Kurssi itsessään oli kyllä tosi hyvä. Päivät oli pitkiä, mutta loistavien luonnoitsijoiden (mm. ell Nina Menna ja Kennelliiton jalostustoimikunnan pj Kirsi Sainio) ansiosta luentosalissa olisi hyvinkin istua jopa pidempään! Ja vaikkei itse kasvattamaan ryhtyisikään, kurssilla tuli paljon ihan tavalliselle koiraharrastajalle validia tietoa. Varsinkin perinnöllisyys, geenit ja koiran rakenteeseen liittyvät asiat sai pienen kipinän heräämään, josko sitä syksyllä löytäis itsensä jatkokurssilta.
Kurssin ehdoton hyvä puoli oli myös, että se sai ainakin mut kyseenalaistamaan aika monia koirankasvatukseen liittyviä asioita, lähinnä siltä kantilta, että olisiko minusta koskaan siihen. Ei pelkästään ne koiran ominaisuudet, vaan myös omat. Mikä loppujen lopuksi tekee koirasta jalostusyksilön tai ihmisestä kasvattajan? Ehkä tääkin on osa sitä matkaa, jota Stellan kanssa käyn ja ehkä sitten eläkevuosina olen tarpeeksi viisas vastaamaan noihin kysymyksiin. Koiraharrastusta en vaihda, mutta kieltämättä ajatus ruusujen kasvattamisesta kiehtoo aika paljon Sainion luennon jälkeen...
Roseraie de l’Haÿn ruusutarha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti