Kauan olen pystynyt välttelemään ohjattuja jumppia, mutta nyt tuumasin että tällä kankeelle ololle on tehtävä jotain. Melkein traumatisoiduin, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Kaivoin jopa oman jumppapalloni varastosta, mutta sillekin on jo löytynyt parempaa tekemistä. En mä kotona pysty. Oikeesti olen kyllä miettinyt omaa kuntoa ja jaksamista agilitynkin kannalta, ja ohjelmassa tulee ainakin olemaan lenkkeily, syvävenyttely ja jonkunlainen ketteryys/lihasvoimatreeni. LUPAAN. Itselleni.
Tää marraskuinen yhdistelmä sadetta, tuulta ja pimeyttä on kyllä aikamoinen turn-offi lenkkeilyn kannalta. Oikeesti mietin tänään juostessa varmaan puol matkaa että tämän tunteen muistan sitten kun pokkaan niitä palkintoja aksakisoissa. Että niiden eteen on tehty TÖITÄ. Nyt naurattaa mutta eipä naurattanut siinä vastatuulessa. Onneks mulla on überkengät.
Mutta koska Stellakin jumppaa, on munkin vaadittava itseltäni JOTAIN. Muutakin kuin löhöömistä. Mä ihailen ton koiran asennetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti