Pullanjälkeä Liedossa

Kevennys heti alkuun: tilattiin rihkamaa netistä. Paidat oli ylihintaisia ja alilaatuisia mutta toisaalta niissä on kiva painatus. Tekstipaitahan on heti Karjala-lippisten, liekkikuvioiden ja Arttu Wiskarin jälkeen tyylikkäin suomalainen keksintö, joten oli aikakin hommata sellainen. Agiliypiireissä herättänee samaa hilpeyttä kuin kaapista löytyvä Toskalan paita Toronton kiekkokatsomossa. Ainakin tuota ensimmäisen väittämän paikkaansapitävyyttä voisi testata...

Frida hiukka nyrpeänä koska posti "hukkasi" sille tilatun I'm with stupid paitulin.

Sunnuntain kisat voinee kuitata sillä, että ihan radan vieressä oli katsomo jossa syötiin pullaa. Toka rata olisi ollut oikeastaan tosi hyvä jos tuo ylimääräinen korvapuustin hakumatka katsomoon saataisiin jotenkin editoitua välistä pois. Viereisellä radalla (pohjoismaiden mestaruuskisa) mokoma käytös olisi ollut skandaali, tällä tasolla "vähän" löysemmät vaatimukset. Fridan vauhti ok tasolla ja radat suht. helppoja. Eniten suunnittelua vaati pituuden jälkeiset ohjaukset. Fridalle ei ole opetettu takaleikkausta pituudella, joten omat askelkuviot on syytä suunnitella niin ettei noin joudu tekemään. Minien ja medien ratoja seuratessa näytti siltä, että moni koirakko painii saman ongelman kanssa. Myös muurin luova käyttö tiukkojen kurvien elementtinä ansaitsee erityismaininnan. Hallikaudella täytyy tuotakin estettä harjoitella monipuolisemmin niin ettei tartte stressata onnistuuko vai ei.

Jos ääretön määrä apinoita kirjoittaa äärettömässä ajassa äärettömällä määrällä kirjoituskoneita jossain vaiheessa Shakespearen koko tuotannon virheettömästi kannesta kanteen niin kaipa meilläkin vielä on toivoa. Lisää kisoja!