Harjoitukset jatkuu

Suunnitelmissa oli treenata ennen kolmosiin menoa. No, ollaan me jotakin treenattukin. Kylmärannan treenissä sunnuntaina Tiina oli tehnyt mainion radan, jossa leijeröintiä, tiukkoja käännöksiä ja vaikea kepeille vienti. Ennen kaikkea sai miettiä omaa rytmitystä, missä pitää olla milloinkin ja milloin pitää kiireen keskelläkin hidastaa.

Viikko sitten alkoi Salossa ratakurssi, johon osallistun. Alla tän viikkoinen rata, jossa oli monta hyvää kohtaa (joihin p-i-t-ä-ä palata...kröhöm). Ennakointia taas, hyvä hyvä! Keskiön hyppykiemurat oli kinkkisiä, mutta jotenkin sain sujumaan ja sain vinkkiä miten voisin harkata kun on kuitenkin irtoava ja esteitä hakeva koira. Rata: Tiina Jaakkola.

Pihatreenitkin on saatu aloitettua! Koulutuskentän sulamista odotellessa olen pihalla aloittanut projektin "puomi ja häiriöt", siihen sisältyy aika paljon kaikenlaista pientä kivaa :)

Ja kaiken tämän treenin keskellä on aivan parasta huomata kevään etenevän kovaa vauhtia! Eilen iltalenkillä paineltiin pitkin rantoja, koirat juoksi sydämensä kyllyydestä, aurinko laski horisonttiin, joutsenet lipui poukamiin ja meri tuoksui. Ihana kevät!

Ai niin! Melkein unohdin! Jos ei ole taas tarpeeksi kaikennäköisiä asioita hehkutettu, niin hehkutampa vielä vuoden 2013 SM-kisoja. Jos joku ei vielä tiedä, ne järjestetään Kirkkonummella. On sitten kiva käydä katsomassa!

Paras ja kaunein koira

Sehän mulla on. Ihan saletisti. Kauhunsekaisin tuntein olen Kennelliiton sivuja selaillut...kai se on pakko joskus saada pois alta...mut ei ihan vielä...josko keväällä tai kesällä...se hyväksytty näyttelytulos! Tästä lähdetään, reeniä reeniä vaan (niin varmaan, edellisenä iltana paniikki päällä) niin saadaan homma pois alta. Asennevamma? Todellakin. Kuravellissä aksaaminenkin on vaan niin paljon houkuttelevampi ajatus. (Tänään meinaan sain pihapuomin kokoisen alueen lumettomaksi pihamaalta, oi siinä oli tekemisen riemua).

Aika ennen minilassieta

Mikä on alkuperäinen ulkomuoto? Mitä ominaisuuksia rodussa tulee vaalia? Mitä tapahtui sadassa vuodessa? Näitä mietin kun bongasin netistä kuvat shelttien esi-isistä ja -äideistä 1900-luvun alusta. Missä vaiheessa alkoi sheltin tuunaaminen minilassieksi?








Tässä vielä 1910-luvun walesinspringerspanieli, jonka nyt sentään tunnistaa samaksi roduksi vielä:

Lisää koirakuvia.

Treeneissä taas

Treenisuunnitelma tehty. Aloitin tekniikalla ja muistuteltiin mieliin päällejuoksua ja välistävetoja. Hyvä pointti mulle on tuo sylivekin ja sivusta tehtävän takaaleikkauksen (onko tuo jo viskileikkaus vai onko viski selkeesti takaakierto-takaaleikkaus fiksut hoi) erottelu, täytyypä taas kiinnittää huomiota että vihjeet pysyy riittävän erilaisina.

Kai: Mekin päästiin Fridan kanssa aamuvuoroon! Koiran haahuilu melkeimpä loisti poissaolollaan ja oikeastaan Fridalla oli hyvä draivi päällä. Päällejuoksu ja välistävedot toimii, tosin päällejuoksussa ohjaaja on häiritsevästi myöhässä.

Jäykästi kolmosiin

Olipa jäykkää menoa mutta puhdas rata kuitenkin! Treenilistalle ehdottomasti riskillä tekeminen, nopeat kontaktivapautukset, oman liikkeen rytmitys ja etäisyyden otto koiraan, nyrkin heristelyt vähemmälle eli ajoitus kuntoon, kepeillä vedättäminen, pientä tekniikkatreeniäkin vaadittais...

En tiedä mikä taas niin kovin jännitti. Takaraivossa tuntui se että yksi nolla ja oltais kolmosissa (vaikkei se autuaaksi tee) ja muutenkin oli tutinoita. Vielä kun tiesi että nolla riittää, kunhan riittää ihanneaikaan, niin meni ehkä liian varmisteluksi koko homma. Mutta silti, oon niin ylpee Stellasta! Ja itsestä! Paljon olen asioita pohtinut ja itse tehnyt päätökset mitä koulutan ja miten. Tää on varsin hieno matka jota yhdessä tehdään, nyt on kova halu päästä treenaamaan ja innolla odotan myös joskus kisaamista huippujen kanssa. Enkä mä niitä ratoja pelkää, Tiina tekee meille niin skitsoja (hyvällä tavalla!) ratoja välillä, että heikkona hetkenä huimaa.

Päivän kruunasi Eijan ja Harrin yllätysvisiitti kisapaikalle! Kasvattajille iso kiitos tästä koirasta, parempaa en olisi voinut toivoa. Stella on kotioloissa todella helppo ja kiltti koira, mutta siinä on myös paljon sitä tulta ja tappuraa jota harrastamisessa vaaditaan. Se suhtautuu välillä jopa huvittavan vakavasti annettuihin tehtäviin ja antaa aina kaikkensa. Nimi todellakin oli enne, Halivaaran Kevään Tuline Flicka.




Kieltämättä aika villi fiilis, kun ajattelee että 14.1 aloitettiin kisaaminen ja nyt jo ollaan kolmosissa. 13 starttia siihen vaadittiin. Stella on mun ensimmäinen oma agilitykoira eikä kuitenkaan ole se kaikesta helpoin ohjattava. Tästä on superkiva jatkaa! Palkintopallille on nyt vaan vähän pidempi matka... ;)

Kuvajournalismia parhaimmillaan

Kuva tuonee jutun jujun aika selkeesti esille. Sata starttia on liikaa, useimmiten jopa kahdessa on ihan tarpeeksi sulateltavaa.

Laatuaikaa Lohjalla

Tänään olimme Lohjalla molempien koirien voimin, laatuaikaa jos mikä. Sepustus omalta osaltani: Ekalla radalla olin tehnyt hullun (?) suunnitelman valssauksesta suoran putken jälkeen, hyppyneliön keskelle, mutta kiirehän siinä tuli ja se typistyi huonoksi takaaleikkaukseksi. Miten niin tykkään valsseista? Eikö niitä voikaan tunkea joka väliin? Muuten meni suht koht suunnitellusti, uskalsin kokeilla ohjauksia ja ennen kaikkea luottaa koiraan ja itseen. Eihän tuo täydellistä ole, mutta teimme parhaamme ja nyt pitää nauttia onnistumisista.