Kevät!

Kevät ja uudet suunnitelmat! Kyllä sitä ihminen jotenkin herää horroksesta kun aurinko alkaa paistamaan ja ilmassa on kevään tuntua. Aika koirapainotteisesti jatketaan, kuinkas muutenkaan. Uusia suunnitelmia ja niiden toteutusta on tulossa, saan oman agilityn alkeisryhmän ja ihan innolla sitä odotan. Katsotaan mitä se on sitten käytännössä, kaikista ei ole kouluttajiksi, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla :)

Toinen asia mikä laittaa vähän punttia tutisemaan, on kasvatuspuoli. Laitoin nyt sitten kennelnimianomuksen vetämään ja aika vahva näkemys on sulhostakin, mutta tapani mukaan soudan ja huopaan nyt varmaan vielä ikuisuuden. Juoksuja tosin odotellaan vasta sinne loppusyksyyn, joten ihan suosiolla voi vielä harkitakin ja keskittyä täysillä harrastuspuoleen vielä.

Pihatreenit...huokaus.

Juuri sellainen kuin olet

Aika ajoin ihmiset sanovat minulle: "piristy, se on vain koira", tai "se on paljon rahaa vain koiraa varten". He eivät ymmärrä "vain koiraan" käytettyä rahaa, aikaa tai kuljettua matkaa.

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni ovat tulleet "vain koiran" takia. Lukuisat tunnit ovat kuluneet niin että ainoa seurani on ollut "vain koira" enkä silti tuntenut itseäni yksinäiseksi tai hylätyksi.

Eräät surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta" ja niiden päivien pimeydessä "vain koiran" lempeä kosketus on tuonut minulle lohdutusta ja syyn jatkaa huomiseen.

Jos sinäkin ajattelen että se on "vain koira" niin ymmärrät varmaan sellaisetkin sanonnat kuin "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän ilon.

"Vain koira" saa minut myötäelämään ja olemaan kärsivällinen -tekee minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" takia herään aikaisin, käyn pitkillä kävelyillä ja suunnittelen tulevaisuutta pidemmälle. Joten minulla ja minun kaltaisilleni se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo esille minussa sen mikä minussa on hyvää ja vetää ajatukseni pois minusta itsestäni ja arkisista huolista.

Toivon, että jonain päivänä he voivat ymmärtää ettei se todellakaan ole "vain koira" vaan se asia joka tekee minusta inhimillisen ja estää minua olemasta "vain mies tai nainen".

Joten seuraavan kerran kun kuulet sanat "vain koira", hymyile sillä jotkut eivät "vain ymmärrä".

"Richard Biby, (C) 2006", translated into Finnish Kennel Bedlington

Vain koirani, Stella. Kolme vuotta yhteistä matkaa, ja toivottavasti 

monia monia vuosia ja yhteisiä kokemuksia edessä.

Ihan koko synttäripäivää ei kuitenkaan hempeilty, vaan käytiin myös treenaamassa lyhyet mutta tehokkaat tekniikkatreenit: vastakäännöstä, saksalaista, putkeen vippaamista ja loppuun kontaktit kertaalleen.
http://www.youtube.com/watch?v=cPdxKSbh0m8

ATT 31.3

Ultimate kisapäivä takana! Lähinnä siltä kantilta, että olimme molemmat Kaitsun kanssa kisaamassa. Lähtö kotoa klo 10 ja takaisin 22.30. Pointsit koirille, hyvin jaksoivat ja itseasiassa perheriitojakaan ei pahemmin päässyt syntymään. Hauska päivä, hyvä me!

Eka rata Heidi Viitaniemen hyppis. Eka rima tippui ja sitten Stella valkkas muurin kohdassa josta olisi pitänyt kääntyä takaakiertohypylle. Suunnittelin ottavani koiran haltuun pienellä puolivalssilla ja siitä sitten pakkovalssiin. Radan jälkeen tuli heti mieleen että vastakäännös olisi voinut olla ihan toimiva ratkaisu. Ja täytyy kokeilla myös ihan hypylle lähetystä ja siitä niistoa, mutta epäilen että pelkällä lähetyksellä hyppy valuu ja muuri on liian hilkulla. Tästä siis hyl.

Toka rata agirata. Ihan hyvä rata, ennen puomia olisin tietysti voinut valssata niin olisi päässyt paremmin vedättämään koiraa puomilla. Tästä nolla -10,57 ja sij. 2.

Vikalla radalla vaihtui tuomari, Jarno Jämsän agirata. Tykkäsin kovin radasta. Tässä vaihdoin rataantutustumisen jälkeen suunnitelmaa ja se sitten kosahtikin. Olin suunnitellut kieltokohtaan lähetyksen ekalle hypylle ja pakkovalssin tokalle. Rataantutustumisen jälkeen rupesin ajattelemaan sen hidastavan turhaan koiraa joten persjättinnostuksissani vaihdoin sen persjätöksi. Paremmin olisi pitänyt näyttää, ohjata eikä olettaa. Ihan perusvalssaukset olisi tässä varmaan toimineet kivasti. Puomi tällä radalla oli siinä ja siinä, okei annoin nopsan vapautuksen mutta oliko varaslähtö, ehkä. Ihan hyvä huomata että näitäkin sattuu. Tästä 5vp, -6,12 sij. 9. Tuosta ylimääräisestä pyöräytyksestä huolimatta aika oli hyvä ja pari sekuntia kärkeen. Mukava huomata että onnistuessa ollaan ihan kärkisakissa :)

Yleisesti ihan hyviä ratoja ja hyvä meininki. Viimeksi kisaratoja on kuvattu joskus syyskuussa ja koira pentelehän hiipii lähdöissä! Mulla ei ole ollut siitä mitään havaintoa. Hyvä tiedostaa, mutta en aio ottaa liikaa stressiä tästä.

Laitan Kaitsunkin videot tähän samaan syssyyn, heilläkin mukava meininki.

Rata C

Rata A

Kenraaliharjoitukset

Itsekin koirablogin pitäjänä voin varmaan sanoa ajatukseni ääneen. Koirablogit nyt vaan ovat tylsempiä kuin teknologiablogit. Piskien edesottamuksista jaaritellaan helposti ummet ja lammet ja tärkein pääseekin helposti unohtumaan. Tekniikka.

Kömpelöllä aasinsillalla pohjustan jokaisen koirabloggaajan pakkoinvestointia:"iPad Camera Connection Kittiä". Tuolla applemaisen ylihintaisella pömpelillä digikameran tai muistikortin saa helposti täppäriin kiinni ja sen jälkeen videot muokkautuvat kuin itsestään iMovie appsin avulla. Tämän tekstin videot on väsätty pelkällä iMoviella.

Siinä missä muutaman vuoden vanha Thinkpad (huomaa varsin hieno läppäritarra)nikottelee vähän tarkempien videotiedostojen kanssa niin iPad pyörittää videot sulavasti.Voisipa vaan tuolla täppärillä kirjoittaa sulavasti niin blogin päivitys hoituisi jatkossa pelkän blogger -apsin kautta. Vielä kun sitä asiaakin olisi...

Asianvierestä oikeille raiteille. Alla yhteisistä treeneistä videokoosteet. Parhaassa seurassa tai jotain sinnepäin.

Mahalasku

Kerrankin treenivideota! Tulipahan koettua sellainenkin kurja asia kuin ensimäinen törmäys Stellan kanssa radalla :( Saksalaisessa mun kantapää osui ilmeisesti Stellan leukaan ja mä heitin kunnon voltin...toivoin että olisin itse tyrmännyt itseni mutta valitettavasti taisin kolkkasin koiran. Tuo oli eka veto ja kyllähän Stellasta näkee, että se on vähän säikähtäneen oloinen. Mitään ulkoisia vammoja ei kummallekaan tullut, hampaat on tallella jne, mutta mun henkiset vammat vaatii hetken työstöä.

Muuten oikein kivat treenit taas Tuulialla. Toi on vaan niin ihanaa kun pääsee oikeesti radalla paahtamaan ja liikkumaan isolla kentällä. Meidän kisaongelmat on hyvin pitkälti rytmityksestä johtuvia, ja pikkukentällä niitä ongelmia ei vaan pääse työstämään halutulla tavalla. Tän treenin perusteella kyllä saksalaiset treeniin, myöhässä oon ihan liian usein. Putkijarru toimii ajoittain, useammin toimis jos muistaisin oman liikkeen pysäytyksen. Suhautukset ei paljoo tehoo. Lopussa testattiin suht uutena kuviona myös japanilaista ja se toimi ihan hyvin. Ja ehkä, ehkä...alan käyttämään myös enemmän persjättöjä. Niissä mä olen aina pelännyt koiran tulevan jalkoihin, mutta käy se näköjään muissakin ohjauksissa.

HSKH 17.3

Sunnuntaina kisattiin Stellan kanssa kolme rataa Ojangossa. Vaikka alkuun vierastinkin iltakisoja, ne on oikeestaan aika mukavia. Tuntuu, että itse on enemmän hereillä ja kokemuksen myötä kisajännityskin on siinä mielessä laantunut, ettei koko päivä mene kisoja jännätessä.

Heidi Viitaniemi oli tehnyt kolme oikein sopivan haastavaa rataa. Kunnon tykitystä ja hallittuja käännöksiä...

A hyppyrata meni oikein mukavasti. Alussa oli ehkä vähän liikaa yritystä ja yksi valssi jäi suunnitelmista mutta vanha kunnon peruskäännös pelasti. Nollarata, -8,45 sij. 1/26. Mä olin ihan varma, että mulla on Viitaniemeltä hyppyserti, enkä sitä siis palkintojenjaossakaan sitä jäänyt kaipaamaan. Mutta kun tulin kotiin, tarkemmin kilpailukirjaa tarkasteltuani huomasin, ettei mulla olekaan! Eli tästä pitäis saada serti! Viestiä laitettu, katsotaan mitä tapahtuu.

B agiradalla tapahtui pari kommellusta. Alussa U-putken jälkeen Stella meni puomista ohi. Putkessa kesti aika pitkään, luulen sen kaatuneen siellä tms :( Ja mun ajoitus oli siinä kohtaa pielessä, oli ihan liian edellä koiraa. Stella oli aika pölmistynyt putkesta tullessaan, tyyliin missä maa, missä taivas...ei onneksi loukannut itseään. Kielto tuosta kohtaa. Loppuradalla oli muuri, johon olin suunnitellut jaakotuksen, mutta Stella luki sen takaaleikkaukseksi, tuli ylimääräinen mutka. Treeniä tuohon. Tältä radalta 5vp, -2,97 sij. 7/27.

C agiradalla myös pari kauneusvirhettä. Meidän kompastuskivi on usein pitkillä esteväleillä sivuttaissuunnasta tulevat hypyt, niin nytkin. Mun ajoitus ei näissä ole hyvä ja kun kirmaan ehtiäkseni seuraavaan paikkaan, Stella ei ota hyppyä vaan lähtee liikkeen perään. Näihin treeniä paljon, kun ulkokentälle päästään treenaamaan. Lisäksi Stella tuli mun jalkoihin loppuradalla hypyn merkkauksessa enkä ehtinyt hyvin seuraavaan vientiin, pyöräytin selän takaa ylimääräisen kerran, tästä ei kuitenkaan kieltoa. radalta 5vp, -6,40 sij. 9/25.

Kokonaisuutena päivä oli oikein hyvä. Radat oli vauhdikkaita ja kisaaminen tuntui hyvältä, pystyin keskittymään omaan tekemiseen. Jospa tää tulostaso pikkuhiljaa lähtis nousuun, tuntuu kyllä että kokemuksen myötä sitä varmistuu ja onnistumisia alkaa tulemaan. Yhä edelleen, oma vire ja fiilis pitää "vaan" saada oikealle tasolle, keskittyä siihen omaan tekemiseen ja nauttia!

Milloinkohan saa pihaesteet liiteristä? Juhannukseksi?

Erilainen viikonloppu

Tulipahan vietettyä vähän erilainen viikonloppu, tai koiriinhan tämäkin tottakai liittyi. Lauantai-aamuna kello soi viideltä ja olipa outoa jättää Stella kotiin! Hei, eks me kisatakaan... Suuntana oli siis Helsinki ja Vuosaari, jossa kahden päivän Helsingin Kennelpiirin kasvattajakurssi. Ja jos ei muuta, niin koiraharrastuksen myötä musta on kyllä tullut paljon reippaampi kuski (pakko kun ei muuten pääse), niin meni kehätiet ja kauppakeskukset ja ties mitkä muutkin hullut kaistanvaihdot. Peruttaa en vieläkään osaa mutta se on jo toinen tarina. Ehjänä ollaan, minä ja Citroén.

Kurssi itsessään oli kyllä tosi hyvä. Päivät oli pitkiä, mutta loistavien luonnoitsijoiden (mm. ell Nina Menna ja Kennelliiton jalostustoimikunnan pj Kirsi Sainio) ansiosta luentosalissa olisi hyvinkin istua jopa pidempään! Ja vaikkei itse kasvattamaan ryhtyisikään, kurssilla tuli paljon ihan tavalliselle koiraharrastajalle validia tietoa. Varsinkin perinnöllisyys, geenit ja koiran rakenteeseen liittyvät asiat sai pienen kipinän heräämään, josko sitä syksyllä löytäis itsensä jatkokurssilta.

Kurssin ehdoton hyvä puoli oli myös, että se sai ainakin mut kyseenalaistamaan aika monia koirankasvatukseen liittyviä asioita, lähinnä siltä kantilta, että olisiko minusta koskaan siihen. Ei pelkästään ne koiran ominaisuudet, vaan myös omat. Mikä loppujen lopuksi tekee koirasta jalostusyksilön tai ihmisestä kasvattajan? Ehkä tääkin on osa sitä matkaa, jota Stellan kanssa käyn ja ehkä sitten eläkevuosina olen tarpeeksi viisas vastaamaan noihin kysymyksiin. Koiraharrastusta en vaihda, mutta kieltämättä ajatus ruusujen kasvattamisesta kiehtoo aika paljon Sainion luennon jälkeen...

Roseraie de l’Haÿn ruusutarha