maanantai 5. syyskuuta 2011

Hyppyongelma?


Sunnuntaina päätimme juoksutauon Mirva Komulaisen agikoulutukseen. Kiva oli mennä kokeilemaan 4vkon tauon jälkeen miltä touhu taas tuntuu...heinäkuukin oli aika kuuma, ei paljoo treenattu...

No, ihan hyvillä mielin kai tästä eteenpäin. Stella nyt oli niin intopinkeenä, että ihme kun lähdössä pysyi. Keskittyminen treenaamiseen ei ollut ihan parasta mahdollista, liekö syynä tauko vai jokin muu. Ehkä yritän olla analysoimatta ihan kaikkea. Jostain muistan lukeneeni, että älä keskity virheisiin vaan onnistumisiin, oisko siinä uusi mantra mitä toistella. Kepit ja kontaktit meni hyvin, käännöksetkin ihan tiukasti ainakin välillä. Radalla oli mm. useammassa kohdassa tarkoitus treenata persjättöä ja tiukkoja käännöksiä vastaisen käden avulla. Nyt siis ylianalysoinnin aika: En tiedä mikä oli perimmäinen syy, mutta Stella alkoi alittaa hyppyesteiden rimoja. Saatoin joissain kohtaa kääntää rintamasuunnan jopa liian aikoisin ja oma liike pysähtyi, Stella kieltäytyi hypystä ja seuraavan kerran alitti sen. Ja teki sen myös uudelleen toisessa kohtaa...monta kertaa... Nyt oli treenissä hypyt oikeessa medikorkeudessa. Pakko jakaa teille salaisuus: olen treenannut itse minikorkeuksilla. Stella on niin nuori! Mulle on jotenkin vaikea ajatus, että rimat nostettaisiin kerralla oikeaan kisakorkeuteen, vaikka sen puolesta olen argumentteja kuullutkin. Ehkä kuitenkin vähän liian kauan ollaan minihypyillä tahkottu. Tajusin vasta eilen että Stella tulee kuukauden päästä kisaikään. Eipä silti, ei me kisoihin olla vielä menossa. Ja olen myös yhä edelleen kierrättänyt sitä pelkkien siivekkeiden ympäri. Varsinkin nyt kun ollaan vallan omassa pihassa treenattu (pirun juoksut). Mutta nyt kyllä heräsin todellisuuteen, hypyt väh. 35cm ja sillä siisti.


Kuvat: Anna Klingenberg

Muuten oli kyllä taas antoisa koulutus jollei puolet ajasta olisi mennyt ihmetellessä tuota rimojen ali pinkomista. Putkiongelma on tiedossa ja täytyy vaan tehdä treeniä ohi putken, kädestä palkaten. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu.


4 kommenttia:

  1. Monessa asiassa kannatan linjaa "kerran se kirpaisee"... Villi veikkaus olisi, että Stellalle tuli yllärinä paussin jälkeen korkeammalla olevat rimat ja sen ratkaisu asiaan oli mennä ali. Pohdi, jos seuraavissa treeneissä antaisit sen oppia korkeammat hypyt, estämällä tupla/triplarimoilla alitukset, pitämällä kuviot muutoin helppoina. Se sais keskittyä vain hyppykorkeuteen.

    VastaaPoista
  2. Pihalla testattu jo 35cm hypyt namialustalla ja ilman, hyvin toimi kun sai rauhassa keskittyä. Huomenna ajattelin käydä jonkun suoran ja vauhtiympyrän vetäisemässä...

    VastaaPoista
  3. Voi tosiaan olla, että Stellan rimojen alituksessa on kyse vaan tottumattomuudesta korkeampiin hyppyihin, mutta kannattaa pitää mielessä myös mahdolliset lihasjumit. Retullahan alkoi ilmetä tuota rimojen alittelua satunnaisesti parin ensimmäisen treenikesän syksyllä ja syyksi ilmeni lopulta pahasti jumiutunut lantio/takapää. Eikä tuo oo ymmärtääkseni ihan harvinaista agiliitävillä shelteillä..?

    VastaaPoista
  4. Jep, mielessä kävi tuokin mahdollisuus. Stella ei kyllä mitenkään muuten näytä, että jokin paikka olis jumissa; riekkuu, pomppii, kiitää. Venyttelee sekä etu- että takapäätä. Alkukesästä käytiin hierojalla ja silloin oli lapojen seudulla ja toisessa etutassussa jumeja, epäili jostain törmäyksestä tulleen. Hyvin aukesi hieromalla ja laserilla. Tänään kokeilin 35cm hypyillä sekä hallilla että kotipihalla eikä yhtään rimaa tippunut. Toivon, että suurin syy tuohon rimojen alitteluun oli se, että yhtäkkiä nostettiin rimat ja tehtiin mullekin aika vaikeeta ratatreeniä, sain hioa omia kuvioita ja silloin Stellakin tulee helposti epävarmaksi. Pihalla nurmikolla ollaan tosiaan tehty matalammilla hypyillä ja sitten ihan metsäagia, kierretty puita jne, ehkä Stella vaan jatkoi sitä kiertelyä ja unohti rimat :D Nyt jatkan medihypyillä, katsotaan kuin homma etenee.

    VastaaPoista