torstai 24. lokakuuta 2013

Me ei olla mestareita, ystäväiseni

SM, MM, European Open, Crufts... arvokisojen laskemiseen ei yhden käden sormet riitä. Näiden lisäksi on olemassa kisat, joiden portit eivät tavalliselle tallaajalle aukea, ei vaikka kilpailukirjan sivut olisivat merkinnöistä hapertuneet (sivuhuomautuksena mainittakoot, että oma kirja on vielä vuosienkin jälkeen aika priimassa kunnossa). Näihin kisoihin pääsylippu on vain näillä Jumalan omaksi kuvaksi luomillaan otuksilla; springerspanieleilla. Aika paksua tekstiä agnostikolta mutta mitäpä sitä ei lennokkaan aloituskappaleen eteen tekisi.


Janakkalassa kisajärjestelyt toimivat hyvin ja Ritva Herralan radat olivat hyvin laaditut. B-radalla kompastuskiveksi osui puomin leijeröinti. Koira ohjattiin puomin alittavaan putkeen ohjaajan jäädessä puomin toiselle puolelle. "Ohjaa joka este" latteutta toistellen putken jälkeinen hyppy olisi vaatinut tiukemman käskytyksen ja näytön. Punavalkoinen tykinkuula (meidän kamera jotenkin hidastaa liikettä älkää kiinnittäkö siihen huomiota)sujahti esteen ohi ratatyöntekijän taskulle ja walspuliinin takaisin kutsumiseen menikin sitten ikuisuus. Pientä lapsusta lukuunottamatta rata valoi uskoa tulevaan.
A-radalla panokset nostettiin tappiin. Nyt ei riittäisi normisuoritus (hylly kolmannella esteellä ja mäkkärin kautta kotiin)vaan meidän pitäisi olla ihan liekeissä, sen verran nopsia rotutovereita Fridalla näytti olevan. Medit olivat tunteja aikaisemmin sahanneet samaa A-rataa joten radan kuviot olivat tutut. Ensimmäisellä käännöksellä ohjaus oli kuitenkin löysähkö ja walspanderi livahti kierrosta huti. Olin jo puolivälissä seuraavaa estettä enkä enää lähtenyt korjaamaan. Itse en vain ymmärrä tilannetta jossa lähdetään korjaamaan jotain estettä koiran vauhdin ja fiiliksen kustannuksella. Tuloksen kannalta on kuitenkin yhdentekevää onko sarakkeessa yliaikavitonen tai hylly. Loppurata etenikin paineettomasti suunnitelman mukaisesti. Fridan suoritusvarmuus on aina kysymysmerkkinä ilmassa ja vietit vie ärsykeherkkää koiraa kuin pullerot kinuskikakkua kahvipöydästä. Nyt kuitenki walspukka teki rataa hyvin ja hyllystä huolimatta saatiin kelvollinen urheilusuoritus aikaiseksi.
Maksien springermestaruus meni walspa-Börjelle. Börje eteni kertaluokkaa tai paria Fridaa nopeammin, joten eipä lopputulos olisi muuttunut vaikka ei oltaisikaan hyllytetty.  Hieno koira! Maksi kolmoset ovat perinteisesti paimenkoirien hallitsemia luokkia. Piristävää välillä nähdä roppakaupalla muitakin rotuja. Springereitten lisäksi tollereilla oli keskinäiset skabat samoissa kisoissa.
Fridan agilityurasta on todettava se, että kisoja on varmasti enemmän takana kuin edessä. Motivaation repiminen kolmosluokassa kisaamiseen on aika kiven takana ja luonnollisesti Fridan ikäkin pitää huomioida.  Ei mitään hajua hommaanko edes lisenssiä ensikaudeksi, treenaamista jollain tasolla ainakin jatketaan.



maanantai 21. lokakuuta 2013

Se perinteinen

Kisatulos meinaan. Nolla ja hylly. Se tuppaa olemaan joko tai. Teen lyhyen kisaraportin, koska läppärin näppäimistö on rikki ja kirjoittaminen vaatii suuria ponnistuksia. Asiaan.

Janakkalaan asti piti matkata, koska siellä ratkottiin springerimestaruudet ja Fridakin oli ns. tulessa. Heillä meni tosi kivasti, vaikka mestaruus jäikin saavuttamatta. Meillä taas, no, aika keskinkertaista. Eka rata oli mukava ja sujuva, yksi vastakäännös jäi tekemättä mutta ei sen niin väliäkään siinä kohtaa. Tulos 2/36. Toka rata oli hyvinkin perinteistä menoa. Meidän hyllyt tulee joko ansaesteille irtoamisesta tai siitä etten ohjaa jokaista estettä. Alku olisi Stellan kanssa vaatinut voimakkaampaa vekkiä tai jopa vastakäännöstä. Treenilistalle taas myös lähdössä pysyminen ja hitaammat vapautukset kontakteilta, huomaa, että ollaan viime aikoina nopsasti vapauteltu. Tästä siis se perinteinen hylly.



tiistai 1. lokakuuta 2013

Nollavoitto ja kelpo menoa

Sunnuntaina kisattiin Vantaalla HSKH:n kisoissa kolme starttia. Kivat radat ja sujuvaa menoa. Herralan hyppiksellä tylsä kielto kohdassa jossa lähetin hypylle ja menin valssilla vastaanottamaan seuraavalle, oli varmaan ajoitus hiukan pielessä. Toka rata oli myös Herralan, agirata jossa aloitus kinkkinen A-putkierotteluineen. Ihan kelpo rata, kärjestä jäätiin muistaakseni pari sekuntia. Tein muutaman niisto-sokkarin, joka ei aina ehkä ole se nopein ratkaisu ja pysäytyskontakteilla jäädään kyllä nopeimmille. Kolmas rata oli Muotkan agirata, ainakin yksi kaarros valui ihan törkeesti: keppien jälkeen 90asteen kulmassa kolme hyppyä, joiden jälkeen olin suunnitellut jaakotuksen. En ollut ihan siellä missä piti, joten jaakotuksesta tuli ihan kammottava ennakoiva valssi ja seuraavaksi jouduinkin leikkaamaan putkella... No, tästä huolimatta sijoitus 1/31 etenemällä 4,55m/s.

Nyt on aika tiukka treeni- ja kisakausi meneillään. Perjantaina Tuulian treeneissä muistuteltiin persjättöjä, se on mulle vaan niin vaikeaa, varsinkin kohdissa joissa koira pitää saada kääntymään. Kontakteilla ja kepeillä treenattiin sivuirtoamisia, ja koirahan kesti! Hyvät treenit.

Tänään lähden taas kohti Turkua Janitan treeniin, innolla odotan. Koskaan en ole hänen oppiin vielä päässyt mutta nyt tulee sekin koettua! Ja yöksi kotiin ja huomenna Saloon Leena Piiralle, pikku huolto tähän väliin tekee varmaan ihan terää.

Kisoista ei ole tietenkään videota, mutta katsotaan jos jotain treenipätkää olisi joskus aikaa latailla. Aika haipakkaa mennään, mutta hyvä niin!