Lauantaina oli Mirva Komulaisen agikoulutus, ihanaa että saimme hänet tänne Hankoon kouluttelemaan ja luennoimaan. Ja treenissä mä kaipaan just sitä, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten tehdä, aina ei oma intuitio riitä ;)
Treenissä keskityttiin valsseihin ja takaleikkauksiin ja nyt oikeesti varmaan ekaa kertaa rupee jossain määrin palaset loksahtelemaan yhteen. En mä niitä vielä osaa tehdä, mutta pikkuhiljaa selkenee. Elinan ja Mirvan koulutukset on olleet kyllä tosi hyviä. Kepit ja raskaskankainen pussikin meni kivasti. Kepeissä pidän toistaiseksi yhden ohjurin alussa, keskellä ja lopussa. (Eilen tosin kokeilin hallilla ilman ohjureita, kerran avo- ja kerran umpikulmasta, onnistumisprosentti 100 *smile*) Takaakiertoihin Stella irtoaa kivasti, pakkovalssi sujui hyvin. Putkihulluus on ongelma. Siihen Tiina antoi kyllä eilen varsin varteenotettavan vinkin, verkot putken suulle jos sinne ei ole tarkoitus mennä. Laitoin korvan taakse :)
Mirvan koulutuksesta vielä sen verran, että meidän vauva-agility saisi jo riittää. Rimat medikorkeuteen kuulemma ja muutenkin varon ihan turhaan, tarvis täysillä mennä, ja ihan tosissaan. Hui kamala. No joo, ihan looginen syy tuohon varovaisuuteen on ollut se, että Stella on mun silmään vielä nuori ja kuitenkin olen päättänyt sen virallisissa terveystutkimuksissa käyttää ennen kuin "tosissaan" aletaan treenaamaan. No, tänään sitten käytiin.
Lohjalle oli aamusta aika varattuna eikä mitään epäselvyyttä siitä, kumpi jännitti enemmän, minä vai Stella. Stella ois painellut suoraan lekurin huoneeseen ja sain pidellä sitä sylissä, olis muuten tehnyt liikaa tuttavutta muiden asiakkaiden kanssa. Tunsi varmaan mun sydämentykytyksen, kylmän hien ja vapinan ja alkoi itsekin vähän tutisemaan. Hetkeksi. Sitten se nukahti mun syliin ja sain tutista rauhassa.
Lääkäri kuunteli sydämen, ei sivuääniä. Polvet tunnusteli, 0/0. Sitten hetkeksi unten maille, lonkat lähti A/A ja kyynärät 0/0. Toivotaan ettei tuosta muuksi muutu matkalla. Näin itsekin kuvat ja olihan ne hienot. Kiva käynti kaikenkaikkiaan. Pieni välikohtaus kuvatessa oli ollut, kun Stella täydestä unesta oli yhtäkkiä ponkaissut ylös ja lähes hypännyt lattialle, mutta hoitsu onneksi vieressä oli napannut syliin. Kunnia hoitsuille! Ja sitten taas Stella vedellyt sikeitä. Oli ihan kanttuvei vielä kun menin herättelemään, sitten mielessäni voivottelin kun parkkimittarissa enää 4minuuttia jäljellä ja parkkipirkonkin olin bongannut pihamaalla ja BING! Stella heräsi ja lähti kohti parkkipaikkaa täyttä vauhtia kiskoen vaikka jalat hiukan spagettia vielä. Se todella lukee mun ajatuksia...
Verkko putken väärällä suulla pakottaa koiran tulkitsemaan "oikein" ohjaajan "väärää" ohjausta? Mirva oli mainio, tutut selitykset eivät uponneet, toivottavasti saadaan jatkoa. Onnittelut loistavista alustavista terveystuloksista.
VastaaPoistaTuo verkkohomman ajattelin toimivan lähinnä silloin, jos koira ei näe mitään muuta kuin sen avonaisen putken suun. Tyyliin menee sinne samaan väärään putken suuhun kerta toisensa perään, jolloin pakko saada aikaan toinen toimintamalli. Tällä hetkellä kun tilanne on lähinnä se, että putken pää on satakertaa mielenkiintoisempi kuin mun ohjaus sen ohi. Miten saa koiran tajuumaan että sinne mennään vaan kun sinne ohjataan? Otan myös muita vinkkejä vastaan ;) Ja palkkautuu siitä omatoimisesta putkitouhotuksesta huomattavasti enemmän kuin nakkimakkaroista.
VastaaPoistaEli namikuppi siellä oikealla putkensuulla ei auta? Törmääkö Stella täydet siihen verkkoon, kuten Ansa kanaverkkoon pensasaidan vieressä, jonka takia alkais varoa? Vai onko tuo sitä turhaa varomista?
VastaaPoistaSaattaa namikippo auttaa. Joissain tilanteissa. Tuo verkkohomma on korvan taakse, ihan mielenkiintoista. Eikä tuota voi edes käyttää muuta kuin jos putki ansaesteenä, ei se muuten sieltä ulos pääse. Vähän samaan tyyliin kun silloin kun sä seisoit siellä tukkeena. Voihan siihen pistää vaikka jotain näkyvämpää, siivekkeen tms jos miettii tuota törmäysvaaraa. Mutta onko este silloin koiran silmin ihan erilainen, jotain muuta kuin putki? Pohdintaa vaan.
VastaaPoistaMielnkiintoista pohdintaa, estää tekemästä ikävämpiä hommia ;-) Todella siiveke putken edessä tekee siitä jotain ihan muuta, ei näytä houkuttelevalta putkelta :-))))
VastaaPoistaOnnea hienoista terveystuloksista!
VastaaPoistaTäytyykin laittaa korvan taa verkkovinkki. Myö ei olla tosiaan tehty putkia moneen kuukauteen, kun tämä sai niistä niin hirveän stressin, eikä näe eikä kuule mitään muuta, kuin oman pakkomielteensä juosta putkeen. Olen pitänyt vaan putken suut maahan käännettyinä (jos on putkia näköetäisyydellä), mutta jossain vaiheessahan ne putketkin on pakko kentälle ottaa, niin alkuun voisi tosiaan laittaa verkot eteen. En kyllä ymmärrä, koska uskallan ekan kerran antaa Fionan mennä luvan kanssa putkeen..
Sanna: Kysy Elinalta tuota verkko juttua. Idea on sieltä lähtöisin ja tehoo. Sain häneltä ohjeeksi laittaa verkot putken suulle molempiin jos näkyvät tai jos putki ja puomi vierekkäin. Itse en ilmeisesti ole treenannut sitä tarpeeksi kun menee välillä vieläkin. Tuota systeemiä käytettiin nyt myös viikonlopun kurssilla missä olin. Esim.jos menee koko ajan putkeen ja pitäisi mennä puomille ja ohjaus on oikein ja silti putki vetää enemmän niin silloin laitettiin niille verkko. Verkot poistetaan kun koira kestää mennä putken ohi ja tajuu että sinne mennään luvalla. Putkihulluus on sellainen , että ihan sama vaikka seisot päälläs niin ei se sinua kato. Sen näkee vain putken ja menee putkeen. Kerron kokemuksesta. Venda rekisteröi putken jo monen esteen takaa ja vaikka tekisin mitä siinä edessä, niin ohi menee kuin ammus.(siitäkin kokemus kilpailuissa) Venda ei ole koskaan juossut verkkoja päin, koska näytin ne sille. Ehkä tajus ehkä ei. Kannattaa kokeilla. Kanaverkossa ja vihreessä verkossa on varmaan myös eroa, kumpi näkyy paremmin?? Verkothan suojaa putkea kun ohjaat putken OHI seuraavalle esteelle. Ei putkeen!
VastaaPoistaAi niin ihan unohtui. Onnittelut hyvistä terveys tuloksista. Parempi mieli jatkaa hyviä treenejä kun tietää kaikki olevan ok. :)
VastaaPoista