Kisattiin kauden ekat startit Kirkkonummella lauantaina. Eka rata oli Heidi Viitaniemen hyppis, joka tuntui jo tutustuessa mukavalta. Ainostaan alun hyppy-yhdistelmää mietin enemmän, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Se kannatti, sillä hyvällä fiiliksellä tehtiin nollarata! Tuloksissa oltiin toisena belgialaisen ihmemiehen (A-maajoukkue-edustaja kuulemma) jälkeen vain pari kymmenystä hävinneenä. Milloinkohan pääsee seuraavan kerran noin lähelle sertiä... Mieltä ei pelkästään lämmitä tuo eka nolla vaan se, että ihan oikeesti hyvänä päivänä me voidaan olla kärjessä. Uskomatonta!
Seuraavalla Seppo Savikon agiragalla oli myös hyvä meno. Hätäinen vienti putkeen ja kiiruhtaminen seuraavalle esteelle sai Stellan kieltämään putken ja hyppäämään puomin alastulon yli mun perään joten hyllyhän siitä. Muuten puhdas nopsa rata joten tyytyväinen saa olla.
Kolmannella radalla alkoi jo hikikarpalot puskea pintaan lämpötilan noustessa eikä oma keskittyminen ollut paras mahdollinen. Virhe tuli keppien jälkeen, olinpa jättänyt huomioimatta mitä koira näkee suoraan viimeisestä keppivälistä ja niinpä Stella kävi ylimääräisen pyörähdyksen Aalla. Oma moka, me ollaan sovittu että Stella saa mennä sinne minne nenä näyttää jos mä en muuta kerro.
Hyvä fiilis kisa-avauksesta, toivottavasti päästään nyt syksyllä ahkerasti kisaamaan jotta saisi vähän rutiinia tähän hommaan. Työ vähän rajoittaa... Ja onhan näitä koulutuksiakin, Elinan tekniikkatreenit, Tuulian yksärit, alueellinen valmennus Salossa, Tiinan treenit ja kyllähän mä haluan omat treenitkin pitää. Mutta valita en yhtään, tiedossa mainio aksasyksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti