perjantai 28. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Loishäätö ajatusmatoon?
Hyvinkää 16.12 medi3
C agirata HYL. Keinulla kielto, kepeillä kakkosvälistä sisään ja hyppy väärinpäin. Mulla on joku trauma tuosta Hyvinkään keinusta. Nyt jarrutin Stellaa voimakkaasti ennen keinua, mielestäni oli liikaa vauhtia ja ajttelin ettei tule lentokeinua. Ja kappas vaan, kielto. Mun mielestä tuo keinu on jotenkin liukas? Stellalla ainakin liusuu ja lipsuu ja kynnet ikävästi rapisee. Kepeillä vein rohkeasti poispäinkäännöllä sisään ja sehän kostautui. Hankalia avokulmia tarvis treenata enemmän. Hylly tuli ihan perinteisessä kohtaa, oma liike vei ohi hypyn ja Stella meni väärältä puolen.
D agirata 0 -10,14 sij. 2/40. Hyvä rata, jossa ainakin parissa kohtaa olisi ollut nipistettävissä muutama kymmenys.
E hyppyrata HYL. Ennen loppusuoraa vahdikas pätkä, jossa piti mennä U-putkeen, Stellapa nappasi edessä häämöttävän hypyn jota en ollenkaan ollut pistänyt merkille. Muuten hyvää menoa.
Oma ajatusmato pitäis nyt saada häädettyä. Jos laittais strongholdit omaan niskaan? Mun mielestä agilityssä on parasta se fiilis, oma vahva suoritus yhdessä koiran kanssa. Täysillä tekeminen ja keskittyminen hetkeen. Nyt pelottavan usein mieleen punkee ajatus puuttuvasta tuplanollasta. Läheltä liippaa mutta ei sittenkään. Olisin halunnut sen pois "päiväjärjestyksestä", mutta tuloksellisesti se on nyt se puuttuva pala. Yritän olla realistinen ja ymmärtää että se tulee kokemuksen myötä ihan varmasti, ja mitä sitten jos ei tulekaan? Ei me oltais näillä räpellyksillä valmiitakaan isoihin kisoihin. Mikään ei kuitenkaan ole treeneissä tai kisoissa muuttunut, homma on hauskaa ja varmasti molemmat nautitaan! Olen saanut itseni aika hyvin irti näistä tulostavoitteista ja ehkä siksi nää ajatukset aiheuttaa pienimuotoista angstia...
C agirata HYL. Keinulla kielto, kepeillä kakkosvälistä sisään ja hyppy väärinpäin. Mulla on joku trauma tuosta Hyvinkään keinusta. Nyt jarrutin Stellaa voimakkaasti ennen keinua, mielestäni oli liikaa vauhtia ja ajttelin ettei tule lentokeinua. Ja kappas vaan, kielto. Mun mielestä tuo keinu on jotenkin liukas? Stellalla ainakin liusuu ja lipsuu ja kynnet ikävästi rapisee. Kepeillä vein rohkeasti poispäinkäännöllä sisään ja sehän kostautui. Hankalia avokulmia tarvis treenata enemmän. Hylly tuli ihan perinteisessä kohtaa, oma liike vei ohi hypyn ja Stella meni väärältä puolen.
D agirata 0 -10,14 sij. 2/40. Hyvä rata, jossa ainakin parissa kohtaa olisi ollut nipistettävissä muutama kymmenys.
E hyppyrata HYL. Ennen loppusuoraa vahdikas pätkä, jossa piti mennä U-putkeen, Stellapa nappasi edessä häämöttävän hypyn jota en ollenkaan ollut pistänyt merkille. Muuten hyvää menoa.
Oma ajatusmato pitäis nyt saada häädettyä. Jos laittais strongholdit omaan niskaan? Mun mielestä agilityssä on parasta se fiilis, oma vahva suoritus yhdessä koiran kanssa. Täysillä tekeminen ja keskittyminen hetkeen. Nyt pelottavan usein mieleen punkee ajatus puuttuvasta tuplanollasta. Läheltä liippaa mutta ei sittenkään. Olisin halunnut sen pois "päiväjärjestyksestä", mutta tuloksellisesti se on nyt se puuttuva pala. Yritän olla realistinen ja ymmärtää että se tulee kokemuksen myötä ihan varmasti, ja mitä sitten jos ei tulekaan? Ei me oltais näillä räpellyksillä valmiitakaan isoihin kisoihin. Mikään ei kuitenkaan ole treeneissä tai kisoissa muuttunut, homma on hauskaa ja varmasti molemmat nautitaan! Olen saanut itseni aika hyvin irti näistä tulostavoitteista ja ehkä siksi nää ajatukset aiheuttaa pienimuotoista angstia...
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Paluu tauolta
Agilityn suhteen on ollut hiukan matalalentoa. Tai treenaamattomuutta, kolmen viikon tauko pidettiin Stellan kanssa, tekee ihan hyvää sekin välillä.
Tauko Suomen talvesta tekee myös ihan hyvää välillä, Teneriffan aurinko ja lämpö oli ihanaa! Jos koirat olisivat olleet mukana, olis siellä viihtynyt pidempääkin. Toisaalta, koirilla oli aikamoisen luksusoltavat täällä Suomessakin, ihan niinkuin mummilassa perinteisesti kuuluukin... Hotellin takapihalla ihan meren äärellä oli jopa ruohokenttä, siellä olis hyvin pystynyt treenaamaankin. Ihan yhtä pehmyt ruohomatto kuin meidän pihallakin heinäkuussa kahden hellepäivän jälkeen.
Tauon jälkeen ollaan ehditty Elinan treeneihin. Rata oli kiva, ihan perusohjausta mutta kuinka sekin voi olla joskus vaikeaa...Lähinnä valssit, persjätöt, linjaukset...valuu valuu valuu mutta minkäs teet :) Palaute kuitenkin rakentavan positiivista, mulla on hyvin koulutettu koira, luota siihen ja tee täysillä! Pois omalta mukavuusalueelta, isoille kentille paahtamaan. Tässä kohtaa voi sponsorit ilmoittautua. Tykkään kyllä kovin Elinan treeneistä, toivottavasti jatkoa seuraa.
Treenirintamalle odottelen uutta lelua. Pääsen hifistelemään! Tilasin kauko-ohjattavan namialustan, ja toivoavasti sillä ratkeaisi yksintreenaamisen ja etupalkan vaikea yhtälö. Saa nähdä, joko se on parasta ikinä tai sitten joku onneton lelu.
http://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=product.display&Product_ID=2139&ParentCat=133
Kisoihinkin on ilmoittauduttu. Tauon aikana oon miettinyt vähän suunnitelmia, ja toisaalta kulunutta vuotta. Ainahan voi tavoitella kuuta taivaalta, mutta uskallan sanoa, että tää vuosi on ollut meille todella hyvä. Aloitettiin kisaamaan 14.1 ja 11.3 noustiin kolmosiin. Nyt on saatu sekä agi- että hyppyvaliokello käyntiin ja arvokisanollista puuttuu tuplanolla. Ja jos se jää saamatta, maailma ei siihen kaadu. Mulla on hieno koira, luotan siihen ja yritän tehdä oman osuuteni, täysillä.
Tauko Suomen talvesta tekee myös ihan hyvää välillä, Teneriffan aurinko ja lämpö oli ihanaa! Jos koirat olisivat olleet mukana, olis siellä viihtynyt pidempääkin. Toisaalta, koirilla oli aikamoisen luksusoltavat täällä Suomessakin, ihan niinkuin mummilassa perinteisesti kuuluukin... Hotellin takapihalla ihan meren äärellä oli jopa ruohokenttä, siellä olis hyvin pystynyt treenaamaankin. Ihan yhtä pehmyt ruohomatto kuin meidän pihallakin heinäkuussa kahden hellepäivän jälkeen.
Tauon jälkeen ollaan ehditty Elinan treeneihin. Rata oli kiva, ihan perusohjausta mutta kuinka sekin voi olla joskus vaikeaa...Lähinnä valssit, persjätöt, linjaukset...valuu valuu valuu mutta minkäs teet :) Palaute kuitenkin rakentavan positiivista, mulla on hyvin koulutettu koira, luota siihen ja tee täysillä! Pois omalta mukavuusalueelta, isoille kentille paahtamaan. Tässä kohtaa voi sponsorit ilmoittautua. Tykkään kyllä kovin Elinan treeneistä, toivottavasti jatkoa seuraa.
Treenirintamalle odottelen uutta lelua. Pääsen hifistelemään! Tilasin kauko-ohjattavan namialustan, ja toivoavasti sillä ratkeaisi yksintreenaamisen ja etupalkan vaikea yhtälö. Saa nähdä, joko se on parasta ikinä tai sitten joku onneton lelu.
http://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=product.display&Product_ID=2139&ParentCat=133
Kisoihinkin on ilmoittauduttu. Tauon aikana oon miettinyt vähän suunnitelmia, ja toisaalta kulunutta vuotta. Ainahan voi tavoitella kuuta taivaalta, mutta uskallan sanoa, että tää vuosi on ollut meille todella hyvä. Aloitettiin kisaamaan 14.1 ja 11.3 noustiin kolmosiin. Nyt on saatu sekä agi- että hyppyvaliokello käyntiin ja arvokisanollista puuttuu tuplanolla. Ja jos se jää saamatta, maailma ei siihen kaadu. Mulla on hieno koira, luotan siihen ja yritän tehdä oman osuuteni, täysillä.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Lahjattomat treenaa (tosin ei ne aina tee sitäkään)
Frida maksi 3. ATT 8.12.2012
A -rata Henri Luomala hyl
B -rata Marjo Heino 28/42 aika 41,60 nopeus 3,51, av -2,4 rv 15
C -rata (hypäri) Henri Luomala 26/42 aika 39,50 nopeus 3,62 av -1,5 rv 5
Kotiin tullessa lasten "voittiko Frida" kysymys on aina yhtä relevantti. Kysyivät kaiketi puhtaasta uteliaisuudestaan, tuskimpa pistävää ironian tajua vielä alle kouluikäisille on kehittynyt. Plussan puolelle kuitenkin päästiin. Ehdoton yllätys itselleni oli ajat. Agilityradalla ihanneaika alittui parilla sekunnilla (virheet kaiketi kontakteilta) ja hypärillä keppien korjauksenkin jälkeen aika riitti. Jälkikäteen on jännä spekuloida eri alustojen nopeuksilla. Voisi ainakin kuvitella että ATT:n pinta on hiukan nopeampi kuin kivituhkakentät tai KKK -hallin suht. pehmeä hiekka-alusta.
Harvakseltaan tulee kisattua mutta siihen nähden omakin suoritus meni ihan kivasti. Radoista oli aika selvähköt suunnitelmat ja jotain järkeilyä olin löytävinäni omiin ohjausvalintoihin. Pientä lisäkipinää kisailuun kolmosissa taisi löytyä, koiran tasoluokituksen laskeminen kakkosluokkaan ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä :)
Ratapiirrosta, videota tai sen fiksumpaa analyysia ei ole luvassa. Itse kisoissa oli kiva keskittyä vaan omaan tekemiseen ja siinä sivussa ihastella huippujen ohjausta. Blogipostauksen kuvitukseksi voinee pistää selkeät luonnokset joiden avulla ratojen olennaisimmat kohdat käytiin läpi kotivalmentajan kanssa. Kahvikupposen äärellä kun käytiin läpi ohjausta, kehittävää kritiikkiä ja etenkin ohjauskuvioiden nimiä niin kummasti tekikin mieli lähteä koirien kanssa reippaalle lenkille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)