torstai 20. joulukuuta 2012

Loishäätö ajatusmatoon?

Hyvinkää 16.12 medi3

C agirata HYL. Keinulla kielto, kepeillä kakkosvälistä sisään ja hyppy väärinpäin. Mulla on joku trauma tuosta Hyvinkään keinusta. Nyt jarrutin Stellaa voimakkaasti ennen keinua, mielestäni oli liikaa vauhtia ja ajttelin ettei tule lentokeinua. Ja kappas vaan, kielto. Mun mielestä tuo keinu on jotenkin liukas? Stellalla ainakin liusuu ja lipsuu ja kynnet ikävästi rapisee. Kepeillä vein rohkeasti poispäinkäännöllä sisään ja sehän kostautui. Hankalia avokulmia tarvis treenata enemmän. Hylly tuli ihan perinteisessä kohtaa, oma liike vei ohi hypyn ja Stella meni väärältä puolen.

D agirata 0 -10,14 sij. 2/40. Hyvä rata, jossa ainakin parissa kohtaa olisi ollut nipistettävissä muutama kymmenys.

E hyppyrata HYL. Ennen loppusuoraa vahdikas pätkä, jossa piti mennä U-putkeen, Stellapa nappasi edessä häämöttävän hypyn jota en ollenkaan ollut pistänyt merkille. Muuten hyvää menoa.

Oma ajatusmato pitäis nyt saada häädettyä. Jos laittais strongholdit omaan niskaan? Mun mielestä agilityssä on parasta se fiilis, oma vahva suoritus yhdessä koiran kanssa. Täysillä tekeminen ja keskittyminen hetkeen. Nyt pelottavan usein mieleen punkee ajatus puuttuvasta tuplanollasta. Läheltä liippaa mutta ei sittenkään. Olisin halunnut sen pois "päiväjärjestyksestä", mutta tuloksellisesti se on nyt se puuttuva pala. Yritän olla realistinen ja ymmärtää että se tulee kokemuksen myötä ihan varmasti, ja mitä sitten jos ei tulekaan? Ei me oltais näillä räpellyksillä valmiitakaan isoihin kisoihin. Mikään ei kuitenkaan ole treeneissä tai kisoissa muuttunut, homma on hauskaa ja varmasti molemmat nautitaan! Olen saanut itseni aika hyvin irti näistä tulostavoitteista ja ehkä siksi nää ajatukset aiheuttaa pienimuotoista angstia...

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Paluu tauolta

Agilityn suhteen on ollut hiukan matalalentoa. Tai treenaamattomuutta, kolmen viikon tauko pidettiin Stellan kanssa, tekee ihan hyvää sekin välillä.

Tauko Suomen talvesta tekee myös ihan hyvää välillä, Teneriffan aurinko ja lämpö oli ihanaa! Jos koirat olisivat olleet mukana, olis siellä viihtynyt pidempääkin. Toisaalta, koirilla oli aikamoisen luksusoltavat täällä Suomessakin, ihan niinkuin mummilassa perinteisesti kuuluukin... Hotellin takapihalla ihan meren äärellä oli jopa ruohokenttä, siellä olis hyvin pystynyt treenaamaankin. Ihan yhtä pehmyt ruohomatto kuin meidän pihallakin heinäkuussa kahden hellepäivän jälkeen.



Tauon jälkeen ollaan ehditty Elinan treeneihin. Rata oli kiva, ihan perusohjausta mutta kuinka sekin voi olla joskus vaikeaa...Lähinnä valssit, persjätöt, linjaukset...valuu valuu valuu mutta minkäs teet :) Palaute kuitenkin rakentavan positiivista, mulla on hyvin koulutettu koira, luota siihen ja tee täysillä! Pois omalta mukavuusalueelta, isoille kentille paahtamaan. Tässä kohtaa voi sponsorit ilmoittautua. Tykkään kyllä kovin Elinan treeneistä, toivottavasti jatkoa seuraa.

Treenirintamalle odottelen uutta lelua. Pääsen hifistelemään! Tilasin kauko-ohjattavan namialustan, ja toivoavasti sillä ratkeaisi yksintreenaamisen ja etupalkan vaikea yhtälö. Saa nähdä, joko se on parasta ikinä tai sitten joku onneton lelu.
 http://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=product.display&Product_ID=2139&ParentCat=133

Kisoihinkin on ilmoittauduttu. Tauon aikana oon miettinyt vähän suunnitelmia, ja toisaalta kulunutta vuotta. Ainahan voi tavoitella kuuta taivaalta, mutta uskallan sanoa, että tää vuosi on ollut meille todella hyvä. Aloitettiin kisaamaan 14.1 ja 11.3 noustiin kolmosiin. Nyt on saatu sekä agi- että hyppyvaliokello käyntiin ja arvokisanollista puuttuu tuplanolla. Ja jos se jää saamatta, maailma ei siihen kaadu. Mulla on hieno koira, luotan siihen ja yritän tehdä oman osuuteni, täysillä.





sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lahjattomat treenaa (tosin ei ne aina tee sitäkään)


Frida maksi 3. ATT 8.12.2012
A -rata Henri Luomala hyl
B -rata Marjo Heino 28/42 aika 41,60 nopeus 3,51, av -2,4 rv 15
C -rata (hypäri) Henri Luomala 26/42 aika 39,50 nopeus 3,62 av -1,5 rv 5

Kotiin tullessa lasten "voittiko Frida" kysymys on aina yhtä relevantti. Kysyivät kaiketi puhtaasta uteliaisuudestaan, tuskimpa pistävää ironian tajua vielä alle kouluikäisille on kehittynyt. Plussan puolelle kuitenkin päästiin. Ehdoton yllätys itselleni oli ajat. Agilityradalla ihanneaika alittui parilla sekunnilla (virheet kaiketi kontakteilta) ja hypärillä keppien korjauksenkin jälkeen aika riitti. Jälkikäteen on jännä spekuloida eri alustojen nopeuksilla. Voisi ainakin kuvitella että ATT:n pinta on hiukan nopeampi kuin kivituhkakentät tai KKK -hallin suht. pehmeä hiekka-alusta.

Harvakseltaan tulee kisattua mutta siihen nähden omakin suoritus meni ihan kivasti. Radoista oli aika selvähköt suunnitelmat ja jotain järkeilyä olin löytävinäni omiin ohjausvalintoihin. Pientä lisäkipinää kisailuun kolmosissa taisi löytyä, koiran tasoluokituksen laskeminen kakkosluokkaan ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä :)



Ratapiirrosta, videota tai sen fiksumpaa analyysia ei ole luvassa. Itse kisoissa oli kiva keskittyä vaan omaan tekemiseen ja siinä sivussa ihastella huippujen ohjausta. Blogipostauksen kuvitukseksi voinee pistää selkeät luonnokset joiden avulla ratojen olennaisimmat kohdat käytiin läpi kotivalmentajan kanssa. Kahvikupposen äärellä kun käytiin läpi ohjausta, kehittävää kritiikkiä ja etenkin ohjauskuvioiden nimiä niin kummasti tekikin mieli lähteä koirien kanssa reippaalle lenkille.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

(t)rainy days

Kauan olen pystynyt välttelemään ohjattuja jumppia, mutta nyt tuumasin että tällä kankeelle ololle on tehtävä jotain. Melkein traumatisoiduin, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Kaivoin jopa oman jumppapalloni varastosta, mutta sillekin on jo löytynyt parempaa tekemistä. En mä kotona pysty. Oikeesti olen kyllä miettinyt omaa kuntoa ja jaksamista agilitynkin kannalta, ja ohjelmassa tulee ainakin olemaan lenkkeily, syvävenyttely ja jonkunlainen ketteryys/lihasvoimatreeni. LUPAAN. Itselleni.

Tää marraskuinen yhdistelmä sadetta, tuulta ja pimeyttä on kyllä aikamoinen turn-offi lenkkeilyn kannalta. Oikeesti mietin tänään juostessa varmaan puol matkaa että tämän tunteen muistan sitten kun pokkaan niitä palkintoja aksakisoissa. Että niiden eteen on tehty TÖITÄ. Nyt naurattaa mutta eipä naurattanut siinä vastatuulessa. Onneks mulla on überkengät.



Mutta koska Stellakin jumppaa, on munkin vaadittava itseltäni JOTAIN. Muutakin kuin löhöömistä. Mä ihailen ton koiran asennetta.


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Suunta ylöspäin

Kisarintamalla tapahtunutta: 21.10 käytiin TSAUlla tarkoituksena kisata kolme rataa. Jo aamulla katsoin Stellan olevan hiukan vaisu, annoin ruokaakin hiukan ja käytin kiireisellä lenkillä jotta näin miten se käyttäytyy. Ihan ok, mutta jotenkin vaisu, ei ihan oma itsensä. Pohdin siinä lähteäkö vaiko eikö, mutta kun sitä pohtimisaikaakaan ei loputtomasti ollut, päätin lähteä. Lämppälenkillä Stella käveli ihan normaalisti, mutta se normivauhkoominen puuttui. Takaraivossa oli tunne, että kaikki ei ole hyvin, mutta yritin sulkea sen pois mielestä ja olla ainakin itse ihan lunkisti.

Ekalle radalle lähtiessä Stella oli heti todella vaisu, perässä vedettävä :( Tehtiin muistaakseni 4 estettä ja poistuttiin radalta ja kotia kohti. Huoli oli tietysti päällimmäinen tunne, mutta Stellan yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Liikkui myös puhtaasti. Kotiin päästyään oli vielä oudon vaisu, välillä tärisi ja piti häntää koipien välissä. Samanlaista käytöstä on ollut ennenkin Stellan syötyä jotain sopimatonta ja annoinkin sille ell:n vanhan ohjeen mukaan kipulääkettä ja aloitin parafiiniöljyn annon. Illalla koira voi jo paremmin ja seuraavana päivänä oli täysin normaali. Kyllä tällaset jutut vaan säikäyttää aina! Ja juuri nää syömisjutut...kahden ahneen koiran kanssa on välillä helisemässä. Edeltävällä viikollahan meillä katosi kokonainen voipaketti kääreineen pöydältä, Frida oksensi osan siitä ja ehkä Stellakin oli osansa saanut. Muutama päivää sitten Stella söi sormikkaasta peukalon. Ja nää on vaan niitä mitä tiedän, ne kun ei kaikkea kerro.

3.11 ATT:lla kolme rataa:
A agirata 0 - 9,54 sij. 4/33
B agirata HYL (hyppy väärään suuntaan ja yksi rimakin tuli alas)
C hyppyrata 5 (rima alas valssissa) -13, 89 sij. 4/32

Nyt tuntui hyvältä. Jotenkin tuntuu, että suunta on oikea, radat tuntuu sujuvammilta ja mulla pysyy ajatukset kasassa. Keskittyminen rataantutustumisessa ja lähdössä on mulla nyt pohdinnassa. Muutenkin oma vire. Henkimaailman juttuja taas, mutta mä uskon niillä olevan suurta merkitystä. Stella nyt on niin pähee, että se menee eikä meinaa ja mun tarvii myös nostaa oma vire samalle tasolle. Kyllä se tästä :)

Kisaradat on filmattu, toivottavasti saan ne käsiini ja tänne blogiinkin. Laitan videon mun ja Kaitsun kenraalitreenistä pe-illalta, tein vaan nuo pätkät Stellan kanssa mitä on videolla. Viime agilehdessä olikin mielenkiintoinen kirjoitus agipariskunnista...





sunnuntai 14. lokakuuta 2012

SERT-H ja SERT-A

Viikonlopun kisakimaraan mahtui ala- ja ylämäkiä. Ajattelin kokeilla kisakestävyyttä ja kisasin lauantaina kolme rataa ATT:lla ja sunnuntaina kolme rataa KKK:lla.

Lauantain tulokset:
A agirata HYL. Stella liusui keinulta ja pakka hajosi, jatkoin kuitenkin ja hylly tuli kun tein liian jyrkän takaaleikkauksen Aalle ja Stella kääntyi takaisin. Tein uudelleen ja poistuin radalta.
B agirata HYL. Otin keinun tosi varovaisesti enkä muistanut ottaa sivuetäisyyttä, olin jatkossa myöhässä ja Stella kiisi väärälle hypylle.
C hyppy rata 5 -4,36 sij. 13/34. Ylimääräinen pyöräytys jo keskellä rataa, sain kuitenkin estettyä väärän esteen. Tokavikalla hypyllä kielto. Olin niin keskittynyt edeltävään hyppykiemuraan, että olin myöhässä putken jälkeen enkä ehtinyt persjättöön.
Vikalla radalla oli jo enemmän asennetta ja yritystä. Tosi fleku olo itsellä ja se ei kyllä yhtään tiedä hyvää näissä karkeloissa.

Sunnuntain tulokset:
C hyppyrata 0 -8.99 sij. 2/28 SERT-H. Ihan perushyvää menoa, suoran putken jälkeen taisi olla aika laajat kaarteet ja siinä paloi aikaa.
B agirata HYL. Väärä putken pää.
C agirata 0 -10,33 sij. 2/26 SERT-A.

Viikonlopun opetus taisi olla jälleen kerran se, että luota itseesi ja koiraan. Stella menee niin täysillä sata lasissa ettei mulla ole varaa löysäillä yhtään. Asenne ja itseluottamus kuntoon niin meillä menee lujaa ihan kovassakin seurassa.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Ontuva ihmisnuoli ja lentävä shetlantilainen

Viimeksi Elinan tekniikkakurssilla oli aiheena ihmisnuoli. Ja kylläpäs me tahkottiin! Mulla oli sormet verillä ja Stella oli varmaan syönyt nappuloita kolmen päivän edestä kun yhdellä hypyllä tuota treenattiin. Joo, Stella kyllä kääntyy ihan ok toisinaan, mutta se mitä me ollaan tehty, on jotain muuta kuin ihmisnuoli. Koira olis tosi hyvä saada kokoamaan itsensä hypyn päällä, varsinkin kun Stellalla on taipumusta niihin laajoihin kaarroksiin.

Pähkäilin kotosalla sitten, rupeanko nyt satsaamaan tuohon ihmisnuoleen vai annanko olla ja jatkan samalla tavalla kuin me ollaan ennenkin tehty. Jatkan niin kuin ollaan ennenkin tehty, hyi mua. Seuraavan koiran kanssa sitten ihan killeri-ihmisnuoli heti alusta alkaen! ;)

Testattiin tänään, miten koirat kääntyy "ihmisnuolella". Ja taas meni yksi narupallo naks poks poikki. Jos löydän jostain tennispallon kokoisen pallon jossa on kunnon vetonaru, ostan kerralla kymmenen. Lopuksi kontaktia etupalkalla, harmi että mulla oli niin pieni alusta (ja koulutuskentän rikkaruohot valtavia) ettei koiraparka edes löytänyt sitä etupalkkaa kun kerrankin siihen satsasin.





maanantai 17. syyskuuta 2012

Strepsils pelastaa päivän

Viikkoon mahtui nuppijumppaa, treeniä, kisaa ja megalomaanista lenssua. Saatiin Vappu Alatalo kertomaan psyykkisestä valmentautumisesta, ja tuo valmennuksen osa-alue kyllä kiehtoo mua kovasti. Omalla vireellä ja tahdonvoimalla on uskomaton voima, mutta se lienee ihan oman postauksen arvoinen juttu.

Tahdonvoimaa ja paljon pastilleja tarvittiin, jotta kykenin Tuulian treeniin tiistaina. Pää täynnä räkää, kaktus kurkussa ja kaksi päivää äänettömänä pihisseenä oli silti päästävä treenaamaan. Motivaatiota huipussaan vai silkkaa tyhmyyttä, tiedä siitä. Hengissä selvisin, mutta olo oli aika noh, vetelä. Mutta nyt on testattu, että kipeenäkin pystyy aksaamaan, jotenkuten. En silti suosittele kenellekään.



Lauantaina oli vuorossa kisat Liedossa. Muistin ottaa kisakirjan, rokotukset ja Strepsilsit. Sinne nyt vaan oli mentävä, kun samaan kisaan osallistui kolme sukupolvea; Stella, Stellan äiti ja Stellan mummo. Tulokset ei meidän osalta olleet huimia, mutta läheltähän se usein liippaa ja ihan tyytyväinen olen noihin ratoihin. Paljon onnistumisia ja sitten ne väärät putkenpäät :D Viimeiseltä radalta tulos10 (kepit ja okseri) ja noista huolimatta +kontaktilla härkkiminen olis aika riittänyt että sinänsä luo sekin toivoa. Okserin otan kyllä nyt oikeesti treeniin ja ehkä olis syytä olla tekemättä hätäisiä valsseja siihen eteen.


Kisaviikonlopun kruunasi kyllä Kaitsun ja Fridan hieno nollatulos sunnuntaina, huiman hieno suoritus!!! Vieläkin hymyilyttää :)



sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Show jatkukoon

A virhepisteet: 5 aika: 44,6s ihanne: 40s
B hyl aika: 36,45 ihanne: 37s
C virhepisteet: 0 aika: 32,14s ihanne: 33s nopeus 3,89s
tuomari: Leena Rantamäki-Lahtinen


Nuppimaakarin iskostamalla "epäonnistumisia ei ole" -tematiikalla lähdettiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan toisia kolmosen kisoja. Aikainen klo. 10:00 lähtö ei varmaankaan meidän kultakutrille sopinut vaan rakin sai kantaa autoon. Frida nukkui kauneusunensa autossa ja Vantaalla häkistä ponnistikin kohtalaisen reipas spanieli. Koiran kiva vire ja helpohkot radat oli juurikin sellainen yhdistelmä jota kaivattiin oman kisamotivaation nostattamiseksi.

Viimeiseltä hypäriltä saatu nolla kruunasi luonnollisesti päivän. Itse rata koostui parista suorasta joille pääsi kivasti vedettämään koiraa. Suorituksen jälkeen ohjaajan hyperventilointi oli sen verran voimaksta että takaraivoon iskostui fiilis "sikanopeasta" radasta. Keski-ikäistyvän toimistotyöntekijän ja tuloslistan käsitys todellisuudesta ei nyt kuitenkaan ole ihan synkassa, mutta hyvä fiilis kuitenkin jäi pinnalle päälimmäisenä. Varsinaiset agilityradatkaan eivät olleet meille yhtään pöllömpiä. A -radalla pieni haahuilu tuotti kiellon ja 3s yliaikaa, B -radalla puomin jälkeinen "varmistelu" (loikkas silti)tuotti huonon linjan pituudelle jonka myötä toka vika helpohko este jäi välistä. Viimeisen loppusuoran tsekkaaminen huolella rataantutustumisessa on ihan yliarvostettua. Suurin saavutus lienee se kun hain Fridan kanssa buffetista leivän ja kahvia eikä koiran kitaan päätynyt buffan pöydältä saati ohjaajan kädestä mitään ylimääräistä. Ruusukkeen paikka?

Treenit jatkuu entiseen malliin. Kontaktit on ja pysyy ongelmana. Vähentäisikö vitosia jos opettaisi koiralle kontaktikäskyn kaksiosaisena, tyyliin: puomi - koske. Nyt olen lähtenyt siitä olettamuksesta, että maailman viisain koirarotu kyllä tajuaa mitä pitää tehdä kun sanoo käskyn yksiosaisena. Ehkä se vaan unohtaa hommansa kisoissa...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Syysskabat Purinalla


Olipahan iltapäivä Purinalla. Onneksi sain Kaitsun mukaan, joka kiitettävästi handlasi niin Helsingin liikennejärjestelyt kuin muutkin apumiehen kisavelvoitteetkin. Bonuksena pääsi katsomaan livenä huippujen ratasuorituksia, reilua siis kaikinpuolin. Meillä oli kolme rataa ja ne oli kyllä kaukana täydellisistä, joka radalla olin enemmän tai vähemmän askeleen jäljessä sieltä missä piti ja rataantutustumisien jälkeen ei suunnitelmat olleet ihan veteen piirrettyjä. Mutta kyllä joskus vähemmän täydellisellä radallakin voi pärjätä ja vieläpä hyvin.

Eka rata oli kroatialaisen Goranin käsialaa. Ihan mielenkiintoinen, pituus 200m ja etenemä vaatimattomat 4,5m/s. Rimat oli tapissa ja muuriakin mittailtiin pitkään, korkealta näytti mutta sama se oli kaikille. Alussa jätin koiran vähän väärään paikkaan ja töpinöissäni annoin lähtökäskyn kun oma sijoittautuminen oli vielä vaiheessa ja hups! Sieltähän se koira tuli ja hyppäs tokan hypyn väärään suuntaan. Tiukka paikka oli putkien jälkeinen okseri-hyppykimara, oikealla ennakoinnilla olisin kyllä kerennyt sen valssinkin tekemään eikä olis tarvinnut rykäistä huonoa persjättöä siihen. Tuossa sai kyllä juosta! Yritin muistaa jotain ohjatakin, ehkä Stella luki ajatuksia koska ei tuosta huitomisesta voi mitään selvää saada. Okserista rima lenteli, tulipahan mieleen että ollaankohan koskaan okseria edes treenattu. 

Toka rata oli itävaltalaisen Friedin agirata. Mietin kovin tuota puominjälkeistä elämää, ja ajattelin turvautua tuollaiseen "helppo nolla" vaihtoehtoon. Ei ihan mennyt niinkuin strömsöössä. Täytyy kokeilla tuota vielä ja muitakin ohjausvaihtoehtoja hyppysuoran takaakiertoon, poispäinkääntö olisi ehkä syytä opetella kunnolla jatkoa ajatellen. Mutta kyllä nää ulkomaan tuomarit ainakin oksereista tykkää, niitä tuntui tulevan kokoajan eteen. Lentokeinu tuli puskista! Kisavire on näköjään eri kuin treenivire.

Kolmas rata oli Muotkan agirata. Vähän varmisteluksi meni ja ohjaukset oli välillä hiukan hätäisiä. Mutta sen niin väliä sillä ratavirheitä ei tullut, aika oli ihan hyvä ja uskomatonta mutta totta se riitti tälläkertaa ykköspallille! Huh huh! Että me voitettiin medi3 virallinen kisa! Saatiin agilitysertifikaatti! Melkein kyynel vierähti kun tuloslistalta asian tajusin (mutta ei nyt sentään). Mutta olihan upea fiilis palkintopallilla ja on vieläkin. Ylpeä olen itsestäni ja koirasta joka aina antaa kaikkensa ja myös kaikista taustajoukoista jotka ovat edesauttaneet yhden unelman toteutumista. Kiitos!






sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kolmoset korkattu

3 x hyl

Rimakammosta selvittiin ja vihdoinkin tuli kokeiltua kolmosluokan kisoja. Lekoteltiin Lohjalla puistossa Fridan kanssa ja nautittiin kesän viimeisistä aurinkoisista päivistä. Herttainen spanieli herätti huomiota ja koiraa rapsuttelemaan tulleet pikkutytöt kehuivat koiraa ihanaksi ja tosi nopeeksi -mainittakoot että tässä vaiheessa ei oltu käyty radalla ja Frida vaan nuuhki tyttöjen käsiä herkkupalojen toivossa. Radalla menikin vähän nihkeämmin. Viereisellä kentällä järjestetty "nopein nakinsyöjä" kisa olisi ollut varmaankin enemmän meidän laji.

Frida oli ihan hyvässä vedossa. Innokas ja iloinen eikä kolmaskaan startti tuottanut mitään ylitsepääsemättömiä motivaatio-ongelmia. Draivia riitti mutta vastapainona koin, että oli aika vaikea pitää koiraa hallinnassa. Vähänkin kun ns. kontakti katkesi niin piski lähti väärille esteille. Ei sillä, että sitä omaakaan ohjausta olisi TopTeamin referenssimateriaalina voinut käyttää. Pitkähkö kilpailutauko kyllä näkyy ja oma sijoittuminen ja ajoitukset olivat aika hakusessa.

Kari Jalosen (A) ja Mia Laamasen (hypäri ja C)radat olivat oikeastaan ihan kivoja. Meille kolmosluokan keppikulmat rupeavat jo olemaan aika haastavia mutta muuten radat olisivat kyllä olleet ihan suoritettavissa. Paimenkoiran omistajille taisi tulla vähän kiire, hiemaan hitaammin kiiruhtava koira kyllä helpottaa ohjaajan urakkaa.
Näihin kuvioihin palataan omissa harjoituksissa.


Hypärissä valtaosa ohjasi 7-8-9 viennin päällejuoksun omaisesti. Itse pohdin tuota pitkään mutta päädyin liikkumaan tuon hyppysarjan taakse. Järkeilin että päällejuoksun näyttäminen selvästi olisi aika haastavaa ja koira saattaisi olla huomaamatta omaa ohjausta ja näkisi 7. hypyn ylitettyään 9. esteen. Järkeily toimi, tosin hylsy oli tullut jo 6. päällejuoksussa jossa sähläsin ja vedin koiran huti esteen.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Lahjoitetaan nolla ja puusilmä ohjaaja

Niin, mistä aloittais. Lyhyt kisaraportti Vihdistä. Ei ole kuvia eikä videoita eikä juuri tuloksiakaan. Jo matkalla meinasi pinna kiristyä. Motarilla oli ruuhkaa onnettomuuden takia ja autoletkassa meni varmaan puoli tuntia madellessa. Sen jälkeen navigaattori ei sitten millään voinut kertoa mistä ja miten käännytään motarilta sinne Vihtiin. Menin varmaan viis kertaa huti, tomtom seilasi jossain pelloilla ja kehoitti kääntymään minne sattuu. Tuhannet kiitokset järjestäjien agikylteille, ilman niitä en varmaan olisi vieläkään perillä. Perillä olin mutta melkein myöhässä (mun pitää olla ajoissa paikalla!), onneksi kisatkin laahas aikatauluissa.

Eka rata oli agirata ja siitä ihan ok nolla -7,71 sij. 5. Vähän jännää menoa, pelasteluja ja ehkä hitusen hyvää tuuriakin. Toka rata HYL, ohjasin huolimattomasti päällejuoksun hypylle ja Stella kerkesi kurkata putkeen joka oli samassa linjassa hypyn kanssa. Muuten kiva rata. Kolmas rata oli hypäri, ja aivan mieletön fiilis! Tehtiin täysillä ja "maalissa" tuuletin nollaa ja kerkesin jo nähdä meidät palkintopallilla kun jostain kaukaa kuului Saviojan huuto...takaisin, kerkiitte vielä! Itse olin ihan mitä häh ja pallonkin olin jo sinne heinikkoon heittänyt Stellalle. No, kartturi eli ihan minä itse olinkin sitten kokonaan jättänyt huomioimatta viimeisen hypyn!!! Sinne se nolla sitten haihtui Vihdin pimenevään iltaan...Olin ekana medeissä radalla niin enpä voinut toistenkaan suorituksista mitään päätellä. Ainakin olin keskittynyt täysin omaan suoritukseen muita katselematta...

Päivän opetus: katso aina missä ajanottopylväät on.


maanantai 6. elokuuta 2012

Kauden avaus

Kisattiin kauden ekat startit Kirkkonummella lauantaina. Eka rata oli Heidi Viitaniemen hyppis, joka tuntui jo tutustuessa mukavalta. Ainostaan alun hyppy-yhdistelmää mietin enemmän, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Se kannatti, sillä hyvällä fiiliksellä tehtiin nollarata! Tuloksissa oltiin toisena belgialaisen ihmemiehen (A-maajoukkue-edustaja kuulemma) jälkeen vain pari kymmenystä hävinneenä. Milloinkohan pääsee seuraavan kerran noin lähelle sertiä... Mieltä ei pelkästään lämmitä tuo eka nolla vaan se, että ihan oikeesti hyvänä päivänä me voidaan olla kärjessä. Uskomatonta!

Seuraavalla Seppo Savikon agiragalla oli myös hyvä meno. Hätäinen vienti putkeen ja kiiruhtaminen seuraavalle esteelle sai Stellan kieltämään putken ja hyppäämään puomin alastulon yli mun perään joten hyllyhän siitä.  Muuten puhdas nopsa rata joten tyytyväinen saa olla.

Kolmannella radalla alkoi jo hikikarpalot puskea pintaan lämpötilan noustessa eikä oma keskittyminen ollut paras mahdollinen. Virhe tuli keppien jälkeen, olinpa jättänyt huomioimatta mitä koira näkee suoraan viimeisestä keppivälistä ja niinpä Stella kävi ylimääräisen pyörähdyksen Aalla. Oma moka, me ollaan sovittu että Stella saa mennä sinne minne nenä näyttää jos mä en muuta kerro.

Hyvä fiilis kisa-avauksesta, toivottavasti päästään nyt syksyllä ahkerasti kisaamaan jotta saisi vähän rutiinia tähän hommaan. Työ vähän rajoittaa... Ja onhan näitä koulutuksiakin, Elinan tekniikkatreenit, Tuulian yksärit, alueellinen valmennus Salossa, Tiinan treenit ja kyllähän mä haluan omat treenitkin pitää. Mutta valita en yhtään, tiedossa mainio aksasyksy!


torstai 12. heinäkuuta 2012

Kesämielellä

On reissattu, syöty hyvin, ulkoiltu ja ennenkaikkea otettu rennosti! Lomaakin vielä reilut 2 viikkoa jäljellä, mikäs sen mukavampaa. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa! Ja koirankin, näillä keleillä...





Pakollinen aksapostaus vielä. Aika hiljaiseloa vietelty jo tovi, ja pikkuhiljaa suon Stellallekin hyvin ansaitun kesätauon! Jos sen pari viikkoa maltamme pysyä kokonaan poissa esteltä niin eikös se ole jo aika hyvin. Tänään löytyi kamera repunpohjalta joten saatiin jotain pitkästä aikaa taas ikuistettuakin. Kameramies oli tosin vähän kesämielellä sekin.



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Ässämmät lähenee

Loistofiilistä ja ripaus onnea matkaan viikonlopun karkeloitsijoille! Itse vietän viikonlopun toisten unta valvoen ja toivottavasti tulospalvelu pelaa päivisin ja jossakin välissä pääsee videoitakin katsomaan...Stellan kanssa perustamme fanikatsomon numeroille 420 ja 470! Antakaahan mennä täysillä! Juu, helppo on kotisohvalta kommentoida ;)

On me jotain treenattukin, ratakaahotusta vassoguud:





tiistai 5. kesäkuuta 2012

Oppia ikä kaikki

Käytiin eilen Stellan kanssa Kirkkonummella kisaamassa pari oikein kivaa Saviojan rataa. Tavoitteena ajattelin olevan että ratojen jälkeen on hyvä fiilis ja se kyllä toteutui. Molemmilla radoilla yksi virhe, joten tuloksellisesti ei hääviä, mutta tässä vaiheessa hyvät ehjät radat ja onnistumiset on mun mielestä niitä nollia tärkeämpiä.

Stella on ihan super siinä, miten se hakee esteitä ja nopsakinttuinenkin se on, ja se myös tuo niitä ohjauksellisia haasteita. Pitäis oppia oikeesti ajattelemaan sitä koiran liikerataa, mitä se näkee kun tulee edelliselle esteelle. Siitäpä ne virheet taas syntyi...

Ekalla radalla katsoin muka takaakiertohypyltä, että suoralla linjalla koira menee oikeaan putkenpäähän. Mutta ei siinä sitten niin käynytkään vaan viuhahti juuri siihen toiseen. Otin haltuun vastaisella kädellä ja varmaan osittain ainakin sen takia linjasin sen siihen väärän putken päähän. Ehkä jopa väistin siivekettä (huolestuttavaa -opinko koskaan). Siitä sitten jatkettiin ja loppurata virheittä. Täytyy kokeilla tuo kohta valssilla + poispäinkäännöllä putkeen ja valssilla + valssilla putkeen. Täytyy myös hakea sitä etäisyyttä tuohon takaakiertoon. Voisikohan takaakierto + linjaus puolivalssilla hypylle 5 toimia, täytyypä kokeilla. Harmi kun ei ole videota tuolta kisoista. Piirros on suuntaa-antava.


Toka rata oli hyppis ja siinä taas yksi pöljä virhe. Ihan oma moka. Niinhän ne on. Ohjasin kepeiltä valssilla hypylle ja siitä seuraavalle vissiin aika läheltä siivekettä ja siinäpä oli koiralle suoraan kuonon edessä hyppy 5 jonka reippaasti suoritti. Olis varmaan pitänyt miettiä pientä vekkiä ennen kolmosta tai sitten hakeutua tuonne hyppyjen väliin ohjaamaan. Suunnitelma oli siis tehdä takaakierto +niisto neloselle. Ja taas muu rata meni nätisti.


Radanlukua ei varmaakaan voi oppia kuin treenaamalla ja myös kisaamalla. Nyt on sellanen fiilis, että kolmosissa on kiva olla ja koko ajan opitaan lisää, kokemuksen myötä on puhtaat radatkin ihan mahdollisia.

Loppuun vielä treenivideopätkä viime viikolta, tein kisanomaisesti ja tuo on eka veto. Stella korjaa hienosti mun mokia, loistava ominaisuus koirassa!







torstai 31. toukokuuta 2012

Koulutuksissa

Tiistaina olin kuunteluoppilaana Anne Saviojan radanlukukoulutuksessa Salossa. Rata oli mukavan oloinen, toivottavasti päästään sitä kokeilemaan joskus Stellan kanssa. Jospa Tiina rakentais sen seuraavaan ulkokentän ratatreeniin ;) Linjaukset, hallinta käännöksissä, varmat putkeenviennit oli muutamia asioita joita Anne painotti. Rata oli siinä mielessä mukava, että oli kohtia joissa koira sai edetä itsenäisesti mutta haltuunottoja ja tekniikkaakin oli sopivassa suhteessa. Kuusi (!) tuntia siellä kaikenkaikkiaan vierähti, kotona oltiin vasta puolenyön tienoilla ja taas korostui se omankin tankkauksen merkitys...kahvia kahvin perään ja muutama banaani, ei toimi! Mää tarvin ruokaa!

Noh, seuraavana päivänä pääsi Stellakin baanalle. Käytiin Jaakko Suoknuutin ratatreenissä Piikkiössä. Aika jäissä olin, mutta onhan se ihan hyvä pistää itsensä välillä kunnolla likoon. Rataantutustuminen ja sitten vaan tekemään ja 10min aikaa imeä oppia itseensä. Jos ei muuta niin pakko oppia näyttelemään, koska jos mä olen epävarma, muuttuu Stellakin samanlaiseksi. Aika tahmeeta menoa oli, mutta esteelle 20 selvittiin, pätkimällä tosin ja alkujärkytyksestä huolimatta mulla jopa oli jonkunlainen suunnitelma miten tuosta selviää. Kuulemma pitää vaan luottaa siihen koiraan, käskyttää vähemmän ja hakea sitä flouta...jep, kuulostaa helpolta. Teknisesti kuulemma ihan pätevää, meno kokonaisuudessaan oli ok ja kontaktit hyvät. Nyt täytyy vaan oppia käyttämään niitä tekniikoita radalla ja painella menemään!



torstai 24. toukokuuta 2012

Random aksaa


Random aksa on sitä, että viskoo pihalle muutaman esteen tai osan niistä ja sitten vaan ohjailee. Nopeesti mietittynä sain ympättyä yhteen hiukka sylkkäriä, poispäinkäännöstä (joka oli täysin unohtunut), merkkausta ja taaksejäämistä kontaktilla. Piha vois kyllä olla muutaman neliön suurempi mutta minkäs teet. Oi että mä tykkään Stellan asenteesta, tuo kyttäys ja korvien asento ennen lähtölupaa jo tekee tästä kaikesta niin hauskaa. (Varastelusta ei sitten kannata mitään puhuakaan.)

Aika hiljaiseloa tässä muuten on vietelty, pihaa kuopsuteltu ja koirat taas löytäneet vanhan suosikkinsa, Biolanin kanankakka + merilevärakeet. Pysyvätpähän kiireisinä kun mä niitä piilottelen ja koirat kimpassa kaivaa rae kerrallaan niitä ylös. Piti meidän alkuviikosta epiksiinkin mennä, mutta kun säät on meitä hellineet, tehtiinkin ihan jotain muuta:




perjantai 18. toukokuuta 2012

Treeneissä

Kesän treenikuviot on valmiina. Ratatreeniä Tiinan treenissä ja täsmäjuttuja, kinkkisiä kohtia ja tekniikkaa ulkokentällä. Itselle kunnonkohotusta ja ketteryyttä. Näillä mennään!






tiistai 8. toukokuuta 2012

Oodi keväälle

Kevät on ihan oikeesti täällä! Ihana vuodenaika, josta pitää nauttia! Vihreyttä ja valoa! Vuorotyökin tuntuu tällä hetkellä varsin mukavalta kun aamusella saa mennä koirien kanssa metsäpolkuja tai rantoja ja kuunnella luonnon heräämistä ja linnunlaulua. Ah! Tänään suuntasin lenkille koulutuskentälle, jossa pientä putkijarrutusmuistutusta ja pimeää putkikulmaa molemmille koirille. Tosi luksusta sekin, että juoksuisen koiran kanssa saa treenata nyt sekä hallilla että kentällä. Kevään myötä on taas paremmat olosuhteet pieneen hiomiseen ja täsmätreeniin. Ja onhan tässä talven mittaan tullut aika paljon ideoita, mitä voisi treenata ja vahvistaa...ei hätää, sillä pihaesteet on kaivettu liiteristä, tykkään tykkään tykkään!



sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Rauma Show 6.5

Oi joi. Mikä ihme siinä on, ettei kertaakaan ole ehtinyt mätsäriin tai seisomista ei ole koskaan treenattu? Että kaksi päivää ennen pitää kaikki opettaa? Koiran peseminenkin jäi viimeiseen iltaan. Rauma tuli koettua ihan sen takia, että näkisin Eijan ja Harrin (Stellan kasvattajat) ja siellä oli tuomarina puolalainen naisihminen, jonka ihan vaan mututuntumalla ajattelin arvostavan tällaistä sporttisempaa tyyppiä. Omissa mielikuvissa kaikki idän koirat on pitkiä ja laihoja ja juoksee kovaa siellä aroilla. Eri asia sitten missä Puola on...Niin, ja ultimate-tavoitehan oli se harrastushyvän saaminen, joka vapauttaisi meidät jatkossa kaikista näyttelyvelvotteista jos niin haluamme. Ilman paineita suuntasimme siis suoraan avoimeen luokkaan kaikkien kehäkettujen kanssa, mutta ajattelin että katson vaan mitä ne edellä tekee ja silleen.

Stellallahan oli heti alkuun mielessä vaan aksa ja pojat niinkuin nyt kunnon neitosella kuuluu ollakin kun on juoksukin otollisella mallilla. Tunti kun pällisteltiin niin Stella tajus että täällä ei nyt mennäkään esteitä vaan jotakin ihan muuta. Pojatkin poistu kehästä ja useimmat kehän laidaltakin niin vinkuminenkin laantui. Stella kyllä ihastui vähän sellaseen komeeseen trikkiin ja kun se poistui, niin vierestä löytyi aikas pähee soopeli joka kans iski silmää takaisin. No mutta meillä oli tärkeetäkin tekemistä eli näyttelyhihna paikoilleen ja kutrit (muahhahhaa) kuosiin ja baanalle!

Tässäpä arvostelu:
Rauma Show 6.5.2012 Halivaaran Kevään Tuline Flicka
Langer kopf. In der krenze der grusse. Ich winsche mehr unterkiefer. Bisscher steil in front. Korrekter brust. Korrekter hinter. Mittellanger haar in gute qualität. Dünne knochen. Läuft gut.
AVO EH / Tuomari Ezblieta Chwalibog,  Puola

Oma saksantaito erittäin huono, yhteistyössä google translatorin kanssa tuossa sanotaan ehkä jotakin tällaista:  (jos joku osaa oikeesti saksaa, on velvollisuus oikaista)
"Pitkä pää. Koko sallitun rajoilla. Toivoisin lisää alaleukaa. Hiukan jyrkkä edestä. Oikeanlainen rintakehä. Oikeanlainen takaosa. Hyvänlaatuinen keskipitkä turkki. Kevyt luusto. Menee hyvin." 

Eli se siitä sitten! Jos höntsittää niin Karjaalla voisi kesällä piipahtaa, mutta päivä kehäkettuna (se meni oikeesti aika hyvin...) riittää pitkäksi aikaa. Kiitos Rauma! Kiitos Puola!







torstai 26. huhtikuuta 2012

Juoksua, jumppaa ja jotakin muuta

Juoksun myötä aksailut jää ainakin hitusen vähemmälle. Kokeiltiin sitten aamulla jotakin muuta. Stella hierottiin vasta ja kyllähän niitä pikku jumeja oli vähän siellä ja täällä, ihmekös tuo. Tää kevät on treenailtu ja kisattukin aktiivisesti ja kyllähän nuo nelijalkaiset ihan kotioloissakin toisiaan jyräävät välillä aika lahjakkaasti. Kaivoin siis tuon tasapainotyynyn esille josko sen kanssa treenailis jotakin temppuja. Ainakin Stella joutuu tuossa kroppaansa käyttämään, varmasti siis ihan pätevä kapistus!

Sitten aloitin myös näyttelytreenin, hyvä minä! Reilu viikko aikaa kehädebyyttiin. Vähän kun hioo tuota misseilyä niin eiköhän se oo siinä ;) Hitusen enempi vauhtia tuohon liikkeeseen ja hihna kaulaan ja kroppaa pidemmäksi ja muut kivat (poika)koirat siihen häiriöksi niin hyvä tulloo! Ja koira pitää muistaa pestä! Omaakin ulkoista habitusta voisi tietty yrittää päivittää! Mulla on kyllä aika hatara käsitys siitä mitä ja miten siellä kehässä tehdään, mutta jos koira osaa ravata, seisoa (myös pöydällä...) ja antaa kopeloida niin lopuista selviää varmaan paikan päällä silleen joukkoon sulautumalla ja muista mallia katsomalla. Mulle riittää se, että tuo sheltiksi tunnistetaan, joten uskon että siihen vaadittava meriitti ennemmin tai myöhemmin kehästä saadaan ilman järkyttäviä ponnisteluja.

Erityismaininta vielä pätevälle kuvauskaksikolle!





maanantai 23. huhtikuuta 2012

Frida kolmosiin

A-rata sij.3 0rv aika: +0,32
B-rata sij.3 0rv aika: -0,33 SERT

Sunnuntain starteissa ei ehkä tyylipisteitä ropissut mutta väliäkös tuolla, luokkanousuhan se on mikä merkitsee. Fridasta olen tosi ylpeä, hienoa että vihdoin liityttiin kolmosissa kisaavien springerien kasvavaan joukkoon.

Kolmosissa täytyykin lähteä keksimään pyörää uudestaan. Mistä löydetään motivaatio ja sopivat tavoitteet kun rima varmaankin nousee aika tavalla? Haaveena olisi, että jäljellä olevien muutaman kisavuoden aikana saataisiin paketti siihen kuntoon, että nollaa voisi lähteä realistisesti tavoittelemaan radalta kuin radalta. Hirveästi löytyy kehitettävää jo ihan perustekniikasta ja estevarmuudesta lähtien. Asiaa ei helpota yhtään hirvittävä hermopaine siitä, että Frida saattaa lähteä jonkun toisen mukaan kisoihin -tälläinen uhkaus on heitetty ilmaan. Walspat kun ovat kysyttyjä agilitytykkejä.







Kiitokset videon kuvaajalle! Valitettavasti A-radan lataaminen bloggeriin keskeytyi "sisältää liian jäätävää materiaalia" virhe -ilmoitukseen...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Jennan treeneissä

Väsynyt mutta onnellinen vaimitensenytmenikään. Lyhyessä ajassa paljon pieniä oivalluksia ja uskoa omaan tekemiseen. Nyt kyllä löytyi maailman kannustavin kouluttaja :) Jos näitä koulutuksia jostain siunaantuu niin mukana ollaan! Stella huusi muutaman tunnin autossa ja silti jaksoi painaa baanalla, ohjaajat pelasti nälkäkiukulta ja -koomaukselta lähimäkkärin mätöt. Pihviwräppi kuulostaakin ihan agilitytermiltä, mutta ennenkaikkea, mikä taivaallinen maku! Alun henkeäsalpaavat leijeröinnit jäivät tälläkertaa ikuistamatta, mutta kun tekniikka pettää on kamerassa jotain vikaa!



maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pitkä maanantai




Ensin epikset Karjaalla (jonne ei alunperin edes pitänyt lähteä. Onneksi on isovanhemmat jotka vievät lapset puistoon niin vanhemmat pääsee hurvittelemaan.) Opittavaa sieltä: 1) lähtötilanne. Leikkasin videosta 25s pois, jonka käytin siihen että sain Stellan istumaan startissa. Tuppaa nousemaan ja se hiipiminen on vain ajan kysymys. 2) Mistä koira ponnistaa ja mihin laskeutuu? Mihin unohtui linjojen ohjaus? Ei mikään ihme että missaa ekan keppivälin kun videota katsoo. Ihan sama moka tapahtui toisessakin startissa.

Sitten kotiin syömään ja happihyppely pihalla haravan varressa. Lapset jatkoi kuravellin keittoa kotipihalla. Parin tunnin päästä suuntana Salon treeni, josta opittavaa: 1) ajoitus yhä aina ja edelleen 2) niisto-sokkari (tätä ei onneksi videolla näy mutta sopii vaihtoehdoksi kahden putken väliselle hypylle) 3) leijeröinti (joka on ihan skitsoa mutta kai se on yritettävä).

Mukava treenipäivä siis jälleen kerran ja nyt testattiin sekä oma että Stellan yhden päivän turnauskestävyyskin. Tankata pitää, niin molemmat jaksaa! Nyt lepoa ja sitten täsmätreeniä jota taas on ihan riittämiin...

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Salon treeni 3/6

Taas käväistiin Tiina Jaakkolan ratakurssilla Salossa, mukava rata! Huomatkaa erityisesti persjättö (teinkö sen todella? Valssi oli kyl kivempi) ja koiran saaminen putken oikeaan päähän, sitäkin siis on joskus todistetusti tapahtunut. (Myöhästyneitä ohjauksia ei tarvitse huomata tai siis ainahan mä olen ajoissa.)



tiistai 3. huhtikuuta 2012

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Hyvinkää medi3

Jostainhan se on aloitettava. Eikä edes pelottanut. Kolme vaikeaa rataa, tai sanotaanko haastavaa. Tuloksellisesti aika karua, mutta kuitenkin paljon onnistumisia ja homma pysyi hanskassa eikä epätoivo iskenyt missään vaiheessa joten ihan hyvä fiilis. Näillä radoilla ainakin huomasi että nyt ollaan kolmosissa...ihan sikateknistä, vaikeita vientejä joka paikassa. Ainakin näin untuvikolle.

Alla ensimmäisen radan suuntaa antava piirros. Hylly tuli jo toisella esteellä, tein pakkovalssin ja varmaan ennakoin liikaa koska Stella hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Muurin palikatkin lenteli, muuten oli hyvä rata. Esteillä 10-16 tein melkein miljoona valssia ja onnistui! Hyvämieli :)



Tokaltakin radalta tuli hylly, alla olevalla pätkällä 1-4 (este 2) joka oli oikeasti loppusuora. Ennen tätä oli yksi rima tippunut, jarrutin ennen keinua ja varmaan sain suhinallani riman lentämäänedellisellä esteellä. Tuohon suunnittelin sylivekki-jaakotuksen esteelle 2, mutta se ei ihan onnistunut toivotusti ja Stella hyppäsi hypyn myös takaisinpäin.

Kolmas rata oli hyppis, josta tuo aloitus 1-5. Hukkasin koiran viennissä kepeille (vaikea vaikea kulma!) ja siinä paloi aikaa kun huutelin sitä ties mistä. Kielto ja sekunti jotain yliaikaa, sillä kuitenkin eka tulos kolmosista ja kuudes sija.



Ihan kiva fiilis siis jäi, ehkä tälle keväälle voisi vielä toisetkin kisat käydä kokeilemassa, mutta treenatakin kyllä täytyy...

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Harjoitukset jatkuu

Suunnitelmissa oli treenata ennen kolmosiin menoa. No, ollaan me jotakin treenattukin. Kylmärannan treenissä sunnuntaina Tiina oli tehnyt mainion radan, jossa leijeröintiä, tiukkoja käännöksiä ja vaikea kepeille vienti. Ennen kaikkea sai miettiä omaa rytmitystä, missä pitää olla milloinkin ja milloin pitää kiireen keskelläkin hidastaa.

Viikko sitten alkoi Salossa ratakurssi, johon osallistun. Alla tän viikkoinen rata, jossa oli monta hyvää kohtaa (joihin p-i-t-ä-ä palata...kröhöm). Ennakointia taas, hyvä hyvä! Keskiön hyppykiemurat oli kinkkisiä, mutta jotenkin sain sujumaan ja sain vinkkiä miten voisin harkata kun on kuitenkin irtoava ja esteitä hakeva koira. Rata: Tiina Jaakkola.

Pihatreenitkin on saatu aloitettua! Koulutuskentän sulamista odotellessa olen pihalla aloittanut projektin "puomi ja häiriöt", siihen sisältyy aika paljon kaikenlaista pientä kivaa :)

Ja kaiken tämän treenin keskellä on aivan parasta huomata kevään etenevän kovaa vauhtia! Eilen iltalenkillä paineltiin pitkin rantoja, koirat juoksi sydämensä kyllyydestä, aurinko laski horisonttiin, joutsenet lipui poukamiin ja meri tuoksui. Ihana kevät!

Ai niin! Melkein unohdin! Jos ei ole taas tarpeeksi kaikennäköisiä asioita hehkutettu, niin hehkutampa vielä vuoden 2013 SM-kisoja. Jos joku ei vielä tiedä, ne järjestetään Kirkkonummella. On sitten kiva käydä katsomassa!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Paras ja kaunein koira

Sehän mulla on. Ihan saletisti. Kauhunsekaisin tuntein olen Kennelliiton sivuja selaillut...kai se on pakko joskus saada pois alta...mut ei ihan vielä...josko keväällä tai kesällä...se hyväksytty näyttelytulos! Tästä lähdetään, reeniä reeniä vaan (niin varmaan, edellisenä iltana paniikki päällä) niin saadaan homma pois alta. Asennevamma? Todellakin. Kuravellissä aksaaminenkin on vaan niin paljon houkuttelevampi ajatus. (Tänään meinaan sain pihapuomin kokoisen alueen lumettomaksi pihamaalta, oi siinä oli tekemisen riemua).

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Aika ennen minilassieta

Mikä on alkuperäinen ulkomuoto? Mitä ominaisuuksia rodussa tulee vaalia? Mitä tapahtui sadassa vuodessa? Näitä mietin kun bongasin netistä kuvat shelttien esi-isistä ja -äideistä 1900-luvun alusta. Missä vaiheessa alkoi sheltin tuunaaminen minilassieksi?








Tässä vielä 1910-luvun walesinspringerspanieli, jonka nyt sentään tunnistaa samaksi roduksi vielä:




keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Treeneissä taas

Treenisuunnitelma tehty. Aloitin tekniikalla ja muistuteltiin mieliin päällejuoksua ja välistävetoja. Hyvä pointti mulle on tuo sylivekin ja sivusta tehtävän takaaleikkauksen (onko tuo jo viskileikkaus vai onko viski selkeesti takaakierto-takaaleikkaus fiksut hoi) erottelu, täytyypä taas kiinnittää huomiota että vihjeet pysyy riittävän erilaisina.



Kai: Mekin päästiin Fridan kanssa aamuvuoroon! Koiran haahuilu melkeimpä loisti poissaolollaan ja oikeastaan Fridalla oli hyvä draivi päällä. Päällejuoksu ja välistävedot toimii, tosin päällejuoksussa ohjaaja on häiritsevästi myöhässä.


tiistai 13. maaliskuuta 2012

Jäykästi kolmosiin

Olipa jäykkää menoa mutta puhdas rata kuitenkin! Treenilistalle ehdottomasti riskillä tekeminen, nopeat kontaktivapautukset, oman liikkeen rytmitys ja etäisyyden otto koiraan, nyrkin heristelyt vähemmälle eli ajoitus kuntoon, kepeillä vedättäminen, pientä tekniikkatreeniäkin vaadittais...

En tiedä mikä taas niin kovin jännitti. Takaraivossa tuntui se että yksi nolla ja oltais kolmosissa (vaikkei se autuaaksi tee) ja muutenkin oli tutinoita. Vielä kun tiesi että nolla riittää, kunhan riittää ihanneaikaan, niin meni ehkä liian varmisteluksi koko homma. Mutta silti, oon niin ylpee Stellasta! Ja itsestä! Paljon olen asioita pohtinut ja itse tehnyt päätökset mitä koulutan ja miten. Tää on varsin hieno matka jota yhdessä tehdään, nyt on kova halu päästä treenaamaan ja innolla odotan myös joskus kisaamista huippujen kanssa. Enkä mä niitä ratoja pelkää, Tiina tekee meille niin skitsoja (hyvällä tavalla!) ratoja välillä, että heikkona hetkenä huimaa.

Päivän kruunasi Eijan ja Harrin yllätysvisiitti kisapaikalle! Kasvattajille iso kiitos tästä koirasta, parempaa en olisi voinut toivoa. Stella on kotioloissa todella helppo ja kiltti koira, mutta siinä on myös paljon sitä tulta ja tappuraa jota harrastamisessa vaaditaan. Se suhtautuu välillä jopa huvittavan vakavasti annettuihin tehtäviin ja antaa aina kaikkensa. Nimi todellakin oli enne, Halivaaran Kevään Tuline Flicka.




Kieltämättä aika villi fiilis, kun ajattelee että 14.1 aloitettiin kisaaminen ja nyt jo ollaan kolmosissa. 13 starttia siihen vaadittiin. Stella on mun ensimmäinen oma agilitykoira eikä kuitenkaan ole se kaikesta helpoin ohjattava. Tästä on superkiva jatkaa! Palkintopallille on nyt vaan vähän pidempi matka... ;)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Kuvajournalismia parhaimmillaan

Kuva tuonee jutun jujun aika selkeesti esille. Sata starttia on liikaa, useimmiten jopa kahdessa on ihan tarpeeksi sulateltavaa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Laatuaikaa Lohjalla

Tänään olimme Lohjalla molempien koirien voimin, laatuaikaa jos mikä. Sepustus omalta osaltani: Ekalla radalla olin tehnyt hullun (?) suunnitelman valssauksesta suoran putken jälkeen, hyppyneliön keskelle, mutta kiirehän siinä tuli ja se typistyi huonoksi takaaleikkaukseksi. Miten niin tykkään valsseista? Eikö niitä voikaan tunkea joka väliin? Muuten meni suht koht suunnitellusti, uskalsin kokeilla ohjauksia ja ennen kaikkea luottaa koiraan ja itseen. Eihän tuo täydellistä ole, mutta teimme parhaamme ja nyt pitää nauttia onnistumisista.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Ohjaa linjoja, älä esteitä

Jep. Tänään taas kieltoja. Käytiin TSAUlla kisaamassa 3 rataa. Hei opettakaa mut ennakoimaan ja tajuumaan mistä se koira hyppää ja mihin laskeutuu. Jalat tuntui sementiltä ja muutenkin oli kohmeista menoa. Ihan hyvä reissu siinä mielessä, että testattiin hiekkapohjaa ja vieressä oli toinenkin rata samanaikaisesti, hyvää häiriötä. Ja kuitenkin saatiin muutama kilo sapuskaa ja pari lahjakorttia. Medeissä on oikeestaan aika kivaa kun keskinkertaisellakin suorituksella tuntuu saavan kotiinviemisiä. Yksi videokin tarttui Päivin kameraan, kiitos siitä!


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ei sertiä mut haittaakse? Sitähän sää kysyit.

Kai & Frida ATT Maksi2
tuomari: Sari Mikkilä
A -rata sijoitus:7/20 virheet:5 aika: -4,69
B hyl
C-hyppy sijoitus:5/20 virheet:0 aika: -6,48

Päivälle buukattua vuoden kisa-avausta ei pikkuiset lumipöllyt hetkauta. Hitaasti ja jokseenkin varmasti ajateltiin Lietoon ja siellä jatkettiin samalla menetelmällä.

Oman valmennusfilosofian "välttävästi sujuvia asioita ei yliharjoitella" -teesi tuottaa (mätää) hedelmää. Kontakteja ei ole vähään aikaan treenattu ja sen kyllä huomasi. Ekalla radalla keinulta vitonen, tokalla radalla rynni ensiksi A:n ja sitten puomin jonka otin uudestaan. Hyppyrata sopi päivän fiilikseen paljon paremmin. Frida jaksoi keskittyä ja saatiin kelpo rata tehtyä. Yritin miettiä omat ohjauskuviot niin, että en jätä koiraa yksin vaan juoksen sen mukana. Kuntohuippu on kuitenkin molemmilla ajoitettu kesäksi, joten lyllerrettiin vasta viidenneksi.





keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Paluu arkeen

Sunnuntaina treenailtiin Mirvan opastuksella hyppypainotteista rataa. Ajattelin jo, että Stella olisi hetken hiljaa hallilla kun lauantaina oli niin aksapainotteinen päivä mutta kattia kanssa. Tälle talvikaudelle on jo toinen häkinpäällysviltti menossa, eka oli niin riekaleina ettei se mitään peittänyt. Kevythäkistä tulee läpi ja hihnat puree poikki. Kiva on ollut kisoissakin raahata isoa metallihäkkiä pitkin pihoja pakkasessa selkä sökönä mutta kun muu ei auta. No, asiaan.

Koulutuksessa korostui aika paljon samoja asioita, joita olen viime aikoina itsekin miettinyt mm. mun pitää miettiä sitä linjaa jolla Stellaa ohjaan. Ennakoimalla pienet käännökset. Enemmän etäisyyttä esteisiin ainakin tietyissä ohjauksissa, rynnin usein ihan turhaan kiinni esteisiin. Videossa myös pätkä omasta treenistä, jossa teemana etäisyyden otto starteissa.

Huh huh nuo ennakoivat valssit :( Miten voi olla niin vaikeeta?!?


Arkeen kuuluu myös talvesta nauttiminen, nyt voi jo nauttia kun se on kohta ohi. Ihanaa kun pakkaset ovat hellittäneet ja valoisuus lisääntyy, kevättä kohti mennään!

Frida tekee lumienkeleitä.

Ja Stella miettii onks se lintu vai kala. Ei se koira voi olla.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Tuplanolla

.

A agilityrata 0 -17,42 sij. 2/14 LUVA



B agilityrata 0 -18,42 sij. 1/12 SERT ja nousu 2lk



Videoita ei taaskaan ole, mutta kun fiilis on hyvä, ja itse toimin ja luotan koiraan joka osaa niin tuloksiakin syntyy. Olen miettinyt aika paljon sitä omaa virettä, jännitykseen ja keskittymiseen liittyviä asioita, ja tänään napsahti kaikki hyvin kohdalleen. Huisin hieno päivä!

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kakkonen ja ykkönen

E hyppyrata 5 (rima tippui) -14,41 sij. 2/10
D agirata 0 -14,59 sij. 1/9 LUVA

Tänään jatkettiin kisaamista Lohjalla, jossa hyppy- ja agirata. Anne Viitasen radat oli mun silmään aika kinkkiset, monessa paikassa sai miettiä oikeita linjauksia ja myös rytmitystä. Ansaesteitä oli tyrkyllä ja mm. pituus-pussi-hyppysuoran jälkeen pitikin kääntyä tiukasti putkelle. Hyppyradalla A ja puomi oli vierekkäin ja ilman haltuunottoa koira olisi kyllä helposti eksynyt väärälle kontaktille. Itse otin niin tiukasti haltuun, että Stella meinasi mennä ohi molemmista ;)

Tulokset oli tänään hyviä, mutta ennenkaikkea oon tyytyväinen siihen tapaan millä mentiin. Keskittyminen, fiilis ja vauhti oli kohdillaan. Ylipäätään se, että homma toimii ja pystyn jotenkuten ohjaamaan Stellaa siinä vauhdissa on mulle iso voitto. Loistokoira ja loistolaji!

ps. Koska kisavideo loistaa poissaolollaan ja tylsää on pelkkää tekstiä lueskella, alla vähintäänkin yhtä loisteliasta uuden sukupolven agilityä...



Tässäpä vielä netistä löytämäni (http://rottlifeaurora.wordpress.com/2012/01/29/agilityn-kisaura-startattu/) ratapiirrokset:

Hyppyrata:








Agirata:

lauantai 14. tammikuuta 2012

Hei me kisataan!

Tänään aamuvarhain (herätys klo 4.30 -sairasta!) suuntana oli siis Hyvinkään koiraurheilukeskus ja siellä agirata x2 ja hyppyrata. Tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen. Matka sujui ihan rattoisasti kahden Stellan kanssa, se taisi vedellä sikeitä häkissä koko matkan ajan, mä hörppäilin termarihaaleeta kahvia ja väistelin peuroja. (Oikeesti vaan yhtä tai se tais väistää mua).

Kisapaikalla oltiin ihan hyvissä ajoin. Stella mitattiin mediksi mikä ei ollut kyllä mikään yllätys. Ison yllätyksen koin lämppäesteillä...tein keinua, eka veto meni ihan hyvin en huomannut mitään erikoista mutta sitten totaalihyytyminen. Stella ei mennyt keinulle! Yritin pari kertaa mutta ei, ei edes varpaitaan laittanut keinulle vaan tuli vierestä. Ja sitten olikin rataantutustuminen ja 25 koirakosta meille oli arpaonni suonut aloituspaikan. Olipas varma fiilis tekemään rataa kun samanmoinen hiekkamaalattu keinu möllötti keskellä kenttää. Mun mielestä Stella oli ekalla radalla epävarma, ei tosin mikään ihme kun itselläkin puntit tutisi. Ja niinhän siinä kävi, että Stella ei mennyt keinulle ei ekalla eikä tokallakaan yrityksellä vaan tuli vierestä. Siinä vaiheessa kävi mielessä josko lähtis kotimatkalle.

Toka rata oli myös agirata keinuineen. Oli pakko ryhdistäytyä ja yrittää päästä sinne lämppäkeinulle klikkerin kanssa ja keksiä jotain! Mulla kyllä jonkun aikaa surras tyhjää, koska tuo keinukammo tuli ihan puskista. Keinu oli erilainen kuin "kotokeinu" ja ehkä kolaus kovempi. Jotain siinä räpelsimme ja saimme jutun jotenkuten hanskaan. Tokalla radalla oli jo parempi draivi ja meno, yksi kielto kuvan hypyllä 6. Otin Stellan vastaisella kädellä haltuun hypyn 5 jälkeen mutta oma liike ajoi sen ohi hypystä 6 ja jouduttiin korjaamaan. Muuten puhdas rata ja voittajaolo koska keinu onnistui!


Viimeisenä hyppyrata, josta taas yksi kielto. Tällä kertaa unohdin haltuunoton, Stella hyppäsi hypyn 3 pitkäksi ja kiersi hypyn 4 ulkokautta. Sain korjattua ja matka jatkui. Hyppäri oli oikein mukava ja loppu menikin virheettä. Radalla oli paljon puolenvaihtoja ja sain valssit sujumaan kivasti. Energia ei valitettavasti riitä koko ratojen piirrustamiseen/muistamiseen.

Kaikenkaikkiaan jäi kiva fiilis kisadebyytistä, tulossaldona HYL +5 +5. Hyvinkäällä oli mukava kisata, lämmin iso halli, kisajärjestelyt toimi ja alustakin tuntui omaan jalkaan ihan pitävältä. Stella oli vähän jähmeä alussa, mutta mistä se sitten johtui, todennäköisesti vaan kisajännityksestä. Osallistujamäärät oli huimia, päivän aikana 1. ja 2.luokan startteja lähes 500, ekat aloitti 7.30 ja viimeiset lopettaa joskus 22.30, huh!

Tästä opimme että mitä vaan voi tapahtua ja että nopsan koiran kanssa täytyy miettiä nuo hyppylinjaukset hyvin. Usein tuntuu ihan nuorallatanssilta tää homma, punainen sekunti ja myöhässä ollaan. Stellasta myös huomasi, että uusi halli (paljon koiria, ihmisiä, kuulutuksia...) oli ihmetyksen aihe, mutta hyvin me selvittiin! Tästä on kiva jatkaa!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Karjaan epikset 26.12

Tapaninpäivän myrskyssä käytiin Karjaan epiksissä. Möllirata meni ihan ok, yksi kielto kohdassa johon olin suunnitellut persjätön, epäröin ehdinkö ja muutin suunnitelmaa takaleikkaukseksi. Ei olis kannattanut.

Eka kisaavien rata oli katastrofi. Mä vaan hyydyin ja Stella paineli menemään. Toka rata antoi uskon siihen, että Stella osaa! Se lentää! Mä aion olla sen verran reilu koiranomistaja ja ohjaaja, että lupaan opetella olemaan rohkea ja luottamaan meidän taitoihin. Kyllä Stella menee jos sitä ohjaa. Tänä vuonna Asennetta! Halua! Rohkeutta!