Sunnuntaina oli sekä Uudenmaan piirimestaruuskisat Nummelassa että Eläköön Koirat -kutsukisa Helsingin Olympiastadionilla. Päästiin varasijoilta stadikalle ja hiukan jännitti ehditäänkö/jaksetaanko molempiin... Helpostihan se kävi! Parasta kaikessa on todellakin se, että yhteistyö on aika hyvällä mallilla tällä hetkellä ja Stella on hyvässä kunnossa. Päivän viimeisellä radalla otettiin vielä voitto, vaikka se nyt ei stadikan karkeloissa palkinnoille riittänytkään. Mutta paukkuja on! Stellan kanssa on tällä hetkellä ihan älyttömän kivaa kisata! Ja Stadion, se oli taas näitä liikkispaikkoja, missä melkein itku pääsi jo ilosta olla mukana.
pm-kisat hyppyrata sij 3/62
pm-kisat agilityrata sij 2/62
Yhteistuloksissa medien piirimestaruuteen!
Stadikan hyppyrata HYL
Stadikan agilityrata 1/11
Suht hyvässä seurassa.
Muutaman kerran täytyy tässä vaiheessa vahvistaa kontakteja ja tsempata itsensä ohjaamaan kunnolla loppuun asti, vähän valahti nuo ainakin pm-radat lopussa. Mutta eiköhän se tästä, palaillaan!
Alkuun pikapäivitykset edeltävistä kisoista. Karsinnoista hylly ja vitonen, Raumalta tripla sijoilla 2,1 ja 3. Summaukseksi voisi sanoa, että kylläisenä ei kovaa tulosta tule...
Päästiin siis Stellan kanssa EO joukkueeseen ja matka kävi kohti suurta saksanmaata! Lennettiin Muncheniin ja sieltä vuokrattiin auto, jolla liikuimme baijerissa viikon verran. Kisat oli Riedenissä, joten siellä luonnollisesti vietettiin eniten aikaa.
Stella ja Ruu lastaustunnelmissa Helsinki-Vantaalla.
Stellahan ei koskaan aiemmin ole lentokoneessa matkannut ja itse olen joskus vannonut että koiraani en ruumaan pistä...vannomatta paras. Matka meni hyvin, ihan stellamaisesti hiukan levotonta oli ennen koiran luovutusta kentällä. Boksi kärrättiin Munchenissä ihan matkatavarahihnan viereen ja kovin oli hiljaista. Koira oli kuitenkin kaikkia ennakko-odotuksiani vastoin elossa ja hyvinvoiva ja lähinnä ihmetteli mun ylitsevuotavia ilosanoja.
Autonvuokraus olikin sitten hauskaa heti alkuun. Herzillä oli kilometrin jono "high season"... ja kun vihdoin päästiin tiskille ei varattua farmaria ollutkaan saatavilla "high season"... noh, saatiin pikkubussi, kelpas ajella! Paitsi lentokentän parkkihallissa ja autobaanan ohituskaistalla.
Das auto ja matkaevästä.
Kisapaikkana oli Riedenissä Gut Matheshof, jossa järjestettiin myös vuoden 2010 MM-kisat. Hotellia, mökkiä, majataloa, 12 000 katsojan hiekkapohja-areena ja hiekkakentät ulkona, joilla myös EO-kisat käytiin. Hiekka oli todella hienoa, siinä oli mukana jotain kuitua, mutta pehmoista oli! Koirat liikkuivat hyvin, Stella tuntui lähes lentävän, mutta oma liikkuminen ei aina ollut niin sulavaa. Lämpötila toi omat haasteet nesteytykseen, lämppään, jäähkään ja olemiseen ylipäätään.
+36 lämpötila varjossa...
Kisat alkoivat torstaina eläinlääkärin tarkastuksella, harjoituksilla ja avajaisilla. Erittäin hyvä lääkärintarkastus omasta mielestä, ell tutki pöydällä ihan huolellisesti ja sen jälkeen toinen vielä katsoi koiran liikkeet ravissa. Harkka oli koko joukkeelle 10 min mutta se riitti ihan hyvin, jäi hyvä fiilis, Stella meni lujaa.
Kisat alkoivat perjantaina joukkuekisalla. Tehtiin ok nolla ja sitten sellainen ihan pöljä hylly. Joukkeen yhteistulos ei valitettavasti riittänyt finaaleihin, mutta meillä oli kyllä ihan superhyvä tiimi! Vieläkin hymyilyttää, oli ilo olla osana juuri tätä joukketta :)
Joukkuetoverit
Stella joukkue hyppyrata
Stella joukkue agirata
Lauantaina oli yksilökisojen vuoro. Aamulla oli molemmat rataantutustumiset, agiradan suoritus aamupäivällä ja hyppyrata vasta klo 18. Se toi haasteita. Muutenkin näissä kisoissa tuli aika paljon ajatuksia siitä mitä pitää treenata ja miten... erilaisilla pohjilla, pitkillä esteväleillä, epäluonnollisissa linjoissa olevilla hypyillä, välttää yliohjaamista, opetella liikkumaan, rytmittämään ja silti mennä lujaa. Agirata oli muuten ihan hyvä, mutta oma valssi valuu ihan väärään paikkaan renkaan jälkeen ja Stella nappasi ylimääräisen hypyn. Hyppyrata oli se, mikä jäi hitusen kaivelemaan, alku oli sellainen mitä mietin ihan todella paljon ja päädyin takaaleikkaukseen ja huonostihan siinä kävi kun oma liike vei kohti väärää estettä. Omat jalat oli sen verran tahmaiset, että epäilin ehtimistä pakkovalssista persjättöön seuraavan esteen taa, se olisi ollut varmasti normiolosuhteissa (ja kaikissa muissakin) huomattavasti parempi vaihtoehto. Sen verran kova lataus näissä skaboissa kai oli, että hyllyn jälkeen oli vaikea pitää pakka kasassa. Puolitehoilla ei ollut mitään jakoa ja koira teki omat valinnat.
...Jatkoa seuraa kunhan videot saadaan ladattua...
