Eilen alkoi Elina Jänesniemen jatkokurssi Hitti -areenalla. En vieläkään tiedä onko neroutta vai silkkaa hulluutta ajaa täältä 15min treenin takia Turkuun, mutta ehkä se tässä alkukesän mittaan selkiää. Tehtiin pientä radanpätkää osissa (mitä nyt ehdittiin), katsottiin kontaktin alastulo ja siihen sainkin taas mietittävää. Lähinnä eleettömään vapautukseen, miten se voikaan olla niin vaikeaa. Lisäksi ohjauksen ajoitukseen on paras kiinnittää huomiota, myöhässä ollaan! Kepit oli Stellalle suuri ja tuntematon (vinokepit verkoilla) mikä ei sinänsä ole ihme, kun meillä kujakepit vielä käytössä.
"Ongelmana" taas tuttu lelun kelpaamattomuus palkkana. Se toistuu nyt usein vieraassa paikassa. Stella on niin töpinöissään itse tekemisestä ja varmaan ympäristökin vaikuttaa ettei se edes näe koko lelua. Yritin alussa jopa hetsata niin, että Stella oli kiinni seinässä, mutta se vaan riekkuu kun muut tekee ja Hän ei pääse. Ja tää alkaa siinä vaiheessa kun auto kaartaa hallin pihaan, haistaako se adrenaliinin vai mitä meedion kykyjä sillä on. Lenkille ei halua, neliveto päällä rynnii hallille. Autossa enimmäkseen huutaa. Mutta on tosi hyvä päästä treenaamaan vieraammissa paikoissa ja häiriössä niin tulee mietittyä näitäkin juttuja. Positiivisuus kunniaan.
Tänään korkkasin ulkotreenikauden kentälläkin. Fridan kanssa oli kiva jölkytellä vähän rengasta ja keinua, mutta toista oli pikku-Huligaanin kanssa. 1. Meteli kentän laidalla 2. Melkein söi taas hihnan poikki viidessä sekunnissa kun silmä vältti (vaikka oli paksu ) 3. Kun vapaaksi pääsi veteli omaan tahtiin spurttina putkea ainakin viisi kertaa 4. Olin kuolla suonenvetoon ja hapenpuutteeseen neljän esteen radalla. Ehkä tässä vaan tapahtui se lehmät laitumella talven jälkeen -efekti tai sitten me ollaan pulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti