perjantai 28. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Loishäätö ajatusmatoon?
Hyvinkää 16.12 medi3
C agirata HYL. Keinulla kielto, kepeillä kakkosvälistä sisään ja hyppy väärinpäin. Mulla on joku trauma tuosta Hyvinkään keinusta. Nyt jarrutin Stellaa voimakkaasti ennen keinua, mielestäni oli liikaa vauhtia ja ajttelin ettei tule lentokeinua. Ja kappas vaan, kielto. Mun mielestä tuo keinu on jotenkin liukas? Stellalla ainakin liusuu ja lipsuu ja kynnet ikävästi rapisee. Kepeillä vein rohkeasti poispäinkäännöllä sisään ja sehän kostautui. Hankalia avokulmia tarvis treenata enemmän. Hylly tuli ihan perinteisessä kohtaa, oma liike vei ohi hypyn ja Stella meni väärältä puolen.
D agirata 0 -10,14 sij. 2/40. Hyvä rata, jossa ainakin parissa kohtaa olisi ollut nipistettävissä muutama kymmenys.
E hyppyrata HYL. Ennen loppusuoraa vahdikas pätkä, jossa piti mennä U-putkeen, Stellapa nappasi edessä häämöttävän hypyn jota en ollenkaan ollut pistänyt merkille. Muuten hyvää menoa.
Oma ajatusmato pitäis nyt saada häädettyä. Jos laittais strongholdit omaan niskaan? Mun mielestä agilityssä on parasta se fiilis, oma vahva suoritus yhdessä koiran kanssa. Täysillä tekeminen ja keskittyminen hetkeen. Nyt pelottavan usein mieleen punkee ajatus puuttuvasta tuplanollasta. Läheltä liippaa mutta ei sittenkään. Olisin halunnut sen pois "päiväjärjestyksestä", mutta tuloksellisesti se on nyt se puuttuva pala. Yritän olla realistinen ja ymmärtää että se tulee kokemuksen myötä ihan varmasti, ja mitä sitten jos ei tulekaan? Ei me oltais näillä räpellyksillä valmiitakaan isoihin kisoihin. Mikään ei kuitenkaan ole treeneissä tai kisoissa muuttunut, homma on hauskaa ja varmasti molemmat nautitaan! Olen saanut itseni aika hyvin irti näistä tulostavoitteista ja ehkä siksi nää ajatukset aiheuttaa pienimuotoista angstia...
C agirata HYL. Keinulla kielto, kepeillä kakkosvälistä sisään ja hyppy väärinpäin. Mulla on joku trauma tuosta Hyvinkään keinusta. Nyt jarrutin Stellaa voimakkaasti ennen keinua, mielestäni oli liikaa vauhtia ja ajttelin ettei tule lentokeinua. Ja kappas vaan, kielto. Mun mielestä tuo keinu on jotenkin liukas? Stellalla ainakin liusuu ja lipsuu ja kynnet ikävästi rapisee. Kepeillä vein rohkeasti poispäinkäännöllä sisään ja sehän kostautui. Hankalia avokulmia tarvis treenata enemmän. Hylly tuli ihan perinteisessä kohtaa, oma liike vei ohi hypyn ja Stella meni väärältä puolen.
D agirata 0 -10,14 sij. 2/40. Hyvä rata, jossa ainakin parissa kohtaa olisi ollut nipistettävissä muutama kymmenys.
E hyppyrata HYL. Ennen loppusuoraa vahdikas pätkä, jossa piti mennä U-putkeen, Stellapa nappasi edessä häämöttävän hypyn jota en ollenkaan ollut pistänyt merkille. Muuten hyvää menoa.
Oma ajatusmato pitäis nyt saada häädettyä. Jos laittais strongholdit omaan niskaan? Mun mielestä agilityssä on parasta se fiilis, oma vahva suoritus yhdessä koiran kanssa. Täysillä tekeminen ja keskittyminen hetkeen. Nyt pelottavan usein mieleen punkee ajatus puuttuvasta tuplanollasta. Läheltä liippaa mutta ei sittenkään. Olisin halunnut sen pois "päiväjärjestyksestä", mutta tuloksellisesti se on nyt se puuttuva pala. Yritän olla realistinen ja ymmärtää että se tulee kokemuksen myötä ihan varmasti, ja mitä sitten jos ei tulekaan? Ei me oltais näillä räpellyksillä valmiitakaan isoihin kisoihin. Mikään ei kuitenkaan ole treeneissä tai kisoissa muuttunut, homma on hauskaa ja varmasti molemmat nautitaan! Olen saanut itseni aika hyvin irti näistä tulostavoitteista ja ehkä siksi nää ajatukset aiheuttaa pienimuotoista angstia...
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Paluu tauolta
Agilityn suhteen on ollut hiukan matalalentoa. Tai treenaamattomuutta, kolmen viikon tauko pidettiin Stellan kanssa, tekee ihan hyvää sekin välillä.
Tauko Suomen talvesta tekee myös ihan hyvää välillä, Teneriffan aurinko ja lämpö oli ihanaa! Jos koirat olisivat olleet mukana, olis siellä viihtynyt pidempääkin. Toisaalta, koirilla oli aikamoisen luksusoltavat täällä Suomessakin, ihan niinkuin mummilassa perinteisesti kuuluukin... Hotellin takapihalla ihan meren äärellä oli jopa ruohokenttä, siellä olis hyvin pystynyt treenaamaankin. Ihan yhtä pehmyt ruohomatto kuin meidän pihallakin heinäkuussa kahden hellepäivän jälkeen.
Tauon jälkeen ollaan ehditty Elinan treeneihin. Rata oli kiva, ihan perusohjausta mutta kuinka sekin voi olla joskus vaikeaa...Lähinnä valssit, persjätöt, linjaukset...valuu valuu valuu mutta minkäs teet :) Palaute kuitenkin rakentavan positiivista, mulla on hyvin koulutettu koira, luota siihen ja tee täysillä! Pois omalta mukavuusalueelta, isoille kentille paahtamaan. Tässä kohtaa voi sponsorit ilmoittautua. Tykkään kyllä kovin Elinan treeneistä, toivottavasti jatkoa seuraa.
Treenirintamalle odottelen uutta lelua. Pääsen hifistelemään! Tilasin kauko-ohjattavan namialustan, ja toivoavasti sillä ratkeaisi yksintreenaamisen ja etupalkan vaikea yhtälö. Saa nähdä, joko se on parasta ikinä tai sitten joku onneton lelu.
http://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=product.display&Product_ID=2139&ParentCat=133
Kisoihinkin on ilmoittauduttu. Tauon aikana oon miettinyt vähän suunnitelmia, ja toisaalta kulunutta vuotta. Ainahan voi tavoitella kuuta taivaalta, mutta uskallan sanoa, että tää vuosi on ollut meille todella hyvä. Aloitettiin kisaamaan 14.1 ja 11.3 noustiin kolmosiin. Nyt on saatu sekä agi- että hyppyvaliokello käyntiin ja arvokisanollista puuttuu tuplanolla. Ja jos se jää saamatta, maailma ei siihen kaadu. Mulla on hieno koira, luotan siihen ja yritän tehdä oman osuuteni, täysillä.
Tauko Suomen talvesta tekee myös ihan hyvää välillä, Teneriffan aurinko ja lämpö oli ihanaa! Jos koirat olisivat olleet mukana, olis siellä viihtynyt pidempääkin. Toisaalta, koirilla oli aikamoisen luksusoltavat täällä Suomessakin, ihan niinkuin mummilassa perinteisesti kuuluukin... Hotellin takapihalla ihan meren äärellä oli jopa ruohokenttä, siellä olis hyvin pystynyt treenaamaankin. Ihan yhtä pehmyt ruohomatto kuin meidän pihallakin heinäkuussa kahden hellepäivän jälkeen.
Tauon jälkeen ollaan ehditty Elinan treeneihin. Rata oli kiva, ihan perusohjausta mutta kuinka sekin voi olla joskus vaikeaa...Lähinnä valssit, persjätöt, linjaukset...valuu valuu valuu mutta minkäs teet :) Palaute kuitenkin rakentavan positiivista, mulla on hyvin koulutettu koira, luota siihen ja tee täysillä! Pois omalta mukavuusalueelta, isoille kentille paahtamaan. Tässä kohtaa voi sponsorit ilmoittautua. Tykkään kyllä kovin Elinan treeneistä, toivottavasti jatkoa seuraa.
Treenirintamalle odottelen uutta lelua. Pääsen hifistelemään! Tilasin kauko-ohjattavan namialustan, ja toivoavasti sillä ratkeaisi yksintreenaamisen ja etupalkan vaikea yhtälö. Saa nähdä, joko se on parasta ikinä tai sitten joku onneton lelu.
http://www.cleanrun.com/index.cfm?fuseaction=product.display&Product_ID=2139&ParentCat=133
Kisoihinkin on ilmoittauduttu. Tauon aikana oon miettinyt vähän suunnitelmia, ja toisaalta kulunutta vuotta. Ainahan voi tavoitella kuuta taivaalta, mutta uskallan sanoa, että tää vuosi on ollut meille todella hyvä. Aloitettiin kisaamaan 14.1 ja 11.3 noustiin kolmosiin. Nyt on saatu sekä agi- että hyppyvaliokello käyntiin ja arvokisanollista puuttuu tuplanolla. Ja jos se jää saamatta, maailma ei siihen kaadu. Mulla on hieno koira, luotan siihen ja yritän tehdä oman osuuteni, täysillä.
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Lahjattomat treenaa (tosin ei ne aina tee sitäkään)
Frida maksi 3. ATT 8.12.2012
A -rata Henri Luomala hyl
B -rata Marjo Heino 28/42 aika 41,60 nopeus 3,51, av -2,4 rv 15
C -rata (hypäri) Henri Luomala 26/42 aika 39,50 nopeus 3,62 av -1,5 rv 5
Kotiin tullessa lasten "voittiko Frida" kysymys on aina yhtä relevantti. Kysyivät kaiketi puhtaasta uteliaisuudestaan, tuskimpa pistävää ironian tajua vielä alle kouluikäisille on kehittynyt. Plussan puolelle kuitenkin päästiin. Ehdoton yllätys itselleni oli ajat. Agilityradalla ihanneaika alittui parilla sekunnilla (virheet kaiketi kontakteilta) ja hypärillä keppien korjauksenkin jälkeen aika riitti. Jälkikäteen on jännä spekuloida eri alustojen nopeuksilla. Voisi ainakin kuvitella että ATT:n pinta on hiukan nopeampi kuin kivituhkakentät tai KKK -hallin suht. pehmeä hiekka-alusta.
Harvakseltaan tulee kisattua mutta siihen nähden omakin suoritus meni ihan kivasti. Radoista oli aika selvähköt suunnitelmat ja jotain järkeilyä olin löytävinäni omiin ohjausvalintoihin. Pientä lisäkipinää kisailuun kolmosissa taisi löytyä, koiran tasoluokituksen laskeminen kakkosluokkaan ei ole missään vaiheessa edes käynyt mielessä :)
Ratapiirrosta, videota tai sen fiksumpaa analyysia ei ole luvassa. Itse kisoissa oli kiva keskittyä vaan omaan tekemiseen ja siinä sivussa ihastella huippujen ohjausta. Blogipostauksen kuvitukseksi voinee pistää selkeät luonnokset joiden avulla ratojen olennaisimmat kohdat käytiin läpi kotivalmentajan kanssa. Kahvikupposen äärellä kun käytiin läpi ohjausta, kehittävää kritiikkiä ja etenkin ohjauskuvioiden nimiä niin kummasti tekikin mieli lähteä koirien kanssa reippaalle lenkille.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
(t)rainy days
Kauan olen pystynyt välttelemään ohjattuja jumppia, mutta nyt tuumasin että tällä kankeelle ololle on tehtävä jotain. Melkein traumatisoiduin, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Kaivoin jopa oman jumppapalloni varastosta, mutta sillekin on jo löytynyt parempaa tekemistä. En mä kotona pysty. Oikeesti olen kyllä miettinyt omaa kuntoa ja jaksamista agilitynkin kannalta, ja ohjelmassa tulee ainakin olemaan lenkkeily, syvävenyttely ja jonkunlainen ketteryys/lihasvoimatreeni. LUPAAN. Itselleni.
Tää marraskuinen yhdistelmä sadetta, tuulta ja pimeyttä on kyllä aikamoinen turn-offi lenkkeilyn kannalta. Oikeesti mietin tänään juostessa varmaan puol matkaa että tämän tunteen muistan sitten kun pokkaan niitä palkintoja aksakisoissa. Että niiden eteen on tehty TÖITÄ. Nyt naurattaa mutta eipä naurattanut siinä vastatuulessa. Onneks mulla on überkengät.
Mutta koska Stellakin jumppaa, on munkin vaadittava itseltäni JOTAIN. Muutakin kuin löhöömistä. Mä ihailen ton koiran asennetta.
Tää marraskuinen yhdistelmä sadetta, tuulta ja pimeyttä on kyllä aikamoinen turn-offi lenkkeilyn kannalta. Oikeesti mietin tänään juostessa varmaan puol matkaa että tämän tunteen muistan sitten kun pokkaan niitä palkintoja aksakisoissa. Että niiden eteen on tehty TÖITÄ. Nyt naurattaa mutta eipä naurattanut siinä vastatuulessa. Onneks mulla on überkengät.
Mutta koska Stellakin jumppaa, on munkin vaadittava itseltäni JOTAIN. Muutakin kuin löhöömistä. Mä ihailen ton koiran asennetta.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Suunta ylöspäin
Kisarintamalla tapahtunutta: 21.10 käytiin TSAUlla tarkoituksena kisata kolme rataa. Jo aamulla katsoin Stellan olevan hiukan vaisu, annoin ruokaakin hiukan ja käytin kiireisellä lenkillä jotta näin miten se käyttäytyy. Ihan ok, mutta jotenkin vaisu, ei ihan oma itsensä. Pohdin siinä lähteäkö vaiko eikö, mutta kun sitä pohtimisaikaakaan ei loputtomasti ollut, päätin lähteä. Lämppälenkillä Stella käveli ihan normaalisti, mutta se normivauhkoominen puuttui. Takaraivossa oli tunne, että kaikki ei ole hyvin, mutta yritin sulkea sen pois mielestä ja olla ainakin itse ihan lunkisti.
Ekalle radalle lähtiessä Stella oli heti todella vaisu, perässä vedettävä :( Tehtiin muistaakseni 4 estettä ja poistuttiin radalta ja kotia kohti. Huoli oli tietysti päällimmäinen tunne, mutta Stellan yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Liikkui myös puhtaasti. Kotiin päästyään oli vielä oudon vaisu, välillä tärisi ja piti häntää koipien välissä. Samanlaista käytöstä on ollut ennenkin Stellan syötyä jotain sopimatonta ja annoinkin sille ell:n vanhan ohjeen mukaan kipulääkettä ja aloitin parafiiniöljyn annon. Illalla koira voi jo paremmin ja seuraavana päivänä oli täysin normaali. Kyllä tällaset jutut vaan säikäyttää aina! Ja juuri nää syömisjutut...kahden ahneen koiran kanssa on välillä helisemässä. Edeltävällä viikollahan meillä katosi kokonainen voipaketti kääreineen pöydältä, Frida oksensi osan siitä ja ehkä Stellakin oli osansa saanut. Muutama päivää sitten Stella söi sormikkaasta peukalon. Ja nää on vaan niitä mitä tiedän, ne kun ei kaikkea kerro.
3.11 ATT:lla kolme rataa:
A agirata 0 - 9,54 sij. 4/33
B agirata HYL (hyppy väärään suuntaan ja yksi rimakin tuli alas)
C hyppyrata 5 (rima alas valssissa) -13, 89 sij. 4/32
Nyt tuntui hyvältä. Jotenkin tuntuu, että suunta on oikea, radat tuntuu sujuvammilta ja mulla pysyy ajatukset kasassa. Keskittyminen rataantutustumisessa ja lähdössä on mulla nyt pohdinnassa. Muutenkin oma vire. Henkimaailman juttuja taas, mutta mä uskon niillä olevan suurta merkitystä. Stella nyt on niin pähee, että se menee eikä meinaa ja mun tarvii myös nostaa oma vire samalle tasolle. Kyllä se tästä :)
Kisaradat on filmattu, toivottavasti saan ne käsiini ja tänne blogiinkin. Laitan videon mun ja Kaitsun kenraalitreenistä pe-illalta, tein vaan nuo pätkät Stellan kanssa mitä on videolla. Viime agilehdessä olikin mielenkiintoinen kirjoitus agipariskunnista...
Ekalle radalle lähtiessä Stella oli heti todella vaisu, perässä vedettävä :( Tehtiin muistaakseni 4 estettä ja poistuttiin radalta ja kotia kohti. Huoli oli tietysti päällimmäinen tunne, mutta Stellan yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Liikkui myös puhtaasti. Kotiin päästyään oli vielä oudon vaisu, välillä tärisi ja piti häntää koipien välissä. Samanlaista käytöstä on ollut ennenkin Stellan syötyä jotain sopimatonta ja annoinkin sille ell:n vanhan ohjeen mukaan kipulääkettä ja aloitin parafiiniöljyn annon. Illalla koira voi jo paremmin ja seuraavana päivänä oli täysin normaali. Kyllä tällaset jutut vaan säikäyttää aina! Ja juuri nää syömisjutut...kahden ahneen koiran kanssa on välillä helisemässä. Edeltävällä viikollahan meillä katosi kokonainen voipaketti kääreineen pöydältä, Frida oksensi osan siitä ja ehkä Stellakin oli osansa saanut. Muutama päivää sitten Stella söi sormikkaasta peukalon. Ja nää on vaan niitä mitä tiedän, ne kun ei kaikkea kerro.
3.11 ATT:lla kolme rataa:
A agirata 0 - 9,54 sij. 4/33
B agirata HYL (hyppy väärään suuntaan ja yksi rimakin tuli alas)
C hyppyrata 5 (rima alas valssissa) -13, 89 sij. 4/32
Nyt tuntui hyvältä. Jotenkin tuntuu, että suunta on oikea, radat tuntuu sujuvammilta ja mulla pysyy ajatukset kasassa. Keskittyminen rataantutustumisessa ja lähdössä on mulla nyt pohdinnassa. Muutenkin oma vire. Henkimaailman juttuja taas, mutta mä uskon niillä olevan suurta merkitystä. Stella nyt on niin pähee, että se menee eikä meinaa ja mun tarvii myös nostaa oma vire samalle tasolle. Kyllä se tästä :)
Kisaradat on filmattu, toivottavasti saan ne käsiini ja tänne blogiinkin. Laitan videon mun ja Kaitsun kenraalitreenistä pe-illalta, tein vaan nuo pätkät Stellan kanssa mitä on videolla. Viime agilehdessä olikin mielenkiintoinen kirjoitus agipariskunnista...
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
SERT-H ja SERT-A
Viikonlopun kisakimaraan mahtui ala- ja ylämäkiä. Ajattelin kokeilla kisakestävyyttä ja kisasin lauantaina kolme rataa ATT:lla ja sunnuntaina kolme rataa KKK:lla.
Lauantain tulokset:
A agirata HYL. Stella liusui keinulta ja pakka hajosi, jatkoin kuitenkin ja hylly tuli kun tein liian jyrkän takaaleikkauksen Aalle ja Stella kääntyi takaisin. Tein uudelleen ja poistuin radalta.
B agirata HYL. Otin keinun tosi varovaisesti enkä muistanut ottaa sivuetäisyyttä, olin jatkossa myöhässä ja Stella kiisi väärälle hypylle.
C hyppy rata 5 -4,36 sij. 13/34. Ylimääräinen pyöräytys jo keskellä rataa, sain kuitenkin estettyä väärän esteen. Tokavikalla hypyllä kielto. Olin niin keskittynyt edeltävään hyppykiemuraan, että olin myöhässä putken jälkeen enkä ehtinyt persjättöön.
Vikalla radalla oli jo enemmän asennetta ja yritystä. Tosi fleku olo itsellä ja se ei kyllä yhtään tiedä hyvää näissä karkeloissa.
Sunnuntain tulokset:
C hyppyrata 0 -8.99 sij. 2/28 SERT-H. Ihan perushyvää menoa, suoran putken jälkeen taisi olla aika laajat kaarteet ja siinä paloi aikaa.
B agirata HYL. Väärä putken pää.
C agirata 0 -10,33 sij. 2/26 SERT-A.
Viikonlopun opetus taisi olla jälleen kerran se, että luota itseesi ja koiraan. Stella menee niin täysillä sata lasissa ettei mulla ole varaa löysäillä yhtään. Asenne ja itseluottamus kuntoon niin meillä menee lujaa ihan kovassakin seurassa.
Lauantain tulokset:
A agirata HYL. Stella liusui keinulta ja pakka hajosi, jatkoin kuitenkin ja hylly tuli kun tein liian jyrkän takaaleikkauksen Aalle ja Stella kääntyi takaisin. Tein uudelleen ja poistuin radalta.
B agirata HYL. Otin keinun tosi varovaisesti enkä muistanut ottaa sivuetäisyyttä, olin jatkossa myöhässä ja Stella kiisi väärälle hypylle.
C hyppy rata 5 -4,36 sij. 13/34. Ylimääräinen pyöräytys jo keskellä rataa, sain kuitenkin estettyä väärän esteen. Tokavikalla hypyllä kielto. Olin niin keskittynyt edeltävään hyppykiemuraan, että olin myöhässä putken jälkeen enkä ehtinyt persjättöön.
Vikalla radalla oli jo enemmän asennetta ja yritystä. Tosi fleku olo itsellä ja se ei kyllä yhtään tiedä hyvää näissä karkeloissa.
Sunnuntain tulokset:
C hyppyrata 0 -8.99 sij. 2/28 SERT-H. Ihan perushyvää menoa, suoran putken jälkeen taisi olla aika laajat kaarteet ja siinä paloi aikaa.
B agirata HYL. Väärä putken pää.
C agirata 0 -10,33 sij. 2/26 SERT-A.
Viikonlopun opetus taisi olla jälleen kerran se, että luota itseesi ja koiraan. Stella menee niin täysillä sata lasissa ettei mulla ole varaa löysäillä yhtään. Asenne ja itseluottamus kuntoon niin meillä menee lujaa ihan kovassakin seurassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)