulossa radalle niin ei olisi mitään hätää silläkään saralla.

Joulukorttiaikakin on taas käsillä ja netistä löytyy inspiraatiota koiraperheen korttiin... tai sitten ei. Päätettiin kuvata sittenkin lapsia.

Mirvan treeni

Ja taas on treenattavaa :) Ajattelen positiivisesti. Seuraavaksi saan palauttaa mieleen tai ihan uutena opetella:

-Ennakointia! Miksi ihmeessä kaikki näyttää ihan karseelta videolta? Ei mikään voi oikeesti valua noin kun mun ennakoivat valssit.
-Sylivekki versus pyöritys versus jaakotus tiukoissa siivekkeen kierroissa. Sylivekki täysin hepreaa.
-Twistiä täytyy muistella. Mielellään myös harjoitella.
-Vastakkaisen käden käyttö käännöksissä, toimi taas hyvin kun joku muistutti sen olemassaolosta.
-Keinua täytyy saada varmemmaksi, ylös-bang-mene (en ammu koiraa).
-Ohjauslinjojen valinta, mitä kautta milloinkin vie koiraa ja mielellään tiedostettuna miksi.

Hyvät treenit! Osa räpellyksestä on tosiaan videolla -AVOT!

Tiistain touhut

Eilen aamusella treenailin kontakteja ja keppien umpikulmaa koirien kanssa. Keinu tarvii taas ottaa aktiivisemmin mukaan treeneihin, treenattiin se ns. kuntoon syyskuulla ja nyt ei olla sen eteen mitään tehty -sen kyllä huomaa. Oli hakusessa pysähtymispaikka ja on-off, vimppa veto oli hyvä. Muuten kontaktit alkaa (ehkä) olla taas kunnossa, eilen Stella valui kerran yli Aan alastulon, koira syliin ja uusiksi.
Ehkä voisin itse keskittyä heristelemään vähemmän nyrkkiä noille koiruleille, alkaa saamaan naurettavia piirteitä ainakin näin videolta katsottuna...

Lohjan kisat

Lohjan Showlink -areena on kyllä hieno: koirahäkeille tilaa, lämmintä ja hieno keinonurmipohja. Kenttä on muodoltaan pitkä ja kapeahko, joten tuonne mahtuu kyllä komeita suoria.



Ekalla radalla Frida löysi pituuden jälkeen väärän putken pään. Pituudelle mentäessä olisi pitänyt vähän "pyöristää" tuota kulmaa niin oikea putki olisi ollut paremmin näkösällä. Kokonaista ratapiirrustusta ei huvita piirrellä, kuvassa varmaan toi radan kiinnostavin osuus. Moni meni 6 -> 7 hyppyjen alapuolelta ja yritti ohjata välistävedoilla koiraa. Tuloksena oli usein ylimääräistä pyörimistä ja kieltoja. Itse ohjasin yläkautta päällejuoksun tyylisesti esteet 6-10 ja yllättävän kivuttomasti sujui. Tuosta onnistumisesta jäi ihan hyvä fiilis vaikka hylsy tulikin. Walspamaisena yksityiskohtana kerrottakoot, että radan jälkeen Frida ei pysähtynyt vaan jatkoi sujuvasti matkaa yläkertaan henkilökunnan kerhotilaan tms. looshiin. En jäänyt istumaan nahkasohville vaan koira kantoon ja takas alakertaan.




Toinen rata aika kontaktipainotteinen. Omassa ohjauksessa pientä sekoilua jonka takia sekunteja paloi. Ratapiirroksessa esimerkki vauhdikkaasta lopusta. Löysäilystä huolimatta 3. tila ja merkintä kilpailukirjaan. Järjestäjällä joko musiikkimaku- tai sarkasmintaju kohdillaan kun luukuuttivat We Are The Championsia palkintosijat valloittaneille flätille, kultsulle ja walspalle.

Purina Center

Olipas tilaa juoksennella! Uusi halli Kaarinassa tuli testattua Elinan mölliratatreenin merkeissä ja varsin mukava paikkahan tuo oli. Matka lyheni muutamalla minuutilla, halli oli ihanan lämmin, tilaa oli ruhtinaallisesti (kauan kaivatut pitkät estevälit) ja pohja oli tosi pitävä! Tuntui että Stellalla löytyi kuudes vaihde, tuntui tosi nopealta. Hitti-Areenallahan Stella liukasteli aika paljon, mutta siellä pohja oli tosi kulunut paikoin.

Kuva: http://www.koiranomi.com/uusihalli.htm

Tänään tehtiin n. 20 esteen ratatreeni, jossa meille erikoisesti treenattavia kohtia oli

• ennakoivan valssin ajoitus
  
• putkiansa, jonka ohitus onnistui vekkaamalla edellisellä hypyllä ja ottamalla tiukan linjauksen seuraavalle esteelle (kepit)
• rytmitys ajoissa ennen seuraavaa estettä jos tiedossa tiukka käännös
• linjaukset, mieti koiran näkökulma rataantutustumisessa

Yllättävän paljon ehtii saada vinkkejä 10min treenissä, päästiin jopa rata loppuun ja viimeisenä esteenä ollut puomi onnistui ihan sairaan hienosti! Surkeaa on se, että unohdin siellä piirtää radan ja nyt en saa sitä mitenkään mätsäämään...niitä hyppyjä oli niin paljon...hahmotushäiriö?

Erityistä ilon tunnetta toi

• Stellan hurmos radalla!
• Stella ei syönyt Back On Trackia paluumatkalla, ei edes maistanut!
• Chisun uusi CD ja joulutilpehööri Prismasta, kyllä jaksoi ajella!
  

Kahden viikon päästä uudestaan!!!

Päivän treeni

Tänään lyhyesti lähtötilanteita ja kontakteja. Puomi sujuu paremmin kuin A-este, siinä täytyy vielä vahvistaa tuota alastuloa jotta päästään asennon korjaamisesta/valumisesta vauhdissa. Eiköhän se tästä taas :)

Lähdön tunnelmaa

Oi voi. Onko olemassa joku valmis suippokuonoeläinten kurinpalautusohjelma agilitykentille, joka toimii positiivisen vahvistamisen (pikkuhiljaa käy muutkin) keinoin? Joku nimeltämainitsematon hiippailee lähdöissä, 2on-2off kontaktit ottaa just ja just varpaanmitalla ja kärkkyy kärkkyy kärkkyy. Oikeesti kaikkeen tähän syynä on varmaan se, että viimeaikoina olen vahvistanut aika paljon nopeita vapautuksia ja nyt syytä taas miettiä mitä vahvistaa ja miten. Mietin pari päivää noita startteja ja tulin nyt siihen tulokseen, että koiran paikallaanoloa on huomattavasti helpompi havainnoida kun sen peppu on maassa. Eli Stella istuu. Pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa. Varmuudeksi treenaan kyllä paikallaanoloa seistenkin (jos tulee joskus tiukka paikka). Kaiken tämän pohdinnan syynä se, että Stella kovassa viressä tuntuu herkemmin tarjoavan seisomista kuin istumista enkä sitä halua "pakottaa" istumaan koska silloin sen vire selkeesti laskee. Kontaktien vahvistamissuunnitelma on myös tehty, tuloksia odotellessa...

Downshiftausta Kirkkonummella

Välillä tekee mieli irrottautua arjen oravanpyörästä ja antaa muiden mennä menojaan. Hidastetaan vauhtia ja nautitaan hetkestä. Agilityssä ituhippien filosofia ei kuitenkaan kanna kovinkaa pitkälle ja muut menee kyllä ohi vasemmalta ja oikealta jos oma vauhti ei riitä. KKK:n kisoissa ei riittänyt. Toisaalta hauskaahan tänne tultiin pitämään eikä tuloslistoja tiirailemaan -samalla logiikalla häivytetään epäonnistumisen tunteet lajissa jos toisessa.

B -rata ihanneaika 42s
48,80s (aikavirhe 6,8) sij.10

A-rata ihanneaika 44s
43,82s ratavirhe 5 (rima) sijoitus 14.




B-radalla aivan törkeän kova ihanneaika. Meillä paloi aikaa hitaahkoilla kepeillä, keinulla ja pienehköllä harhailukierroksella esteellä 11. Vaikka näistä olisi saanut 6s pois oltaisiin silti nipin napin ylletty ihanne-aikaan. Oliko ihanne-ajan laskemisperusteena käytetty etenemisnopeus (3,4m/s) normi vai oliko ratamittaajien mittatikussa tavallista harvempi asteikko? Ihanne-aikaan ylsi vain 4 ensimmäistä koirakkoa, loput tuloksen saaneet koirakot (18)ylitti ihanne-ajan. Näiden joukossa 6 nollatulosta.

Tiukkaa ihanneaikaa lukuunottamatta aika simppeli rata. Mukana jopa yksi vaapavalintaisesti suoritettava este. Puutteet tekniikassa tuottavat tosin ongelmia. Esim. keinulla ei oikein tiedä millä tuulella Frida on. Välillä menee keinun nopeasti, välillä jää jännäämään ja koiraa joutuu maanittelemaan alas keinulta. Hankala miettiä miten itse ohjaa esteen kun ei voi luottaa siihen, että koira tekee sen samalla tavalla.

A-radalle oli viritetty vähän enemmän putkiansoja. Alussa kävelin kakkoshypyn takasiivekkeen luo ja jäin n. metrin etäisyydelle hypystä. Selkä kakkoshyppyä kohti, vasemmalla kädellä näyttö ja sopivassa kohtaa käännös 2. hyppyä kohti ja ohjauskäden vaihto oikeaan käteen. Sitten omalla liikkeellä koira ohjataan kolmosputkeen. Muuten hyvä mutta Frida suuntasi 2. hypylle liian aikasten ja jouduin kiirehtimään. Olinko sitten vähän tiellä alastulossa tai jotain mutta Frida tiputti riman. Loppurata menikin ihan kivasti ja ihanneaikakin alittui täpärästi. Ilman tuota turhaa vitosta oltaisiin sijoituttu yhdeksänneksi. Parilla hypyllä meni vähän pitkäksi, joten ajasta olisi kyllä saanut sekunteja pois mutta aika houdini olisi saanut olla jos Luvan kanssa olisi radalta poistunut. Toisaalta eipä tässä nyt Luvia kaivatakkaan. Kakkosissa on ihan kivaa ja perusasioiden tulisi varmaankin olla hiukka paremmalla mallilla ennen kuin kolmosista kehtaa edes ääneen puhua.

Koukussa

Elinan treeneihin! Tänään oli viimeinen kerta tekniikkakurssista, aiheena twisti ja pakkovalssi. Pakkovalssi meni ihan kivasti, twistissä olin auttamattoman myöhässä, täytyypä treenailla ihan ilman koiraa ensin, jotta on oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Tältä kurssilta jäi kyllä tosi paljon hihanvarteen, ja niinhän se on että nälkä kasvaa syödessä. Pääsin mukaan marras-joulukuun mölliratakurssille, jossa tarkoitus treenailla ratakokonaisuuksia helpohkoilla (1lk) radoilla. Voi jos vain nuo koulutukset olisi hiukan lähempänä, nyt on ollut vielä ihan kiva ajella (ihmettelen kyllä sataako Salon seudulla kaatamalla aina keskiviikkoisin...) mutta pimeys ja liukkaus ei ole yhtään kiva yhdistelmä. Itsesuojeluvaisto lähestyvine joulukiireineen nosti päätään (lompakkokin huutaa pian hoosiannaa) ja sainkin sumplittua treenit niin, että osallistun vaan kolmeen kertaan. Jes! Jospa sitten ensi vuonna virallisiin uskaltautuisin, aika näyttää ollaanko valmiita.

Kylmenevät syysilmat saivat ajattelemaan myös Stellan lihashuoltoa. Aikani pähkäilin ja nyt tilauksessa on BoT:n verkkoloimi. Valitettavsti koira puuttuu kuvasta:

Tarvittaessa tuohon voi sitten iskeä jo kaapissa olevan Hurtan manttelin päälle, kerrospukeutumista koirallekin. Fridallahan on se paksumpi versio, ja on vaikuttanut hyvältä vermeeltä. Verkkoloimi on kuitenkin pehmeämpi ja kuulemma istuu luikulle pienelle koiralle paremmin. Postia odotellessa :)

Karjaan kisat

Sanna: Epävirallinen klubitaisto Hanko-Raasepori-Siuntio. Yhteispisteissä Hanko 24p, Raasepori 22p ja Siuntio 6p. Hieno päivä hankolaiselle agilityurheilulle :) Kisanomaista treeniä ja epiksiä pitäisi jostain haalia, koska ei se ihan selkäytimestä vielä tule...



Kai: Mukavat kisat. Ongelmat jokseenkin samat kuin yleensäkin. Hidas keinu ja kontaktien dilemmaan ei ole vielä löytynyt vastausta. Ekalla radalla yritin A:lla saada Fridan hakemaan on-offia ja jättäydyin taakse. Frida kuitenkin juoksi A:n läpi eikä edes yrittänyt pysähtyä. Uusiks meni. Tokalla radalla Frida sentään osoitti vähän hidastamisen merkkejä ja ehdin huutamaan jatka -käskyn. Kattellaan mitä johdonmukaisuuden edistämiseksi voisi tehdä... Pääasia kuitenkin, että Frida tuntui nauttivan ja se oli oma walspamainen itsensä. Hyvää fiilistä ei pienet ongelmat saati Lady GaGan pakkokuuntelu automatkalla latista.

Back to the future

Oma ohjausmenetelmä: tiukka käännös = näytetään hyppy etusormella. Hypyn jälkeen koira katsomossa kerjäämässä nameja = näytetään keskisormella. Yksäritilaukset sähköpostitse.

Kansallisen epäonnistumisen päivän kunniaksi kilpailevien treeneissä harjoiteltiin tänään mm. jaakotuksia. Sannan vartin briiffaus Elinan treeneistä ei ihan riittänyt. Hiukka hakusessa oli... Sunnuntaina Karjaalle epiksiin ja viikon päästä Kirkkonummelle kokeilemaan virallisia. Joulukuussa olisi tarkoitus suoda koirallle hiukan taukoa, joten nyt kisataan.

Aikakone olisi muuten aika kätevä kapistus. Dinosaurukset, viimeviikon lottoarvonta ja Queenin Wembleyn keikka vuodelta kasikuus olisivat luonnollisia matkakohteita."Borderterrierit Inka & Kina" -blogin perusteella huristelisin myös kymmenen vuoden takaisiin MM kisoihin Fridan kanssa. Ihan pikkasen eroa kun vertaa vuoden 2000 kisarataa vaikka tuohon Punssin hopearataan tältävuodelta.

Samassa blogissa oli myös todella mukavan näkösiä kolmosluokan ratoja viime vuosituhannen lopulta. Seuraavissa ratatreeneissä voitaisiin valita teemaksi "ysäri" ja väsätä tuollainen lähinnä nykyistä möllirataa muistuttava vauhtiympyrä. Selvää on ettei agility ole vieläkään mitään kehityksen lakipistettä saavuttanut. Harjoitusmenetelmien kehittyessä myös radat teknistyvät koko ajan. Pelottavaa.

Juokse tyttö juokse!

Joku perheenjäsen on usein tuumannut että juoksen kuin tyttö. Niin, onko siinä jotain ihmeellistä. Ilmeisesti jotakin kuitenkin tarttis tehdä, nimittäin siirtyä kantapäältä päkiälle. Tai ainakin miettiä miten saisi juoksun viemään eteenpäin ilman ylivoimaisia ponnisteluja. Mä olen tällainen sunnuntaihölkkäilijä, pienessä myötätuulessa on mukava pompsahdella eteenpäin, hyppiä kantojen yli jne. Ehkä pitäisi etsiä joku juoksutekniikkaopus tai parastahan olisi jos joku asiasta enemmän tietävä pistäisi treenaamaan. Täytyypä ihan ajatuksella miettiä miten mä oikein juoksen, kiinnittää huomiota kehon painopisteeseen, askelpituuteen ja siihen päkiän käyttöön.

Keskiviikon kuviot

Jos jaarittelisi jonkun sanasen kahdesta edellisestä Elinan koulutuksesta. Kuin tilauksesta treenasimme vekkiä ja eilen backlappiä (takaakierto +sylkkäri). Vekki oli aluksi mulle tosi vaikea, tosi haparoiden sain sen toimimaan yhdellä esteellä ilman vauhtia. Mutta lyhyt ratapätkä meni hyvin, ja nyt kun tiedän miten se kannattaa tehdä, voi jatkossa siihen omissa treeneissä palata. Erityisesti mietin erottelua takaakierron ja vekin välillä ja sitten pitää treenata vekkiä monipuolisesti, esim. ennen puomia. Ja tietty ajoitukseen liittyvät jutut, niitä saa miettiä ihan eri tavalla Stellan kanssa kuin mitä Fridan kanssa on tottunut.

Eilen aiheena oli backlap. Se meni hyvin. Stella hakee hyvin esteitä eikä jää oikeastaan koskaan jalkoihin pyörimään, joten tuo on meille sopiva ohjaus. Tehtiin taas myös radanpätkää, eniten ongelmia siinä mulle tuotti valssin ajoitus (ylläri!!!) ja tiukka vienti kepeille. Mutta saatiin sekin toimimaan kun tajusin vaan mitä tehdä ja miten. Eipä ole tuo kurssi pätkääkään kaduttanut, päinvastoin. Kokeilin myös matalaa keinua ja se meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin (viereisellä kentällä toiset treenit, samalla kentällä kaksi muuta koiraa treenaamassa). Hyvää treeniä meille on myös keskittymis- ja paikallaoloharjoitukset, joita pystyy odotellessa tekemään. Stellahan huutaa siellä kuin pieni sika, jos joku muu tekee agia vieressä. Mutta kun pääsee hommiin ei hauku yhtään ja Elinakin tuumas että hyvässä vireessä on tehdessään. Joten siinäpähän kiljuu.

Tänään uusiin koitoksiin, kennelkerhon epävirallinen keppimestaruuskisa. Voittaja on se, joka saa koiransa lähetettyä pisimmältä (avokulma) pujottelemaan kepit. Siitä tulee hauskaa :D

Valssitreeni

Käännökset ei niin kauniita, mutta putkihullu koira ei katoakaan putkeen ilman lupaa :)

1/3 Luva

Nolla on oikeastaan aika veikeä luku. Wikipedian mukaan:

Nollaa vastaavaa symbolia käyttivät ensimmäistä kertaa tiettävästi babylonialaiset osana lukujärjestelmäänsä jo 300-luvulla eaa. tai aiemmin. Sen käyttö oli kuitenkin melko harvinaista, ja yleensä nollan sijaan jätettiinkin vain tyhjä väli, mikä aiheutti usein sekaannuksia.

Antiikin kreikkalainen Ptolemaios käytti nollaa jo vuonna 130 osana kuusikymmenlukujärjestelmää. Muita lukuja hän merkitsi kreikkalaisilla kirjaimilla aikansa normaaliin tapaan. Ptolemaioksen nolla oli pieni ympyrä, jonka päälle oli vedetty pitkä viiva.

Intialaisarabialaisessa lukujärjestelmässä nollasymbolia käytti ensimmäistä kertaa intialainen matemaatikko Aryabhata noin vuonna 500. Intiassa ja osassa Arabian niemimaata käytetään nollan symbolina edelleen alkuperäisen kaltaista keskitettyä pistettä eurooppalaistyylisen ympyrän tai soikion sijaan.

Elias Lönnrot ehdotti vuonna 1839 suomen kielen nolla-sanaksi tyhjykkää.

Historiaa voisi jatkaa sillä, että syyskussa 2011 mekin sitten tuollainen tyhjykkä tempaistiin, vieläpä kakkasluokasta. Eipä noi nollat ole itsestäänselvyyksiä vielä nykyäänkään.

ATT:n vauhtikisojen jälkeen nyt oli taas vähän vaikeampaa. Frida tykkäsi enemmän nuuskia ja haahuilla eikä oma ohjauskaan mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Pääasia on kuitenkin merkintä kilpailukirjassa.



Helpohko rata. Vaati tietenkin huolellista ohjaamista tietyissä kohdissa (6->7 ja 8->9 joissa lähellä ansaesteitä). Omalla ohjauksella Frida veti tosi monen hypyn aika pitkäksi, tälläkertaa hidaskin nollatulos kuitenkin riitti 3. tilaan asti.



B rata melkein A:n peilikuva. Radan loppupuoliskolla eroteltiin jyvät akanoista -meidät mukaanlukien. Alussa olisi ollut kiva 4->5 välillä yrittää persjättöä mutta Frida ei oikein innostunut 3. hypystä vaan tykkäsi enemmän nuuskuttelusta. Homma saatiin kuitenkin hallintaan aina 13. esteelle asti. Kaavailin, että en jaks... siis ehdi juosta tekemään valssia niin että olisin blokannut 16.putkea. Jäin mieluummin 13. esteen oikealle puolelle ja tiukalla vastakkaisen käden näytöllä (tätä on harjoiteltu viimeaikoina)koira kääntyy oikealle esteelle. Ei toivoakaan.

Tästä on nyt kuitenkin hyvä jatkaa. Nyt jonkinlainen treenijakso käyntiin ja toivottavasti kokeillaan vielä muutamia kisoja tänävuonna.

Rengas, kepit ja keinu

Siinä aamun treeni. Ajoitus ja ennakointi on niitä asioita joita mun pitää kyllä miettiä kovin. No, tekemällä oppii. Ja videoimalla. Sorry taustaäänet mutta tuo spanielin laulu on vaan niin kaunista että pitää sekin jakaa. Ajattelin treenata nyt syksyllä esteet kuntoon ja keskittyä omassa treenissä perusohjaukseen, siinähän nuo myöhästymisetkin hyvin huomaa. Ulkokentällä pitäisi myös piipahtaa aina välillä tekemässä muutaman esteen sarjaa pidemmillä esteväleillä.



Viikolla alkoi Elinan tekniikkatreeni Turussa, vielä viisi kertaa edessä :) Aiheena oli ihmisnuoli ja alkuhämmennyksestä huolimatta huomasin sen olevan kyllä kätsy ohjaus, saa hyvin koiran koottua hypyn päällä ja käännöksen todella tiukaksi. Muistan kun joskus treenasimme kolmen suoran hypyn sarjaa, josta piti kääntyä todella tiukasti putkeen, loogisempaa olisi koiralle ollut takana häämöttävä A tai putken taaimmaisempi aukko. En silloin saanut Stellan kanssa mitenkään onnistumaan, kun en vekatakaan kunnolla osaa, mutta tää ihmisnuoli olis oikeen veikee tuollaseen. Tuo tekniikkatreeni oli tosi kivaa, alkuun treenasimme tekniikan ja sitten se lisättiin muutaman esteen sarjaan.

Hienot hyllyt!

Agilityn täyteiseen viikonloppuun mahtuu aina kaksi hyllyä. Tälläkertaa hyllyt poikkeuksellisesti koulutuskentän varastokopissa. Ei taida riittää artesaanipuusepän näyttökokeeseen.




Ratapiirrokset ulkomuistista vähän sinnepäin mutta eiköhän asian pihvi käy noistakin ilmi. Aika luksusta oli saada tuoreet kommentit SM-tason agivalmentajalta heti radan jälkeen. Suuret kiitokset Mirvalle!

A rata aika suoraviivainen. Alun puomi – putki akselilla ansantynkää muuten aika simppeli.

B radalla ehkä enemmän pohdittavaa. Alussa tajusin onneksi mennä kakkosen taakse tekemään pakkovalssia -hyvin toimi. Vauhtia oli mutta aika pitkäksi meni osa hypyistä. 12. hypyn jälkeen en valsannut ja yritin 13. ohjata takaleikkauksella. Pituudella varmistin ja saatoin koiran aika pitkälle yli. Alemmissa säkäluokissa pari koiraa valkkasi puomin jälkeen 18. hypyn kun ohjaaja kääntyi ihailemaan koiran alastuloa. Itselläni oli ideana pitää rintamasuunta suorana ja luottaa siihen että koira seuraa perästä. Muuten hyvä mutta oma hoppuilu sai koiran loikkaamaan puomilta vitosen arvoisesti.

Pitkästä aikaa tuli virheitä kontakteilta. Tietty treenit versus kisat ristiriita on nyt havaittavissa. Treeneissä haen 2on-2offia, kisoissa tuo on käytännössä niin hidas että siitä lipsutaan ja jatka -käsky tulee kun koira on menossa kontaktialueella. Ei toimi näin, nyt saldona molemmilta radoilta vitonen. Epätodellisen hyvistä sijoituksista huolimatta (4. ja 1.) mieltä kalvavat kiperät kysymykset. Saako on-offia nopeammaksi? Pitäisikö harkita juoksukontaktien opettamista? Jos pitää niin joudunko juoksemaan enemmän & nopeammin? Elämä on vaikeaa ajoittain...

Mun äiskä ja iskä vauhdissa

Kilpailu 10.9.2011 A agilityrata, paikka Lieto ATT -areena, järjestäjä Agility-Team Turku ry

Medi 3, kello 10:00, tuomari Stefanie Semkat, koirakoita 30, ihanneaika 47 s, enimmäisaika 71 s, etenemisnopeus 3,6 m/s

		7shelam	Tytti	Halivaaran Tomera Tyttö	Harri Aaltonen	WUH	45,14	3,77	-1,86	0	-1,86	V-S PiirM JUOKSU
		8shelam	Riku	Shet Up Mr Lovejoy	Raija Småträsk	ATT	45,17	3,76	-1,83	0	-1,83	V-S PiirM

Onnea äiskä ja iskä! Te ootte kyl niin parhaita!
t. Stella

ps. Kun mun rakennusaineet on 50% äiskältä ja 50% iskältä ja molemmat on noin hyvii niin eks mäkin sit oo. Eiks se niin mee?

Hyppyongelma?

Sunnuntaina päätimme juoksutauon Mirva Komulaisen agikoulutukseen. Kiva oli mennä kokeilemaan 4vkon tauon jälkeen miltä touhu taas tuntuu...heinäkuukin oli aika kuuma, ei paljoo treenattu...

No, ihan hyvillä mielin kai tästä eteenpäin. Stella nyt oli niin intopinkeenä, että ihme kun lähdössä pysyi. Keskittyminen treenaamiseen ei ollut ihan parasta mahdollista, liekö syynä tauko vai jokin muu. Ehkä yritän olla analysoimatta ihan kaikkea. Jostain muistan lukeneeni, että älä keskity virheisiin vaan onnistumisiin, oisko siinä uusi mantra mitä toistella. Kepit ja kontaktit meni hyvin, käännöksetkin ihan tiukasti ainakin välillä. Radalla oli mm. useammassa kohdassa tarkoitus treenata persjättöä ja tiukkoja käännöksiä vastaisen käden avulla. Nyt siis ylianalysoinnin aika: En tiedä mikä oli perimmäinen syy, mutta Stella alkoi alittaa hyppyesteiden rimoja. Saatoin joissain kohtaa kääntää rintamasuunnan jopa liian aikoisin ja oma liike pysähtyi, Stella kieltäytyi hypystä ja seuraavan kerran alitti sen. Ja teki sen myös uudelleen toisessa kohtaa...monta kertaa... Nyt oli treenissä hypyt oikeessa medikorkeudessa. Pakko jakaa teille salaisuus: olen treenannut itse minikorkeuksilla. Stella on niin nuori! Mulle on jotenkin vaikea ajatus, että rimat nostettaisiin kerralla oikeaan kisakorkeuteen, vaikka sen puolesta olen argumentteja kuullutkin. Ehkä kuitenkin vähän liian kauan ollaan minihypyillä tahkottu. Tajusin vasta eilen että Stella tulee kuukauden päästä kisaikään. Eipä silti, ei me kisoihin olla vielä menossa. Ja olen myös yhä edelleen kierrättänyt sitä pelkkien siivekkeiden ympäri. Varsinkin nyt kun ollaan vallan omassa pihassa treenattu (pirun juoksut). Mutta nyt kyllä heräsin todellisuuteen, hypyt väh. 35cm ja sillä siisti.

Kuvat: Anna Klingenberg

Muuten oli kyllä taas antoisa koulutus jollei puolet ajasta olisi mennyt ihmetellessä tuota rimojen ali pinkomista. Putkiongelma on tiedossa ja täytyy vaan tehdä treeniä ohi putken, kädestä palkaten. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu.

Myrskyn jälkeen

Ihana syksy! Elokuussa on hyvä sanoa näin, mikä lienee tilanne sitten marraskuussa. Tavallinen arki koittaa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että syksystä on tulossa varsin mukava. Vuosi sitten en olisi uskonut, että agility vie näin mennessään. Olen onnekas, kun on passelit koirat, treenikaverit ja -valmentajat ja vieläpä työ ja perhe mahdollistaa harrastamisen. Tulevana sunnuntaina Mirva tulee valmentamaan ja varovaisesti toivon, että jatkoa saadaan myöhemminkin. Kaiken kruunuksi pääsin kuin pääsinkin Elinan tekniikkakoulutukseen, pientä järjestelyä se vaati, mutta onnistuipa kuitenkin! Ja syyskuun puolella päästään todennäköisesti Kirsin kanssa Elinan oppiin muutenkin, superia! Syksyllä on tarkoitus jatkaa normitreenejä Tiinan jatkoryhmässä, treenitapa ja -tyyli sopii mulle hyvin joten so far so good :)

Heippa kamut!

Huopatossutehtaalla

Yhtä hiljaista. Juoksutauolla olemme. Tylsää. Onneksi voi pihalla jotain pientä treenailla, ja ehkä pieni tauko aksakentiltä on jopa hyväksi. Kamala takapakki oli poistippuminen Elinan tekniikkakurssilta, odotin sitä tosi paljon. Aikataulut ei vaan osuneet yksiin tällä kertaa :/

Raahasin pihaesteet pois ruohonleikkuun tieltä (eilinen oli lähinnä niittyagilityä), tässä viimeviikon pihatreeni:


-keppikulmat
-eteen irtoaminen hyppykulmia vaihdellen
-takaaleikkaus kepeille/minipuomille
-niisto 2.hypyllä (takaakierto-niisto-sokkari)
-pakkovalssi 2.hypyllä
-twisti 2.hypyllä
Tuo niisto on sellainen, etten tiedä teenkö sen ihan oikein...Stella kyllä kääntyy hyvin pienessä tilassa, että haluan sen kunnolla harjotella.

Pullanjälkeä Liedossa

Kevennys heti alkuun: tilattiin rihkamaa netistä. Paidat oli ylihintaisia ja alilaatuisia mutta toisaalta niissä on kiva painatus. Tekstipaitahan on heti Karjala-lippisten, liekkikuvioiden ja Arttu Wiskarin jälkeen tyylikkäin suomalainen keksintö, joten oli aikakin hommata sellainen. Agiliypiireissä herättänee samaa hilpeyttä kuin kaapista löytyvä Toskalan paita Toronton kiekkokatsomossa. Ainakin tuota ensimmäisen väittämän paikkaansapitävyyttä voisi testata...

Frida hiukka nyrpeänä koska posti "hukkasi" sille tilatun I'm with stupid paitulin.

Sunnuntain kisat voinee kuitata sillä, että ihan radan vieressä oli katsomo jossa syötiin pullaa. Toka rata olisi ollut oikeastaan tosi hyvä jos tuo ylimääräinen korvapuustin hakumatka katsomoon saataisiin jotenkin editoitua välistä pois. Viereisellä radalla (pohjoismaiden mestaruuskisa) mokoma käytös olisi ollut skandaali, tällä tasolla "vähän" löysemmät vaatimukset. Fridan vauhti ok tasolla ja radat suht. helppoja. Eniten suunnittelua vaati pituuden jälkeiset ohjaukset. Fridalle ei ole opetettu takaleikkausta pituudella, joten omat askelkuviot on syytä suunnitella niin ettei noin joudu tekemään. Minien ja medien ratoja seuratessa näytti siltä, että moni koirakko painii saman ongelman kanssa. Myös muurin luova käyttö tiukkojen kurvien elementtinä ansaitsee erityismaininnan. Hallikaudella täytyy tuotakin estettä harjoitella monipuolisemmin niin ettei tartte stressata onnistuuko vai ei.

Jos ääretön määrä apinoita kirjoittaa äärettömässä ajassa äärettömällä määrällä kirjoituskoneita jossain vaiheessa Shakespearen koko tuotannon virheettömästi kannesta kanteen niin kaipa meilläkin vielä on toivoa. Lisää kisoja!

Viikonlopun tasoittava treeni

Yövuoron jäljiltä ja kolmen tunnin unien jälkeen olen tyytyväinen että sain jalkani edes tuon verran liikkelle. Järkkyä kyllä tää nykyajan tekniikka, paljon paremmin aina menee jos ei näe itseään videolta...Oli pakko päästä kokeilemaan kisaavien ryhmän tuo treenikuvio, ihanaa pyöritystä ja pientä putkihässäkkää. Frida pääsi myös mukaan treeniin. Pientä lepsuilua ollut ilmassa ja kun säännöistä on joustettu niin ei tuo spanieli ohjaajaa kaipaa vaan ohittaa ekan esteen ihan omatoimisestikin ilman lähtökäskyä. Tänään siis katsottiin ettei lähde ilman lupaa, tiedä sitten mikä olisi se kultainen keskitie, mutta yllätysmomentti ekalla esteellä ei ole aina niin toivottu juttu.

ATT:n kesäkurssista vielä sen verran, että kaksi vikaa kertaakin olivat varsin opettavaiset. Estehakuisuuden treenaaminen on tuottanut tulosta, mutta nyt kun kentällä alkaa olla enemmän kuin kolme estettä, haltuunotto ja ansaesteiden ohitus on toisinaan hiukan ongelmallista. Ja kun nopeus kasvaa, kiihtymys kasvaa, virheet kasvaa. Mun pitää vaan oppia ohjaamaan, ei tässä muu auta. Ja rytmittämään omaa liikettä, sekin vielä.

Kesäkurssi ATT:lla 1 & 2

Kiitos ja kumarrus ABC:lle joka on pystyttänyt keltaiset pelastukset joka niemennotkoon, aina on kahvi lämpimänä ja jättimukit valmiina. Aamuvuorojen jälkeen kimpsut ja kampsut nopsasti kasaan ja suunta kohti Lietoa. Tammisaaren kohdalla mietin tänään, että tulikohan se koira mukaan ja onko se varmasti oikea koira...muutaman kerran mietin myös, että onko tässä oikeesti mitään järkeä...

Eli ilmoittauduin ATT:lla pidettävään möllitasoisille koirakoille pidettävään koulutukseen. Tällä viikolla oli kaksi ensimmäistä koulutuskertaa ja ens viikolla vielä kaksi. Matkahan on pitkä, sille ei mitään mahda, mutta niin se on jatkossa kisoihinkin jos joskus sinne asti päästään. Tekee tosi hyvää päästä eri paikkoihin treenaamaan ja saada palautetta kouluttajilta, jotka ei ole meitä koskaan nähneet.

Eilen teemana oli valssit ja tänään takaakierrot ja takaaleikkaus. Treenattiin ihan rataa, mutta pätkissä ja runsaasti palkaten. Sain kyllä taas monta ajatusta mietintämyssyyn, ja toki sitä samaa mitä olen ennenkin kuullut; käskytä ajoissa, liiku rohkeasti, luota koiraan yms. Mutta kyllä nuo perusohjaukset alkaa toimia ihan radallakin, pikkuhiljaa. Ja erityisesti meidän pitää alkaa treenata radan jatkumista keppien jälkeen, sen olen itsekin huomannut. Stella on ihan Whaaaat?!? jos pitää kääntyä tiukasti kepeiltä, etupalkalla kun ollaan paljon keppejä treenailtu.

Erityisen onnellinen olen siitä, että Stella tekee täpöllä hommia uudessa paikassa, vierailla esteillä. Eikä se enää oksenna liikennevaloissa autoon! Eikä muutenkaan! Jihuu! Kaikki tämä on vaivan arvoista! (Toisaalta, oon saanut popittaa lempiCDt x monta, mutustaa karkkia navan täydeltä ja olla tekemättä kotitöitä nyt kaksi päivää ja ens viikolla jatkoa seuraa. Että en mä valita. Ollenkaan.) Sitä paitsi treffattiin hallilla Stellan iskä Riku ja kurssille osallistuu myös Stellan puolsisko Hertta ja kurssitunnelmissa hengaili myös toinen puolsisko Nemi. Loistosuku meillä ;)

Suuntaa antavat ratapiirrokset alla. Ekassa radassa oli myös keinu, mutta me jätimme sen tekemättä. Tokalla radalla muurin sijaan okseri. Kouluttajana oli Katja Koivisto.

Möllit Karjaalla

Nyt se on tehty, ensimmäinen kisa takana!

Treeni-intoa

Ensiksi, pitäis varmaan vaihtaa blogin nimeksi "Agilityn treeniblogi" tms, kun päivitykset pyörii saman aiheen ympärillä. Kyllä me oikeesti muutakin tehdään kun treenataan keppejä. Oikeesti. Mutta tällä hetkellä agin treenaaminen on vaan niin kovin hauskaa että siitä tulee (turhiakin) joristua. Stellan pentuaikana mietin useammin kuin kerran, mitä tästäkin mahtaa tulla, menee hyvä agikoira hukkaan (todennäköisesti!) mutta jotenkin on sutvittu tähän pisteeseen, että jopa möllejä huomasin miettiväni. Hullua! Treeni-intoa lisää pääsy koulutuksiin, syksyllä olis tarkoitus päräyttää Elina Jänesniemen tekniikkakurssille ja elokuussa parina iltana ATT:lle möllitasoisille koirakoille suunnattavaan treeniin. Tänään bongasin ilmon, ja samantien tuli vahvistus että mukaan mahdumme. Huippua!

ps. Vaikka menis hyvä agikoira hukkaan, ei se haittaa. Stella on mun ihkuraksupoksu.

Avo- ja umpikulmaa

Aamun treeni

Ajattelin nyt kesällä käydä treenaamassa torstain kisaavien ryhmässä, tarkoitus on tehdä lyhyttä treeniä pienillä estemäärillä. Ja kerran kuussa kisanomaisesti rataa. No, eiköhän viimeksi ollut se kisanomainen rata. Ensimmäinen kerta kun tehtiin pidempää pätkää, olihan se ihan mielenkiintoista. Hyppykiemurat meni yllättävän hyvin, valssit, takaaleikkaukset ja ainakin suunnittelin yhteen kohtaan päällejuoksunkin, tiedä sitten miltä se oikeesti näytti :D Mutta aaaargh mitkä kontaktit! Juoksi täysillä läpi! Ja kepeillä takkusi...niitä en edes jäänyt korjaamaan kun ollaan vallan ohjureita käytetty. Muutenkin oon miettinyt mikä kepeissä mättää kun hallilla tekee ne hienosti ja kentällä menee sekasin. Alussa ja lopussa olen sit ohjureita pitänyt, helpotukseksi.

No, tänään tein aamusella kontaktimuistutusta ja keppejä ilman ohjureita. Kepit meni hienosti ilman ohjureita eli niitä ei enää ainakaan rutiinisti enää käytetä. Kontakteilla ajattelin nyt ottaa askeleen taaksepäin ja palata aina palkkaamaan on-offista. Nyt ainakin sujui ihan ok, saas nähdä miten ens kerralla.

Keinuangsti

Oon tullut siihen tulokseen, että keinun opetus on ihan liian monimutkaista. Kaikki muut esteet on olleet kivoja opettaa, mutta en vaan saa selkoa miten tuon keinun oikein opettais. Liian monta vaihetta! No, aloitin kuitenkin. Stella on jo aiemmin saanut juosta keinun päähän ja se on nostettu sieltä pois, samoin on yritetty tehdä liikkuvasta alustasta kiva juttu. Nyt paja valmisti pikkukeinun pihamaalle ja päästiin Stellan kans testaamaan kapinetta.

Lämpimien ilmojen myötä on koirat päässet pulikoimaan lähes joka päivä. Sillä seurauksella että Frida on saikulla, alkoi ontumaan takajalkaa ja jonkunnäköistä hotspottia siellä varpaiden välissä taitaa olla. Sakset suihkien lähti tassukarvat, katsellaan nyt jos kotikonstein helpottuis. Tyytyväisenä tuo näyttää portinpielen varjossa makoilevan.

Jotain hyvääkin terveysrintamalla: Stellan virallinen lonkka- ja kyynärlausunto tuli Kennelliitosta, lonkat siis A/A ja kyynärät 0/0. Jippii!

Hyvää Juhannusta!

Makkaraa, pihviä, vartaita oheistarvikkeineen parin päivän ajan. Okei, niityllä kirmaamista ja kukkien poimimista (löysimme myös lasten kanssa jättiläisetanoita ja hysteerisen pelottavia heinäsirkkoja), juhannussalon ympäri tanssimista. Onneksi siitä ei ole videota.

Kaiken ylensyömisen lomassa kävin vetäisemässä pienen tasapainottavan treenin hallilla; putkierottelua ja lopuksi vähän keppejä.

Keppejä

Keppien tehotreeni on alkanut. Fridalle on ehdollistettu, että 12 kepin onnistunutta suoritusta seuraa tavallista parempi makupala ja aina ahne walspa on nopeasti sisäistänyt tuon. Keppien päässä on namikuppi johon ohjaaja pudottaa namin kun suoritus meni putkeen. Kiirehän tuossa meinaa tulla, avustajan kanssa tietty helpompaa. Frida lukee ohjaajaa liiankin hyvin kepeillä ja pienikin käden liike tms. saa suorituksen katkeamaan. Namikuppia kohti luoviessaan Frida ei mielestäni niin paljoa hätkähdä ohjaajan muuveista. Hyvältä siis näyttää.

Seuran kanssa sovimme leikkimielisestä irtoamiskisasta kepeille. Kenen koira irtoaa kauimpaa kepeille kerää muiden rahat. Provosoidaan kanssakilpailijoita videolla. Tavallisella pokkarikameralla ei saa kuvattua noin pitkälle, kepithän ovat jossain siellä taivaanrannassa, mutta onneksi sain kahden kameran kuvaa yhdistämällä selkeän esityksen meidän kyvyistä. Umpikulma siis sujuu, toivottavasti saadaan treenattua avokulma samalle mallille.

Silmäni avasin ja maailman näin

Myös fiksumman koiran(siis se puna valkoinen jos joku ei vielä tajunnut) ohjaajalle jäi tuosta mainitusta agikoulutuksesta hyvät fiilikset. Koulutus herätti hyviä ajatuksia ja jätti pohdittavaa. Jotenkin piristävää saada vähän ulkopuolista näkökulmaa tuohon omaan tekemiseen. Treenimotivaatiota tuli kummasti lisää, tosin Fridalla hieronnan jälkeen viikon tauko, jonka aikana motivaatio ehditään varmasti hukkaamaan johonkin.

Jatkossa tarkoitus on soveltaa ns. pentutreenejä Fridallekin. Pyrin tekemään entistä enemmän yksittäisiä esteitä. Namikupilla tai lelulla autan koiraa käännöksissä ja toivotaan, että tuntuva palkkaus tekisi hypyistä ja käännöksistä nykyistä mielenkiintoisempia. Omaa päsmäröintiä esim. lähtötilanteissa pyrin vähentämään ja keskitytään tiukan paikallaolon sijasta mieluummin siihen, että vauhti ja innokkuus olisi se jota haetaan. Muutaman kerran kun Fridaa toppuuttelee tai korjaa lähtötilanteessa niin nuuskimisen kaltaiset sijaistoiminnot saavat vallan. Sama juttu kontakteilla. 2-on2-off on se mitä edelleen vaadin mutta jatkossa vapautus välittömästi kun koiran persus laskeutuu eikä vasta kahvitauon jälkeen. Himmailuun ei yksinkertaisesti ole varaa.

Hetsaukseenkin löytyy hyvät keinot. Frida ei kiihdy tarpeeksi namikupista mutta vauhtia löytyy kun joku kissa tai posteljooni pompahtaa jostain kulmantakaa vastaan. Ainakin noita ensiksimainittuja näyttäisi olevan ihmisillä yllin kyllin ylimääräisiäkin, ei kai niitä muuten vapaana pidettäisi, joten ehkäpä pari joutilasta kissaa häkkiin ja esteen taakse palkaksi. Saisi noistakin hyötyeläimiä...

Lupa liitää

Lauantaina oli Mirva Komulaisen agikoulutus, ihanaa että saimme hänet tänne Hankoon kouluttelemaan ja luennoimaan. Ja treenissä mä kaipaan just sitä, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten tehdä, aina ei oma intuitio riitä ;)

Treenissä keskityttiin valsseihin ja takaleikkauksiin ja nyt oikeesti varmaan ekaa kertaa rupee jossain määrin palaset loksahtelemaan yhteen. En mä niitä vielä osaa tehdä, mutta pikkuhiljaa selkenee. Elinan ja Mirvan koulutukset on olleet kyllä tosi hyviä. Kepit ja raskaskankainen pussikin meni kivasti. Kepeissä pidän toistaiseksi yhden ohjurin alussa, keskellä ja lopussa. (Eilen tosin kokeilin hallilla ilman ohjureita, kerran avo- ja kerran umpikulmasta, onnistumisprosentti 100 *smile*) Takaakiertoihin Stella irtoaa kivasti, pakkovalssi sujui hyvin. Putkihulluus on ongelma. Siihen Tiina antoi kyllä eilen varsin varteenotettavan vinkin, verkot putken suulle jos sinne ei ole tarkoitus mennä. Laitoin korvan taakse :)

Mirvan koulutuksesta vielä sen verran, että meidän vauva-agility saisi jo riittää. Rimat medikorkeuteen kuulemma ja muutenkin varon ihan turhaan, tarvis täysillä mennä, ja ihan tosissaan. Hui kamala. No joo, ihan looginen syy tuohon varovaisuuteen on ollut se, että Stella on mun silmään vielä nuori ja kuitenkin olen päättänyt sen virallisissa terveystutkimuksissa käyttää ennen kuin "tosissaan" aletaan treenaamaan. No, tänään sitten käytiin.

Lohjalle oli aamusta aika varattuna eikä mitään epäselvyyttä siitä, kumpi jännitti enemmän, minä vai Stella. Stella ois painellut suoraan lekurin huoneeseen ja sain pidellä sitä sylissä, olis muuten tehnyt liikaa tuttavutta muiden asiakkaiden kanssa. Tunsi varmaan mun sydämentykytyksen, kylmän hien ja vapinan ja alkoi itsekin vähän tutisemaan. Hetkeksi. Sitten se nukahti mun syliin ja sain tutista rauhassa.

Lääkäri kuunteli sydämen, ei sivuääniä. Polvet tunnusteli, 0/0. Sitten hetkeksi unten maille, lonkat lähti A/A ja kyynärät 0/0. Toivotaan ettei tuosta muuksi muutu matkalla. Näin itsekin kuvat ja olihan ne hienot. Kiva käynti kaikenkaikkiaan. Pieni välikohtaus kuvatessa oli ollut, kun Stella täydestä unesta oli yhtäkkiä ponkaissut ylös ja lähes hypännyt lattialle, mutta hoitsu onneksi vieressä oli napannut syliin. Kunnia hoitsuille! Ja sitten taas Stella vedellyt sikeitä. Oli ihan kanttuvei vielä kun menin herättelemään, sitten mielessäni voivottelin kun parkkimittarissa enää 4minuuttia jäljellä ja parkkipirkonkin olin bongannut pihamaalla ja BING! Stella heräsi ja lähti kohti parkkipaikkaa täyttä vauhtia kiskoen vaikka jalat hiukan spagettia vielä. Se todella lukee mun ajatuksia...

Elinan treeni 5/5

Tänään oli Elinan kurssin vikat treenit Turussa. Lämmintä oli, ja treeni pidettiin lyhyenä ja otettiin vaan lunkisti omaa vuoroa odotellessa. Kiitän ja kumarran ilmastoitua autoa, märkiä pyyhkeitä, kylmäkalleja ja tietenkin Henkilökohtaista Avustajaani (joka myös aviomiehenä tunnetaan), hän ystävällisesti huolehti mun ja Stellan riittävästä nesteytyksestä ja kanteli vesipulloja. Miten niin lomalla voisi olla parempaakin tekemistä?!?

15 minsan treeniin mahtui tällä kertaa yksittäisinä muurin ja pituuden suoritus ja lisäksi tehtiin pientä radanpätkää. Kuinka myöhässä voikaan ihminen olla ohjauksessaan. Ihan opettavaista saada edes jotakin videolle. Lyhyillä esteväleillä tuntuu joskus onnistuvansa jossain mutta nää pitkät estevälit ja vähänkin pidempi rata ja varsinkin ansaesteet, vähemmästäkin huimaa, menee jalat solmuun ja ohjatakin pitäis. Pieni yllätys videolla oli Stellan aikas myöhäinen reagointi namialustaan pituuden jälkeen, täyspysähdys, TÖKS. Hyvä kun ei volttia tehnyt, kerien..

Hierojalla ja ravitsemustiedettä

Koirat pääsivät (joutuivat) tänään molemmat elämänsä ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyyn. Fridan ei rakenteellisestikaan mikään siro ole, ja viimeaikoina on tuntunut jännittävän takapäätään enemmän esim. harjattaessa. Joskus ei tahdo lähteä lenkille, olemme tosin ajatelleet sen vaan kertovan omaa kieltään Fridan spanielimaisesta mukavuudenhalusta ja tietynlaisesta jääräpäisyydestä. Agissa tiukat kaarrokset siivekkeitä hipoen eivät myöskään ole koskaan kuuluneet Fridan repertuaariin. Stella taasen on niin tuuliviiri ja nopea liikkeisään että joskus kauhistuttaa sen suunnanmuutokset ja kouhkailut. Samoin on mietityttänyt peitsaus hihnalenkeillä, se tosin poistuu usein kun kiihdytän omaa vauhtiani...

Aamusta suuntasimme Tammisaareen, jossa Janina otti ensin Stellan käsittelyyn. Takapää oli kunnossa mutta edestä löytyikin niitä jumituksia :/ Niskan ja rintarangan alueella oli kireyttä, varsinkin vasemmalla puolella. Hieronnalla ja laserilla saatiin hyvin lihaksia pehmennettyä ja Stella olikin tosi rento käsittelyn jälkeen. Janina epäili että Stella olisi joskus törmännyt johonkin. Siis varsin mahdollista! Niin paljon kuin nuo koirat kouhkaa ja Fridalla on tapana jyrätä pienempiään aika suvereenisti. Toinen asia mitä itse mietin on Stellan hihnakäyttäytyminen, ajoittainen kiskonta remmin päässä (vrt. agikuvat edellä) saattaa kyllä olla osasyyllisenä. Näin maallikon silmin ainakin.

No Frida sitten. Tasapaino ennen kaikkea ja Fridallahan jumit olikin sitten takapäässä :/ Ei sinällään mikään yllätys. Lannerangan oikea puoli jumissa, munuaiset ei liiku, pallea lytyssä ja mitähän vielä. Jokatapauksessa oikea puoli tosi kireä. Hieronnalla saatiin jotain aikaiseksi ja olihan Janinalla tähän oikean puolen jumitukseen syy kuin apteekin hyllyltä; gluteiinipitoinen ruokavalio. Eukanubauhri siis tuo Frida. Jopa minä, modernin lääketieteen ehdoton puolestapuhuja olin ja olen aika vakuuttunut tuosta jutusta kun siihen hyvät perustelut sain, joten nyt on Orijenit laitettu tilaukseen ja kokeillaan täysin viljatonta sapuskaa. Olen ennenkin tuota ruokaa katellut ja jonkun pikkupussinkin ostanut, mutta korkea proteiinipitoisuus on saanut painamaan paniikkinappulaa. Kokeillaan nyt ainakin sopiiko vaiko eikö. Stellahan syö pääsääntöisesti ANF:ää ja toistaiseksi ainakin jatkaa sillä. Ehkä jouluna on avaamaton 15kg säkki syötynä.

Joten kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen reissu, Fridalle on jo uusi aika varattuna ja varmasti jatkossakin käydään tarpeen vaatiessa.

Tavoite saavutettu

Stella on estehakuinen koira. Agia siis jälleen, mitäpä muutakaan. (Sivuhuomautuksena, jos jollain on ylimääräistä tokomotivaatiota, otan ilolla vastaan.) Kuulemma syttynyt lajiin. Sehän tässä taisi olla se perimmäinen tavoite. Stella on kyllä aina skitsonnut kun näkee muiden tekevän jotain esteillä, jo pikkupentuna. Kai se on se veren perintö. Yhtään tuota estehakuisuutta vähättelemättä, se tuo mukanaan myös pientä päänvaivaa. Muun muassa lähdöissä pysyminen, ylimääräisten esteiden suorittaminen ja "hienosäätö" omassa ohjauksessa vaatii vähän pohdiskelua ja ihan sitä käytännön treeniäkin, hih.

Eri ohjauksia ja tekniikoitakin on kokeiltu, Turussa Elinan kurssilla ollaan nyt käyty takaakiertoja, twistiä, sylkkäriä ja ennakoivaa valssia. Nopea ja ohjaajaherkkä koira ja räpiköivä ohjaaja ei välttis ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta toivotaan että Stella on kärsivällinen. Tiinan treenissä eilen kokeiltiin päällejuoksua, siinä hiukan kangertelua mutta toisaalta se oli Stellalle ihan uus juttu. Ei oikein halunnut kääntyä esteeltä mua kohti vaan painaa täysillä eteenpäin. Backlapiä kokeiltiin myös osana rataa ja se meni hyvin. Puomi sujuu ihan ok, kepeillä tarvii nyt vahvistaa koko 12 keppiä. Kuuden kepin pujottelun oppi nopeesti, pääsiäisenä aloitettiin keppitreeni ja nyt voi sanoa, että osaa itsenäisesti. 12 kepillä tahtoo jossain välissä oikaista, toisaalta ei se voi sitä osata kun ei ole kunnolla opetettukaan.

Kesälomakin alkoi, ja kesäisiä lomasäitä odotellessa onkin hyvä parannella omaa nilkkaa, jonka eilen treeneissä teloin. Astuin hauskasti nilkan päälle eikä silloin vielä tuntunut pahalta, kävin jopa illalla juoksemassa koirien kanssa kun en muistanut koko tapaturmaa. Ja yöllä alkoikin sitten aika jomotus. Kylmäkääreet koivessa, ibuprofeiinia nassuun ja nilkuttaen sateeseen ja tuuleen! Nyt on loma!

Mitä tuolla hei tapahtuu? Meinaaks joku treenaa!?!

Mä haluuuuuun!!!!!!!!!

Lomalla on leppoisaa

Kylläpä nyt sää suosii lomalaista ja hyvä niin. Nopsaa pieni videopäivitys aamun treenistä. Takaleikkausyritelmää loppukevennyksenä. Iltapäivä kuluikin sitten lastenvaunurallin ja keinumiskilpailun merkeissä.

Loistotreenit

Tänään siis Elina Jänesniemen agikoulutus 2/5. Toisen epäonni on toisen onni, kun yksi koira on poissa, toinen juoksussa ja kolmas puoli tuntia myöhässä niin mehän saatiin kunnon treeni!!! Varoitus, sisältää hehkutusta :)

-Stella ei oksentanut autoon, paluumatkalla ei edes kuolannut.
-Mulla oli autossa hyvät eväät ja hyvä musa joten paikanpäällä hyvä mieli.
-Leikki sujui hallin pihalla jotenkuten ja hallissa koko puolituntisen palkkautui pääosin narupallolla.
-Stella jaksoi keskittyä puoli tuntia treenaamiseen yhtäsoittoa, teki innoissaan mutta samalla niin tosissaan että melkein nauratti välillä. Ihana. Viereisellä kentällä oli myös treenit eikä juuri noteerannut bortsukollegoitaan.

Kuvassa suuntaa antava ratapiirros. Teemana oli sylkkäri ja siihen sainkin hyviä vinkkejä. Ajoitus, ja kuinka koiralle kerrotaan etukäteen tulevasta käännöksestä. Muurin jälkeen kokeilin persjättöä, Stella oli vähän että "Mitäh?" koska olen ajatellut, että kaytän persjättöä vain putkessa, jolloin koira ei näe mun vaihtavan puolta lennossa. Mutta täytyy miettiä jos kuitenkin treenais tuota muutenkin, valssata ei aina ehdi ja takaaleikkauksessakin on omat kommervenkkinsä.


Tehtiin rata osissa mutta kokonaan! Vitsit Stella on huikee, harmi vaan että ite on välillä ihan kuutamolla. Yksittäisistä jutuista musta oli hienoa, kuinka Stella irtos hyvin; kepeille (vaikka oli vinokepit), takaakiertoihin ja pussinkin meni vaikka hieman oli pää pyörällä sen jälkeen.

Mun tarvis opettaa Stellalle putkijarrutus, on nopee :) ja estehakuinen :) joka näkyy mm. siinä, että ampasee täysiä putkesta seuraavalle näkyvälle esteelle ja se nyt ei ihan aina ole suotavaa. Siihenkin sain vinkkiä, täytyy opetella suhisemaan. Ajoissa.

Oli kyllä niin hyvän mielen treenit. Tosi hienoa päästä näihin koulutuksiin. Täytyis kuivaharjoitella ennakoivaa valssia, sylkkäriä ja tuota putkijarrutusta että sais niihin jotain tatsia. Ei siis tarvi huolestua jos mut näkee jossain veivaamassa ja suhisemassa ilman koiria ;)

Pihahommia

Loma alkoi ja sen myötä kylmyys. Jes. Pihahommia on kuitenkin saatu ihan kiitettävästi tehtyä, tosin eilen paljastui koirien uusin intohimo, tuollaista asiaan omistautumista en muista vähään aikaan nähneeni. Stella, joka yleensä AINA tulee kutsuttaessa, oli menettänyt täysin korvansa eikä Fridaa näkynyt mailla halmeilla. Toinen oli norjanangervopensaassa ja toinen maastoutuneena kukkapenkkiin. Ahne koira on ihan jees, mutta rajansa kaikella. Uusin intohimo on siis:
Stella ainakin oli nauttinut kanankakka+merileväyhdistelmästä siinä määrin, että vatsa toimi aika reippaasti ja illalla saimme aromit myös olohuoneeseen oksennuksen muodossa. Eikä se tuosta ainakaan mitään oppinut tai oppi se sen, mistä tuota herkkua löytää ja nyt ensimmäisenä suuntaa tsekkaamaan kukkapenkit. Itse viisastuin siinä määrin, että jatkossa tämä valmiste vain ja ainoastaan kasteluveteen liotettuna.

Pihahommien lomassa ollaan otettu vähän keppejä taas. Ihan kivasti sujuu, alussa on yksi verkko ja kuja on aika kapea. Hallilla olikin pientä hakemista 12 kepillä, Stella selkeesti ihmetteli kun piti jatkaakin pujottelua (kotona 6 keppiä). Suunnitelmissa onkin jatkaa hallikautta yhteisten treenien merkeissä ja käydä silloin tällöin omatoimisesti, hallin kepit kun saa kujalle ja jossain välissä kun keinua aletaan treenaamaan niin keinun saa matalammaksi.

Uusia haasteita

Eilen alkoi Elina Jänesniemen jatkokurssi Hitti -areenalla. En vieläkään tiedä onko neroutta vai silkkaa hulluutta ajaa täältä 15min treenin takia Turkuun, mutta ehkä se tässä alkukesän mittaan selkiää. Tehtiin pientä radanpätkää osissa (mitä nyt ehdittiin), katsottiin kontaktin alastulo ja siihen sainkin taas mietittävää. Lähinnä eleettömään vapautukseen, miten se voikaan olla niin vaikeaa. Lisäksi ohjauksen ajoitukseen on paras kiinnittää huomiota, myöhässä ollaan! Kepit oli Stellalle suuri ja tuntematon (vinokepit verkoilla) mikä ei sinänsä ole ihme, kun meillä kujakepit vielä käytössä.

"Ongelmana" taas tuttu lelun kelpaamattomuus palkkana. Se toistuu nyt usein vieraassa paikassa. Stella on niin töpinöissään itse tekemisestä ja varmaan ympäristökin vaikuttaa ettei se edes näe koko lelua. Yritin alussa jopa hetsata niin, että Stella oli kiinni seinässä, mutta se vaan riekkuu kun muut tekee ja Hän ei pääse. Ja tää alkaa siinä vaiheessa kun auto kaartaa hallin pihaan, haistaako se adrenaliinin vai mitä meedion kykyjä sillä on. Lenkille ei halua, neliveto päällä rynnii hallille. Autossa enimmäkseen huutaa. Mutta on tosi hyvä päästä treenaamaan vieraammissa paikoissa ja häiriössä niin tulee mietittyä näitäkin juttuja. Positiivisuus kunniaan.

Tänään korkkasin ulkotreenikauden kentälläkin. Fridan kanssa oli kiva jölkytellä vähän rengasta ja keinua, mutta toista oli pikku-Huligaanin kanssa. 1. Meteli kentän laidalla 2. Melkein söi taas hihnan poikki viidessä sekunnissa kun silmä vältti (vaikka oli paksu ) 3. Kun vapaaksi pääsi veteli omaan tahtiin spurttina putkea ainakin viisi kertaa 4. Olin kuolla suonenvetoon ja hapenpuutteeseen neljän esteen radalla. Ehkä tässä vaan tapahtui se lehmät laitumella talven jälkeen -efekti tai sitten me ollaan pulassa.

Onni on oma piha

Mistä on hyvät treenit tehty?

Työpäivän jälkeen kotiin pikapikaa, imurointi (hiekkaa x miljoona), keittiön siivous, pyykit narulle, koirat mukaan ja Kaitsua vastaan töihin, lapset päiväkodista ja pari voileipää naamaan. Hetken jo mietin jaksanko vaivautua hallille, mutta menin silti. Musat päälle ja tehokas puolituntinen. Stellan kanssa tein putkierottelua, kokeilin haltuunottoa vastakkaisella kädellä ja ainakin nyt muutaman kerran kokeilulla luki sitä tosi hyvin. Takataskussa kaksi samanlaista narupalloa ja johan sujui leikkikin! Keppikärpänen on nyt päässyt puremaan, ja nyt ajattelin ottaa ne treenikuvioihin mukaan. Tein muutaman toiston kujalla ilman verkkoja, avokulman hakee hyvin mutta umpikulmassa tahtoo mennä tokasta välistä sisään joskus. Täytyy keskittyä mihin näyttää ja tarvittaessa ottaa ekaan väliin verkko. Pihaan laitoimme kuuden kepin kujan, joten pääsee tarpeeksi usein vähän treeneemaan. Ja ekaa kertaa Stella karkasi (kröhm) Aalle, hiukan jo kylmäsi kun itse olin sen varran kaukana ettei koppaamaan ois päässyt. Mutta mitä tekee Stella -hallitusti yli ja on-offille alas! Siinäpä kökötti kunnes annoin vapautuskäskyn. Kepeille olin viemässä ja taas koira Aalle...tää olikin kiva juttu! Nyt saa Aa jäädä muhimaan, mutta tosi hienoa oli nähdä kuin luottavaisesti ja itsenäisesti Stella sen meni ekaa kertaa elämässään.

Nyt vahvistui nuo Elina Jänesniemen kurssin aikataulutkin, alkaa parin viikon kuluttua ja viisi kertaa käydään Turussa kääntymässä. Mielenkiinnolla kyllä odotan kurssin antia, saa taas vähän näkökulmaa tähän omaan räpeltämiseen.

Kontaktivideo

Kontaktit mietityttää. Tai lähinnä tuo takajalkojen nouseminen kovassa vauhdissa, oikeeta puomia ollaan vasta muutama kerta testattu ja nyt olis enemmänkin tässä minipuomilla tarkoitus pähkäillä asiaa kun se vihdoin on kaivettu liiteristä. Tuossa videolla näkyy viimeisellä toistolla mitä tarkoitan. Mä en haluisi ottaa alastulolle namia/targettia vaikka senkin käyttö on ihan perusteltua, riippuu miten haluaa opettaa. Tarkoituksena tän metodin kanssa on nopeet on-off kontaktit, ei himmailuja alastulolla tai palkan etsimistä kontaktin juurelta. Että on-offille pysähtyminen olisi ehto sille varsinaiselle palkalle joka seuraa jatkossa. Ajattelin nyt vaan vahvistaa tuota on-offia ilman vauhtia ja katsoa mitä tapahtuu. Omaa rytmitystä voisi kanssa miettiä, ei varmaan ole järkeä juosta täysillä ohi vielä tässä vaiheessa. Ja jos valuminen/takajalkojen hyppinen jatkuu niin jättää ne tylysti palkkaamatta. Vinkkejä/kokemuksia otetaan kyllä vastaan.

Shelttikoulutus ATT:lla

Pikapäivitys agikoulutuksesta ATT:lla, kun jotenkuten vielä muistaa tekemänsä. Eli tänään vietettiin varsin mukava agipäivä mukavassa seurassa shelttien haukun siivittämänä. Tiivistys:

-Stella toimi ihan hyvin vieraassa hallissa, häiriössä. Kerran karkasi räkyttämään viereisen kentän koiralle. Lelu ei jostain syystä kelvannutpalkaksi tänään. Vinkiksi avattava lelu, johon saa namua sisään, silloin ainakin mahdollisuus heittää palkka eli saada koira irtoamaan. Tämä on jännä juttu, oman analyysin mukaan Stellalla on kyllä kova saalisvietti, pihassa ja kotona suorastaan lentää lelun perään ja repii ja raastaa mutta joskus treeneissä ei lelu kelpaa. Ja tähän saattaa liittyä se yhtäkkinen miellyttämishalu, mitä hallilla joskus esiintyy, mutta sen käsitteleminen vaatisi jo oman aloituksen. Tykkäsin tosi paljon koulutuksesta, selkeetä ja olennaisiin asioihin huomion kiinnittämistä, vähän kerrallaan ja tehokkaasti. Tehtiin 3x10min, muutaman esteen sarjoina. Anti pähkinänkuoressa:

-Valssit valuu, en osaa tehdä oikein ainakaan jos esteiden välimatka suht pitkä, valssaan missä sattuu. Kehoitus harjoitella lisää.

-Takaaleikkauksiin käytettiin vielä namialustaa, toimi hyvin. Jatkossa kannattaa miettiä omassa ohjauksessa sitä, miten saa koiran tiukkaan takaaleikkaukseen ja milloin takaaleikattavan esteen jälkeen on esim. putki joka vaatii koiran irtoamista esteelle.

-Putkelle irtoomiset hyviä, jopa pimeeseen kulmaan.

-Välistävedot toimi, kouluttaja muistutti johdonmukaisuudesta ja pehmeämmästä ohjauksesta, hutiloimalla sain Stellan kolisuttelemaan rimoja.

-Kontaktit hyvällä mallilla. Ei suositellut namia laitettavaksi maahan vaan kauemmaksi alustalle. Meillä on ollut tämä aihe mietintämyssyssä nyt, koska puomin alastulolla Stella tuijottaa niin tiiviisti kauempana olevaa namikippoa, että pysähtyy kyllä on-offiin mutta takajalat nousee ilmaan siinä vauhdissa...pari kertaa koko puomia otettu ja silloin ilmenee tämä "ongelma". Kouluttaja ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan uskoi että ajan kanssa ja kehonhallintaa treenaamalla jää tuo takajalkojen ponnahtelu pois.

-Koira on lupaava ja ohjaajakin kuulemma liikkuu hyvin, muahhahhhaa. Luokittelen tuon lohduttavaksi kommentiksi koska olin ihan piipussa 10min treenin jälkeen, säälittävää. Pakko ryhdistäytyä.

Revanssin paikka

Kisoissa epäonnistuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mokien myötä tulee mietittyä ratoja syvällisesti ja hankalista vienneistä saa näppäriä aihioita omiin treeneihin. Torstain treeneihin laadittujen ratojen inspiraationa toiminkin Kirkkonummen ratojen aloitukset.

A-radassa elementtejä hyppyradan (viennit 1 -> 4)ja B-radan aloituksesta (viennit 9 -> 11). B-radan alku (1 - > 4) taas sama kuin Kirkkonummen A-radan alku. Treenaajien toiveista mukaan pistettiin myös okseri jota ei juuri tule harjoiteltua. Estevälien ollessa hiukan normaalia tiukemmat korostuu tuo koiran haltuunotto ja siinä suurimmat ongelmat taas tulivatkin. 8 -> 9 vienti turhan hankala.

Kiva huomata ettei okserissakaan rimat kolisseet alas. Frida ei pyri BC:n tapaan nuolemaan rimoja vaan hyppää yli aika reilusti (=tehottomasti) eikä rimoja yleensä juurikaan tipu. Tosin kyllä walspakin lukee ohjaajaa, omissa treeneissä rimat saa tippumaan jos pyrkii esim. vastakkaisen käden käytöllä viestittämään tiukasta käännöksestä ja tuon näyton ajoitus ei menekkään ihan nappiin. Treeneissä pyrin yleensä laskemaan rimat pykälää alemmas. Maalaisjärjellä ajateltuna koiran fysiikka ei joudu tällöin niin kovalle rasitukselle ja hankalassa kulmassa tehtävät hypyt vähän helpottuvat. Ei ole vielä kostautunut kisoissa rimakammona, joten samaa linjaa jatketaan.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä

mutta atk-neron vaimo osasi tehdä leikkaa-liimaa filmipätkän! Jes! Taitava! Pari tuntia siinä meni ja hermot mutta kuitenkin.

Yhteiset treenit ja lumiepätoivoa

Epätoivoista. Tartuin jo lapion varteen ja yritin saada minipuomin kokoista aukkoa lumen ja jään keskelle pihamaalle mutta surkein tuloksin. Ei kai tässä auta kuin odotella. Puomia ja keppejä olisi kiva alkaa pikkuhiljaa treenailemaan, mutta ne vaatii aika paljon lyhyitä toistoja. Keppeinä meillä on kotona kuuden kepin sarja, jotka saa kujaksi, niillä on tarkoitus jatkossa harkkailla. Sisällä olen saanut Stellan hakemaan keppien sisääntulon eri kulmista kahden merkkikepin välistä.

Alkeisryhmän treeneistä oli tarkoitus jotain raapustaa. Hallilla oli rata, josta tehtiin pikku pätkiä. En vaan voi muuta kun olla tyytyväinen mun pieneen mustaan, se on niin taitava! Kyllähän se metelöi ja huutaa ja käyttäytyy välillä kuin pahainen kakara hihnan päässä mutta agikentällä se on vaan niin hieno. Vaikka ei me paljoa vielä osata mutta kuitenkin. Itselle kun sais osaamista ja varmuutta tuohon ohjaamiseen, mutta toivon että se tulee tässä pikkuhiljaa kun enemmän tehdään. Tänään oli treeneissä muuri, välistävetoja, pituus, hyppy-yhdistelmältä kujakepeille (jossa verkot) ja siitä putkeen. Lisäksi otin kokonaisena puomia, ekaa kertaa ylösmenon kanssa ja hyvin sen hiffasi. Tulee vaan niin kovaa alastulon että takajalat pomppaa joskus ylös kontaktipinnalta. Täytyis joskus taas kuvata niin näkis kunnolla mitä siinä oikein tapahtuu. Niin innokas kuin Stella onkin, se on myös pehmeä ja liikaa tahkoamalla se vaan turhautuu, pikku pää leikkaa kiinni ja se alkaa mielistellä ohjaajaa. Usein tätä edeltävästi oma polla on jo saavuttanut oikosulkutilan. Treenit siis lyhyinä, yksinkertaisina ja paljon palkaten!

Kahden viikon päästä ollaan menossa ATT:lle shelttiagikoulutukseen, hauskaa! Lisäksi ilmoittauduin Elina Jänesniemen viiden kerran agikoulutuksen Turkuun, toivottavasti saan omat työvuorot sumplittua niin että myös pääsen sinne...