Olipa jäykkää menoa mutta puhdas rata kuitenkin! Treenilistalle ehdottomasti riskillä tekeminen, nopeat kontaktivapautukset, oman liikkeen rytmitys ja etäisyyden otto koiraan, nyrkin heristelyt vähemmälle eli ajoitus kuntoon, kepeillä vedättäminen, pientä tekniikkatreeniäkin vaadittais...
En tiedä mikä taas niin kovin jännitti. Takaraivossa tuntui se että yksi nolla ja oltais kolmosissa (vaikkei se autuaaksi tee) ja muutenkin oli tutinoita. Vielä kun tiesi että nolla riittää, kunhan riittää ihanneaikaan, niin meni ehkä liian varmisteluksi koko homma. Mutta silti, oon niin ylpee Stellasta! Ja itsestä! Paljon olen asioita pohtinut ja itse tehnyt päätökset mitä koulutan ja miten. Tää on varsin hieno matka jota yhdessä tehdään, nyt on kova halu päästä treenaamaan ja innolla odotan myös joskus kisaamista huippujen kanssa. Enkä mä niitä ratoja pelkää, Tiina tekee meille niin skitsoja (hyvällä tavalla!) ratoja välillä, että heikkona hetkenä huimaa.
Päivän kruunasi Eijan ja Harrin yllätysvisiitti kisapaikalle! Kasvattajille iso kiitos tästä koirasta, parempaa en olisi voinut toivoa. Stella on kotioloissa todella helppo ja kiltti koira, mutta siinä on myös paljon sitä tulta ja tappuraa jota harrastamisessa vaaditaan. Se suhtautuu välillä jopa huvittavan vakavasti annettuihin tehtäviin ja antaa aina kaikkensa. Nimi todellakin oli enne, Halivaaran Kevään Tuline Flicka.
Kieltämättä aika villi fiilis, kun ajattelee että 14.1 aloitettiin kisaaminen ja nyt jo ollaan kolmosissa. 13 starttia siihen vaadittiin. Stella on mun ensimmäinen oma agilitykoira eikä kuitenkaan ole se kaikesta helpoin ohjattava. Tästä on superkiva jatkaa! Palkintopallille on nyt vaan vähän pidempi matka... ;)
Onnea ja kyllä te paikkanne kolmosissa olette ansainneet! Säännöthän on selkeät, riittävästi LUVA-merkintöjä määriteltyjen kriteerien perusteella niin siirto seuraavaan luokkaan :-) Ainahan on oppimista, kehittämistä omassa ja koiran tekemisessä, niitä voi kuitenkin harjoitella treeneissä ja vaikka virallisissa, jos siltä tuntuu. Ja varsinkin kisatilanteissa, jos jännitys on sun "ongelma". Ajattele mitä aikoja saatte, kun annat mennä ja jätät turhat varmistelut pois etkä fiilistele turhia kontakteilla.
VastaaPoistaJännittämisestä en tiedä, mutta jälleen JÄÄTÄVÄN kylmähermoista ohjaamista; koira kontaktille odottamaan ja sitten rauhassa katsotaan seuraavat linjat. HUIPPUA!. Tuo on teidän vahvuus. Päätät miten teet ja sitten sä vaan toteutat sen. Sekä kilpailussa että koulutuksessa.
VastaaPoistaMedeissä on sen verran kapea huippu suomessa että sinne nousu on aivan realistista teillä. Kun lumet sulaa niin ulkokentälle vaan niitä laajoja linjoja piirtelemään. Ja on se niinkin että tämä laji muuttuu jonkin verran siinä kohtaa kun tavoitteena ei ole enään radoista läpi selviäminen vaan kilpailu ja omasta suorituksesta kaiken irti ottaminen. Kilpailemaan oppii vain kilpailemalla, joten rohkeasti sinne kolmosten radoille vaan.
Niin, mitä se jännittäminen oikeen on? Ehkä tarkoitan sillä sitä oman parhaan vireen löytämistä. Kyllä nyt jo tällä huimalla kokemuksella parhaat suoritukset on syntyneet sillä hyvällä jännityksellä, kun nauttii kisasta ja tekee täysillä. Alivireisenä menee ihan löysäilyksi ja ylivireisenä liiaksi yrittämiseksi. Mutta uskon kyllä että kokemuksen kautta paranee tää homma. Kiehtova laji tosiaan; koiran esteosaaminen, oma ohjaus, koiran vire ja oma vire tasapainoon ja sit se on sitä flowta, zeniä tai miksi sitä kukin haluaa kutsua.
VastaaPoistaOnnittelut kuninkuusluokkaan noususta!:D
VastaaPoistaTeillä on kyllä hienot nuo kontaktit, oot varmasti yksi harvoja, jotka malttaa suorittaa kontaktit kisoissa ja treeneissä samalla tapaa! Toki niitä nopeita vapautuksia on hyvä harjotella treeneissä, mutta kisoissa säästäisin ne vaan arvokisoihin tai muuten tärkeisiin kisoihin. Teillä kun ei oo varmasti ongelmaa ehtiä hyviin aikoihin, vaikka Stellaa kontakteilla seisottaisitkin.
Ja tosiaan teillä on monen monta vuotta aikaa vielä hioa taitojanne, joten mitähän kaikkea teistä vielä tuleekaan.. :)
Ihanan näköinen rata! Todella hallittua ja rauhallista suorittamista, koira on hyvin kuulolla ja ohjaaja tietää mitä tekee, plus hatunnostot kontakteista! Just tältä sen pitää tässä vaiheessa näyttääkin. Niitä riskejä voi alkaa ottaa sitten, kun koiralla on paljon enempi kokemusta ja oikeesti alkaa oleen sekunnin sadasosilla merkitystä.. Ei siis mitään paineita kolmosiin noususta, jatkatte vaan samaa hyvää linjaa :)
VastaaPoista