Tiistain touhut

Eilen aamusella treenailin kontakteja ja keppien umpikulmaa koirien kanssa. Keinu tarvii taas ottaa aktiivisemmin mukaan treeneihin, treenattiin se ns. kuntoon syyskuulla ja nyt ei olla sen eteen mitään tehty -sen kyllä huomaa. Oli hakusessa pysähtymispaikka ja on-off, vimppa veto oli hyvä. Muuten kontaktit alkaa (ehkä) olla taas kunnossa, eilen Stella valui kerran yli Aan alastulon, koira syliin ja uusiksi.
Ehkä voisin itse keskittyä heristelemään vähemmän nyrkkiä noille koiruleille, alkaa saamaan naurettavia piirteitä ainakin näin videolta katsottuna...

Lohjan kisat

Lohjan Showlink -areena on kyllä hieno: koirahäkeille tilaa, lämmintä ja hieno keinonurmipohja. Kenttä on muodoltaan pitkä ja kapeahko, joten tuonne mahtuu kyllä komeita suoria.



Ekalla radalla Frida löysi pituuden jälkeen väärän putken pään. Pituudelle mentäessä olisi pitänyt vähän "pyöristää" tuota kulmaa niin oikea putki olisi ollut paremmin näkösällä. Kokonaista ratapiirrustusta ei huvita piirrellä, kuvassa varmaan toi radan kiinnostavin osuus. Moni meni 6 -> 7 hyppyjen alapuolelta ja yritti ohjata välistävedoilla koiraa. Tuloksena oli usein ylimääräistä pyörimistä ja kieltoja. Itse ohjasin yläkautta päällejuoksun tyylisesti esteet 6-10 ja yllättävän kivuttomasti sujui. Tuosta onnistumisesta jäi ihan hyvä fiilis vaikka hylsy tulikin. Walspamaisena yksityiskohtana kerrottakoot, että radan jälkeen Frida ei pysähtynyt vaan jatkoi sujuvasti matkaa yläkertaan henkilökunnan kerhotilaan tms. looshiin. En jäänyt istumaan nahkasohville vaan koira kantoon ja takas alakertaan.




Toinen rata aika kontaktipainotteinen. Omassa ohjauksessa pientä sekoilua jonka takia sekunteja paloi. Ratapiirroksessa esimerkki vauhdikkaasta lopusta. Löysäilystä huolimatta 3. tila ja merkintä kilpailukirjaan. Järjestäjällä joko musiikkimaku- tai sarkasmintaju kohdillaan kun luukuuttivat We Are The Championsia palkintosijat valloittaneille flätille, kultsulle ja walspalle.

Purina Center

Olipas tilaa juoksennella! Uusi halli Kaarinassa tuli testattua Elinan mölliratatreenin merkeissä ja varsin mukava paikkahan tuo oli. Matka lyheni muutamalla minuutilla, halli oli ihanan lämmin, tilaa oli ruhtinaallisesti (kauan kaivatut pitkät estevälit) ja pohja oli tosi pitävä! Tuntui että Stellalla löytyi kuudes vaihde, tuntui tosi nopealta. Hitti-Areenallahan Stella liukasteli aika paljon, mutta siellä pohja oli tosi kulunut paikoin.

Kuva: http://www.koiranomi.com/uusihalli.htm

Tänään tehtiin n. 20 esteen ratatreeni, jossa meille erikoisesti treenattavia kohtia oli

• ennakoivan valssin ajoitus
  
• putkiansa, jonka ohitus onnistui vekkaamalla edellisellä hypyllä ja ottamalla tiukan linjauksen seuraavalle esteelle (kepit)
• rytmitys ajoissa ennen seuraavaa estettä jos tiedossa tiukka käännös
• linjaukset, mieti koiran näkökulma rataantutustumisessa

Yllättävän paljon ehtii saada vinkkejä 10min treenissä, päästiin jopa rata loppuun ja viimeisenä esteenä ollut puomi onnistui ihan sairaan hienosti! Surkeaa on se, että unohdin siellä piirtää radan ja nyt en saa sitä mitenkään mätsäämään...niitä hyppyjä oli niin paljon...hahmotushäiriö?

Erityistä ilon tunnetta toi

• Stellan hurmos radalla!
• Stella ei syönyt Back On Trackia paluumatkalla, ei edes maistanut!
• Chisun uusi CD ja joulutilpehööri Prismasta, kyllä jaksoi ajella!
  

Kahden viikon päästä uudestaan!!!

Päivän treeni

Tänään lyhyesti lähtötilanteita ja kontakteja. Puomi sujuu paremmin kuin A-este, siinä täytyy vielä vahvistaa tuota alastuloa jotta päästään asennon korjaamisesta/valumisesta vauhdissa. Eiköhän se tästä taas :)

Lähdön tunnelmaa

Oi voi. Onko olemassa joku valmis suippokuonoeläinten kurinpalautusohjelma agilitykentille, joka toimii positiivisen vahvistamisen (pikkuhiljaa käy muutkin) keinoin? Joku nimeltämainitsematon hiippailee lähdöissä, 2on-2off kontaktit ottaa just ja just varpaanmitalla ja kärkkyy kärkkyy kärkkyy. Oikeesti kaikkeen tähän syynä on varmaan se, että viimeaikoina olen vahvistanut aika paljon nopeita vapautuksia ja nyt syytä taas miettiä mitä vahvistaa ja miten. Mietin pari päivää noita startteja ja tulin nyt siihen tulokseen, että koiran paikallaanoloa on huomattavasti helpompi havainnoida kun sen peppu on maassa. Eli Stella istuu. Pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa. Varmuudeksi treenaan kyllä paikallaanoloa seistenkin (jos tulee joskus tiukka paikka). Kaiken tämän pohdinnan syynä se, että Stella kovassa viressä tuntuu herkemmin tarjoavan seisomista kuin istumista enkä sitä halua "pakottaa" istumaan koska silloin sen vire selkeesti laskee. Kontaktien vahvistamissuunnitelma on myös tehty, tuloksia odotellessa...