Se toimii sittenkin!

Helpottavaa huomata että Fridan sunnuntainen jäätyminen oli vain hetkellinen paniikkihäiriö. Sateen ropina, vieraat ihmiset tai oudot koirat; mikähän koiraparan sai tolaltaan. Kaaosteoriaa mukaillen perhosen siivenisku maapallon toisella puolella saa satunnaisen walspan aksamotivaation kadoksiin toisella puolella. Menee vähän saivartelun puolelle mutta jokseenkin turhauttavaa kun koirulin vire on noin ailahteleva. Koiran ehdoilla kuitenkin mennään. Rakilta löytyy taas vauhtia ja intoa entiseen malliin. Heti seuraavana päivänä kävin tekemässä terapiamielessä vauhdikasta hyppysuoraa ja mustaa putkea ja nyt torstain treeneissä sujui vähän edistyneemmätkin kuviot. Sujui on nyt ehkä vähän väärä sanavalinta mutta ainakin päästiin taas siihen lähtötilanteeseen missä koirakon fiksumpi osapuoli on se nelijalkainen otus.

Itse koulutuksesta saa toki asioita irti ilman koiran täydellistä läsnäoloakaan. Muutama itselle vieraampi ohjausliike joiden soveltuvuutta omaan ohjaukseen täytyy kokeilla. Ihan perusjutuissakin näytti olevan korjattavaa. Muutenkin tuo ohjausfilosofia, jota koulutuksessa on käyty läpi vaikuttaa meille järkeenkäyvältä. Eli tehdään enemmän koiran kanssa yhdessä, saatetaan esteille, haetaan putkien suilta ja olemalla itse liikkeessä, mielellään nopeassa sellaisessa innostetaan koiraakin liikkumaan nopeammin. Toki välillä pitää pyrkiä ottamaan etäisyyttäkin mutta ns. kauko-ohjaukseen ei Fridan kanssa pyritä hakeutumaan.

Meidän "uuden" ohjaajakokelaan vetämät torstai treenitkin ovat olleet todella tervetulleita. Tuoreita näkökulmia ja tekniikoita jos vertaa omiin treeneihin. Perusohjauksen lisäksi olisi kiva saada pari meille sopivinta fiinimpää tekniikkaa omaan ohjausrepertuaariin. Ja vielä kun saisi saman soljuvan flown mikä liukkaiden portaiden alastulossa radalle niin ei olisi mitään hätää silläkään saralla.

Joulukorttiaikakin on taas käsillä ja netistä löytyy inspiraatiota koiraperheen korttiin... tai sitten ei. Päätettiin kuvata sittenkin lapsia.