Viikkoon mahtui nuppijumppaa, treeniä, kisaa ja megalomaanista lenssua. Saatiin Vappu Alatalo kertomaan psyykkisestä valmentautumisesta, ja tuo valmennuksen osa-alue kyllä kiehtoo mua kovasti. Omalla vireellä ja tahdonvoimalla on uskomaton voima, mutta se lienee ihan oman postauksen arvoinen juttu.
Tahdonvoimaa ja paljon pastilleja tarvittiin, jotta kykenin Tuulian treeniin tiistaina. Pää täynnä räkää, kaktus kurkussa ja kaksi päivää äänettömänä pihisseenä oli silti päästävä treenaamaan. Motivaatiota huipussaan vai silkkaa tyhmyyttä, tiedä siitä. Hengissä selvisin, mutta olo oli aika noh, vetelä. Mutta nyt on testattu, että kipeenäkin pystyy aksaamaan, jotenkuten. En silti suosittele kenellekään.
Lauantaina oli vuorossa kisat Liedossa. Muistin ottaa kisakirjan, rokotukset ja Strepsilsit. Sinne nyt vaan oli mentävä, kun samaan kisaan osallistui kolme sukupolvea; Stella, Stellan äiti ja Stellan mummo. Tulokset ei meidän osalta olleet huimia, mutta läheltähän se usein liippaa ja ihan tyytyväinen olen noihin ratoihin. Paljon onnistumisia ja sitten ne väärät putkenpäät :D Viimeiseltä radalta tulos10 (kepit ja okseri) ja noista huolimatta +kontaktilla härkkiminen olis aika riittänyt että sinänsä luo sekin toivoa. Okserin otan kyllä nyt oikeesti treeniin ja ehkä olis syytä olla tekemättä hätäisiä valsseja siihen eteen.
Kisaviikonlopun kruunasi kyllä Kaitsun ja Fridan hieno nollatulos sunnuntaina, huiman hieno suoritus!!! Vieläkin hymyilyttää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti