Lauantaina oli Mirva Komulaisen agikoulutus, ihanaa että saimme hänet tänne Hankoon kouluttelemaan ja luennoimaan. Ja treenissä mä kaipaan just sitä, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten tehdä, aina ei oma intuitio riitä ;)
Treenissä keskityttiin valsseihin ja takaleikkauksiin ja nyt oikeesti varmaan ekaa kertaa rupee jossain määrin palaset loksahtelemaan yhteen. En mä niitä vielä osaa tehdä, mutta pikkuhiljaa selkenee. Elinan ja Mirvan koulutukset on olleet kyllä tosi hyviä. Kepit ja raskaskankainen pussikin meni kivasti. Kepeissä pidän toistaiseksi yhden ohjurin alussa, keskellä ja lopussa. (Eilen tosin kokeilin hallilla ilman ohjureita, kerran avo- ja kerran umpikulmasta, onnistumisprosentti 100 *smile*) Takaakiertoihin Stella irtoaa kivasti, pakkovalssi sujui hyvin. Putkihulluus on ongelma. Siihen Tiina antoi kyllä eilen varsin varteenotettavan vinkin, verkot putken suulle jos sinne ei ole tarkoitus mennä. Laitoin korvan taakse :)
Mirvan koulutuksesta vielä sen verran, että meidän vauva-agility saisi jo riittää. Rimat medikorkeuteen kuulemma ja muutenkin varon ihan turhaan, tarvis täysillä mennä, ja ihan tosissaan. Hui kamala. No joo, ihan looginen syy tuohon varovaisuuteen on ollut se, että Stella on mun silmään vielä nuori ja kuitenkin olen päättänyt sen virallisissa terveystutkimuksissa käyttää ennen kuin "tosissaan" aletaan treenaamaan. No, tänään sitten käytiin.
Lohjalle oli aamusta aika varattuna eikä mitään epäselvyyttä siitä, kumpi jännitti enemmän, minä vai Stella. Stella ois painellut suoraan lekurin huoneeseen ja sain pidellä sitä sylissä, olis muuten tehnyt liikaa tuttavutta muiden asiakkaiden kanssa. Tunsi varmaan mun sydämentykytyksen, kylmän hien ja vapinan ja alkoi itsekin vähän tutisemaan. Hetkeksi. Sitten se nukahti mun syliin ja sain tutista rauhassa.
Lääkäri kuunteli sydämen, ei sivuääniä. Polvet tunnusteli, 0/0. Sitten hetkeksi unten maille, lonkat lähti A/A ja kyynärät 0/0. Toivotaan ettei tuosta muuksi muutu matkalla. Näin itsekin kuvat ja olihan ne hienot. Kiva käynti kaikenkaikkiaan. Pieni välikohtaus kuvatessa oli ollut, kun Stella täydestä unesta oli yhtäkkiä ponkaissut ylös ja lähes hypännyt lattialle, mutta hoitsu onneksi vieressä oli napannut syliin. Kunnia hoitsuille! Ja sitten taas Stella vedellyt sikeitä. Oli ihan kanttuvei vielä kun menin herättelemään, sitten mielessäni voivottelin kun parkkimittarissa enää 4minuuttia jäljellä ja parkkipirkonkin olin bongannut pihamaalla ja BING! Stella heräsi ja lähti kohti parkkipaikkaa täyttä vauhtia kiskoen vaikka jalat hiukan spagettia vielä. Se todella lukee mun ajatuksia...