Ensiksi, pitäis varmaan vaihtaa blogin nimeksi "Agilityn treeniblogi" tms, kun päivitykset pyörii saman aiheen ympärillä. Kyllä me oikeesti muutakin tehdään kun treenataan keppejä. Oikeesti. Mutta tällä hetkellä agin treenaaminen on vaan niin kovin hauskaa että siitä tulee (turhiakin) joristua. Stellan pentuaikana mietin useammin kuin kerran, mitä tästäkin mahtaa tulla, menee hyvä agikoira hukkaan (todennäköisesti!) mutta jotenkin on sutvittu tähän pisteeseen, että jopa möllejä huomasin miettiväni. Hullua! Treeni-intoa lisää pääsy koulutuksiin, syksyllä olis tarkoitus päräyttää Elina Jänesniemen tekniikkakurssille ja elokuussa parina iltana ATT:lle möllitasoisille koirakoille suunnattavaan treeniin. Tänään bongasin ilmon, ja samantien tuli vahvistus että mukaan mahdumme. Huippua!
ps. Vaikka menis hyvä agikoira hukkaan, ei se haittaa. Stella on mun ihkuraksupoksu.
Agista ei voi liikaa jorista ;-) Tarpeeksi kun niitä aamuöisin pohtii niin on selvää mitä treenaa kentällä. Stella on maanmainio, puhumattakaan Fridasta (terveiset Kaille)
VastaaPoistaKyllä voi! Vaikka itse harrastaa lajia niin tietty raja tuolla aksahöpinällä on... Onnea vaan niihin parisuhteisiin joissa vain toinen osapuoli pohtii takaleikkauksien ja oikein ajoitetun päällejuoksun ihmeellistä maailmaa.
VastaaPoistaFrida kiittää kehuista!
Onnea todella tarvitaan ;-) Meillä asiaan perehtymätön puoliso on oppinut viisaasti nyökyttelemään oikeissa kohdissa. Pahin vaihe koettiin, kun kehtas neuvoa ;-)
VastaaPoista