Keskiviikon kuviot

Jos jaarittelisi jonkun sanasen kahdesta edellisestä Elinan koulutuksesta. Kuin tilauksesta treenasimme vekkiä ja eilen backlappiä (takaakierto +sylkkäri). Vekki oli aluksi mulle tosi vaikea, tosi haparoiden sain sen toimimaan yhdellä esteellä ilman vauhtia. Mutta lyhyt ratapätkä meni hyvin, ja nyt kun tiedän miten se kannattaa tehdä, voi jatkossa siihen omissa treeneissä palata. Erityisesti mietin erottelua takaakierron ja vekin välillä ja sitten pitää treenata vekkiä monipuolisesti, esim. ennen puomia. Ja tietty ajoitukseen liittyvät jutut, niitä saa miettiä ihan eri tavalla Stellan kanssa kuin mitä Fridan kanssa on tottunut.

Eilen aiheena oli backlap. Se meni hyvin. Stella hakee hyvin esteitä eikä jää oikeastaan koskaan jalkoihin pyörimään, joten tuo on meille sopiva ohjaus. Tehtiin taas myös radanpätkää, eniten ongelmia siinä mulle tuotti valssin ajoitus (ylläri!!!) ja tiukka vienti kepeille. Mutta saatiin sekin toimimaan kun tajusin vaan mitä tehdä ja miten. Eipä ole tuo kurssi pätkääkään kaduttanut, päinvastoin. Kokeilin myös matalaa keinua ja se meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin (viereisellä kentällä toiset treenit, samalla kentällä kaksi muuta koiraa treenaamassa). Hyvää treeniä meille on myös keskittymis- ja paikallaoloharjoitukset, joita pystyy odotellessa tekemään. Stellahan huutaa siellä kuin pieni sika, jos joku muu tekee agia vieressä. Mutta kun pääsee hommiin ei hauku yhtään ja Elinakin tuumas että hyvässä vireessä on tehdessään. Joten siinäpähän kiljuu.

Tänään uusiin koitoksiin, kennelkerhon epävirallinen keppimestaruuskisa. Voittaja on se, joka saa koiransa lähetettyä pisimmältä (avokulma) pujottelemaan kepit. Siitä tulee hauskaa :D

Valssitreeni

Käännökset ei niin kauniita, mutta putkihullu koira ei katoakaan putkeen ilman lupaa :)

1/3 Luva

Nolla on oikeastaan aika veikeä luku. Wikipedian mukaan:

Nollaa vastaavaa symbolia käyttivät ensimmäistä kertaa tiettävästi babylonialaiset osana lukujärjestelmäänsä jo 300-luvulla eaa. tai aiemmin. Sen käyttö oli kuitenkin melko harvinaista, ja yleensä nollan sijaan jätettiinkin vain tyhjä väli, mikä aiheutti usein sekaannuksia.

Antiikin kreikkalainen Ptolemaios käytti nollaa jo vuonna 130 osana kuusikymmenlukujärjestelmää. Muita lukuja hän merkitsi kreikkalaisilla kirjaimilla aikansa normaaliin tapaan. Ptolemaioksen nolla oli pieni ympyrä, jonka päälle oli vedetty pitkä viiva.

Intialaisarabialaisessa lukujärjestelmässä nollasymbolia käytti ensimmäistä kertaa intialainen matemaatikko Aryabhata noin vuonna 500. Intiassa ja osassa Arabian niemimaata käytetään nollan symbolina edelleen alkuperäisen kaltaista keskitettyä pistettä eurooppalaistyylisen ympyrän tai soikion sijaan.

Elias Lönnrot ehdotti vuonna 1839 suomen kielen nolla-sanaksi tyhjykkää.

Historiaa voisi jatkaa sillä, että syyskussa 2011 mekin sitten tuollainen tyhjykkä tempaistiin, vieläpä kakkasluokasta. Eipä noi nollat ole itsestäänselvyyksiä vielä nykyäänkään.

ATT:n vauhtikisojen jälkeen nyt oli taas vähän vaikeampaa. Frida tykkäsi enemmän nuuskia ja haahuilla eikä oma ohjauskaan mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Pääasia on kuitenkin merkintä kilpailukirjassa.



Helpohko rata. Vaati tietenkin huolellista ohjaamista tietyissä kohdissa (6->7 ja 8->9 joissa lähellä ansaesteitä). Omalla ohjauksella Frida veti tosi monen hypyn aika pitkäksi, tälläkertaa hidaskin nollatulos kuitenkin riitti 3. tilaan asti.



B rata melkein A:n peilikuva. Radan loppupuoliskolla eroteltiin jyvät akanoista -meidät mukaanlukien. Alussa olisi ollut kiva 4->5 välillä yrittää persjättöä mutta Frida ei oikein innostunut 3. hypystä vaan tykkäsi enemmän nuuskuttelusta. Homma saatiin kuitenkin hallintaan aina 13. esteelle asti. Kaavailin, että en jaks... siis ehdi juosta tekemään valssia niin että olisin blokannut 16.putkea. Jäin mieluummin 13. esteen oikealle puolelle ja tiukalla vastakkaisen käden näytöllä (tätä on harjoiteltu viimeaikoina)koira kääntyy oikealle esteelle. Ei toivoakaan.

Tästä on nyt kuitenkin hyvä jatkaa. Nyt jonkinlainen treenijakso käyntiin ja toivottavasti kokeillaan vielä muutamia kisoja tänävuonna.

Rengas, kepit ja keinu

Siinä aamun treeni. Ajoitus ja ennakointi on niitä asioita joita mun pitää kyllä miettiä kovin. No, tekemällä oppii. Ja videoimalla. Sorry taustaäänet mutta tuo spanielin laulu on vaan niin kaunista että pitää sekin jakaa. Ajattelin treenata nyt syksyllä esteet kuntoon ja keskittyä omassa treenissä perusohjaukseen, siinähän nuo myöhästymisetkin hyvin huomaa. Ulkokentällä pitäisi myös piipahtaa aina välillä tekemässä muutaman esteen sarjaa pidemmillä esteväleillä.



Viikolla alkoi Elinan tekniikkatreeni Turussa, vielä viisi kertaa edessä :) Aiheena oli ihmisnuoli ja alkuhämmennyksestä huolimatta huomasin sen olevan kyllä kätsy ohjaus, saa hyvin koiran koottua hypyn päällä ja käännöksen todella tiukaksi. Muistan kun joskus treenasimme kolmen suoran hypyn sarjaa, josta piti kääntyä todella tiukasti putkeen, loogisempaa olisi koiralle ollut takana häämöttävä A tai putken taaimmaisempi aukko. En silloin saanut Stellan kanssa mitenkään onnistumaan, kun en vekatakaan kunnolla osaa, mutta tää ihmisnuoli olis oikeen veikee tuollaseen. Tuo tekniikkatreeni oli tosi kivaa, alkuun treenasimme tekniikan ja sitten se lisättiin muutaman esteen sarjaan.

Hienot hyllyt!

Agilityn täyteiseen viikonloppuun mahtuu aina kaksi hyllyä. Tälläkertaa hyllyt poikkeuksellisesti koulutuskentän varastokopissa. Ei taida riittää artesaanipuusepän näyttökokeeseen.




Ratapiirrokset ulkomuistista vähän sinnepäin mutta eiköhän asian pihvi käy noistakin ilmi. Aika luksusta oli saada tuoreet kommentit SM-tason agivalmentajalta heti radan jälkeen. Suuret kiitokset Mirvalle!

A rata aika suoraviivainen. Alun puomi – putki akselilla ansantynkää muuten aika simppeli.

B radalla ehkä enemmän pohdittavaa. Alussa tajusin onneksi mennä kakkosen taakse tekemään pakkovalssia -hyvin toimi. Vauhtia oli mutta aika pitkäksi meni osa hypyistä. 12. hypyn jälkeen en valsannut ja yritin 13. ohjata takaleikkauksella. Pituudella varmistin ja saatoin koiran aika pitkälle yli. Alemmissa säkäluokissa pari koiraa valkkasi puomin jälkeen 18. hypyn kun ohjaaja kääntyi ihailemaan koiran alastuloa. Itselläni oli ideana pitää rintamasuunta suorana ja luottaa siihen että koira seuraa perästä. Muuten hyvä mutta oma hoppuilu sai koiran loikkaamaan puomilta vitosen arvoisesti.

Pitkästä aikaa tuli virheitä kontakteilta. Tietty treenit versus kisat ristiriita on nyt havaittavissa. Treeneissä haen 2on-2offia, kisoissa tuo on käytännössä niin hidas että siitä lipsutaan ja jatka -käsky tulee kun koira on menossa kontaktialueella. Ei toimi näin, nyt saldona molemmilta radoilta vitonen. Epätodellisen hyvistä sijoituksista huolimatta (4. ja 1.) mieltä kalvavat kiperät kysymykset. Saako on-offia nopeammaksi? Pitäisikö harkita juoksukontaktien opettamista? Jos pitää niin joudunko juoksemaan enemmän & nopeammin? Elämä on vaikeaa ajoittain...

Mun äiskä ja iskä vauhdissa

Kilpailu 10.9.2011 A agilityrata, paikka Lieto ATT -areena, järjestäjä Agility-Team Turku ry

Medi 3, kello 10:00, tuomari Stefanie Semkat, koirakoita 30, ihanneaika 47 s, enimmäisaika 71 s, etenemisnopeus 3,6 m/s

		7shelam	Tytti	Halivaaran Tomera Tyttö	Harri Aaltonen	WUH	45,14	3,77	-1,86	0	-1,86	V-S PiirM JUOKSU
		8shelam	Riku	Shet Up Mr Lovejoy	Raija Småträsk	ATT	45,17	3,76	-1,83	0	-1,83	V-S PiirM

Onnea äiskä ja iskä! Te ootte kyl niin parhaita!
t. Stella

ps. Kun mun rakennusaineet on 50% äiskältä ja 50% iskältä ja molemmat on noin hyvii niin eks mäkin sit oo. Eiks se niin mee?

Hyppyongelma?

Sunnuntaina päätimme juoksutauon Mirva Komulaisen agikoulutukseen. Kiva oli mennä kokeilemaan 4vkon tauon jälkeen miltä touhu taas tuntuu...heinäkuukin oli aika kuuma, ei paljoo treenattu...

No, ihan hyvillä mielin kai tästä eteenpäin. Stella nyt oli niin intopinkeenä, että ihme kun lähdössä pysyi. Keskittyminen treenaamiseen ei ollut ihan parasta mahdollista, liekö syynä tauko vai jokin muu. Ehkä yritän olla analysoimatta ihan kaikkea. Jostain muistan lukeneeni, että älä keskity virheisiin vaan onnistumisiin, oisko siinä uusi mantra mitä toistella. Kepit ja kontaktit meni hyvin, käännöksetkin ihan tiukasti ainakin välillä. Radalla oli mm. useammassa kohdassa tarkoitus treenata persjättöä ja tiukkoja käännöksiä vastaisen käden avulla. Nyt siis ylianalysoinnin aika: En tiedä mikä oli perimmäinen syy, mutta Stella alkoi alittaa hyppyesteiden rimoja. Saatoin joissain kohtaa kääntää rintamasuunnan jopa liian aikoisin ja oma liike pysähtyi, Stella kieltäytyi hypystä ja seuraavan kerran alitti sen. Ja teki sen myös uudelleen toisessa kohtaa...monta kertaa... Nyt oli treenissä hypyt oikeessa medikorkeudessa. Pakko jakaa teille salaisuus: olen treenannut itse minikorkeuksilla. Stella on niin nuori! Mulle on jotenkin vaikea ajatus, että rimat nostettaisiin kerralla oikeaan kisakorkeuteen, vaikka sen puolesta olen argumentteja kuullutkin. Ehkä kuitenkin vähän liian kauan ollaan minihypyillä tahkottu. Tajusin vasta eilen että Stella tulee kuukauden päästä kisaikään. Eipä silti, ei me kisoihin olla vielä menossa. Ja olen myös yhä edelleen kierrättänyt sitä pelkkien siivekkeiden ympäri. Varsinkin nyt kun ollaan vallan omassa pihassa treenattu (pirun juoksut). Mutta nyt kyllä heräsin todellisuuteen, hypyt väh. 35cm ja sillä siisti.

Kuvat: Anna Klingenberg

Muuten oli kyllä taas antoisa koulutus jollei puolet ajasta olisi mennyt ihmetellessä tuota rimojen ali pinkomista. Putkiongelma on tiedossa ja täytyy vaan tehdä treeniä ohi putken, kädestä palkaten. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu.