sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Lahjattomat treenaa (tosin ei ne aina tee sitäkään)


Frida maksi 3. ATT 8.12.2012
A -rata Henri Luomala hyl
B -rata Marjo Heino 28/42 aika 41,60 nopeus 3,51, av -2,4 rv 15
C -rata (hypäri) Henri Luomala 26/42 aika 39,50 nopeus 3,62 av -1,5 rv 5

Kotiin tullessa lasten "voittiko Frida" kysymys on aina yhtä relevantti. Kysyivät kaiketi puhtaasta uteliaisuudestaan, tuskimpa pistävää ironian tajua vielä alle kouluikäisille on kehittynyt. Plussan puolelle kuitenkin päästiin. Ehdoton yllätys itselleni oli ajat. Agilityradalla ihanneaika alittui parilla sekunnilla (virheet kaiketi kontakteilta) ja hypärillä keppien korjauksenkin jälkeen aika riitti. Jälkikäteen on jännä spekuloida eri alustojen nopeuksilla. Voisi ainakin kuvitella että ATT:n pinta on hiukan nopeampi kuin kivituhkakentät tai KKK -hallin suht. pehmeä hiekka-alusta.

Harvakseltaan tulee kisattua mutta siihen nähden omakin suoritus meni ihan kivasti. Radoista oli aika selvähköt suunnitelmat ja jotain järkeilyä olin löytävinäni omiin ohjausvalintoihin. Pientä lisäkipinää kisailuun kolmosissa taisi löytyä, koiran tasoluokituksen laskeminen kakkosluokkaan ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä :)



Ratapiirrosta, videota tai sen fiksumpaa analyysia ei ole luvassa. Itse kisoissa oli kiva keskittyä vaan omaan tekemiseen ja siinä sivussa ihastella huippujen ohjausta. Blogipostauksen kuvitukseksi voinee pistää selkeät luonnokset joiden avulla ratojen olennaisimmat kohdat käytiin läpi kotivalmentajan kanssa. Kahvikupposen äärellä kun käytiin läpi ohjausta, kehittävää kritiikkiä ja etenkin ohjauskuvioiden nimiä niin kummasti tekikin mieli lähteä koirien kanssa reippaalle lenkille.

2 kommenttia:

  1. Ehdottomasti noihin tuloksiin ja aikoihin pitää olla tyytyväinen! Jos/kun vertaa spanielia bortsuun ei saa aikaan kun pahaamieltä ja katkeruutta. Mutta en mäkän pidä vaihtoehtona laskea tasoluokkaa. Muille riittäköön tieto, että kolmosissa ollaan... Voin vain kuvitella teidät joululiinan äärellä päät kumartuneena piirrosten ylle kynttilän hempeässä valossa...

    VastaaPoista
  2. Juu, ei verrata. Eikä verrata myöskään ohjaajia. Kyllä noilla huipuilla on tosi ihailtava liike ja ohjauslinjojen optimointi. Vaikka itsellä olisi millainen koira tahansa niin ero liigatason ja aladivaritason agilitaajan välillä on aikamoinen.

    Näillä mennään. Pyritään löytämään motivaatiota oman suorituksen parantamisesta. Onneksi suunnaton voitontahto ei sekoita ajatuksia :)

    VastaaPoista