sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Hyvinkää medi3

Jostainhan se on aloitettava. Eikä edes pelottanut. Kolme vaikeaa rataa, tai sanotaanko haastavaa. Tuloksellisesti aika karua, mutta kuitenkin paljon onnistumisia ja homma pysyi hanskassa eikä epätoivo iskenyt missään vaiheessa joten ihan hyvä fiilis. Näillä radoilla ainakin huomasi että nyt ollaan kolmosissa...ihan sikateknistä, vaikeita vientejä joka paikassa. Ainakin näin untuvikolle.

Alla ensimmäisen radan suuntaa antava piirros. Hylly tuli jo toisella esteellä, tein pakkovalssin ja varmaan ennakoin liikaa koska Stella hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Muurin palikatkin lenteli, muuten oli hyvä rata. Esteillä 10-16 tein melkein miljoona valssia ja onnistui! Hyvämieli :)



Tokaltakin radalta tuli hylly, alla olevalla pätkällä 1-4 (este 2) joka oli oikeasti loppusuora. Ennen tätä oli yksi rima tippunut, jarrutin ennen keinua ja varmaan sain suhinallani riman lentämäänedellisellä esteellä. Tuohon suunnittelin sylivekki-jaakotuksen esteelle 2, mutta se ei ihan onnistunut toivotusti ja Stella hyppäsi hypyn myös takaisinpäin.

Kolmas rata oli hyppis, josta tuo aloitus 1-5. Hukkasin koiran viennissä kepeille (vaikea vaikea kulma!) ja siinä paloi aikaa kun huutelin sitä ties mistä. Kielto ja sekunti jotain yliaikaa, sillä kuitenkin eka tulos kolmosista ja kuudes sija.



Ihan kiva fiilis siis jäi, ehkä tälle keväälle voisi vielä toisetkin kisat käydä kokeilemassa, mutta treenatakin kyllä täytyy...

3 kommenttia:

  1. Ei hassummin, jos ekoista kolmosen kisoista jää noin hyvä viilis :-)

    VastaaPoista
  2. Hienoa Sanna että otitte heti rohkeasti kisat "kuninkuusluokassa". Kimurantit olivat kyllä radat. Mielestäni kisaamaan oppii vaan kisaamalla eli rohkeasti uutta matoa koukkuun vain. Tiettyyn pisteeseen asti voi treenata mutta ei tuohon oikeaan tunnelmaan treeneissä pääse (kisajännitys, ympäristö) eli se "harjoitus" on vaan tehtävä autenttisessa ympäristössä. Ja ainakin itselle jää joka kisasta puhdetta ja pohdittavaa seuravien viikkojen treenihetkiin. Helposti alkaa muuten vain toistamaan niitä asioita jotka jo osaa.

    Nyt kevättä kohti alkaa olla epiksiä vähän joka kylillä. Me ainakin aletaan ravata niitä oikein urakalla läpi, meillä kun on niissä kokonaisten ratojen ja niiden tuoman vauhdin hallitsemisessa vielä selkeästi kehittymisvaraa.

    VastaaPoista
  3. Ja mä olen myös yrittänyt käydä muualla treenaamassa ja saada niihin treeneihin samaa fiilistä kuin kisoissa, toki se jännitys siitä puuttuu. Mutta se, että treenissäkin yrittää kaikkensa ja tekee täysillä. Samoin rutiinein eka treeniveto kuin kisastarteissakin, jospa siitä pikkuhiljaa oppis ohjelmoimaan itsensä sopivaan fiilikseen. Ja kisoja tässä pikkuhiljaa myös, musta se on vaan siistiä päästä kisaamaan kaikkien starojen kanssa samaan luokkaan :D Hymyt kyllä varmaan hyytyy mutta näillä mennään!

    VastaaPoista