Vuosi 2014 pakettiin

Laskin nollaprosentin, koska kertoo se aina jotakin. Ei kaikkea, mutta jotakin olennaista kuitenkin. Vuonna 2012 se oli 21%, vuonna 2013 38% ja vuonna 2014 51%. Meillä oli hyvä vuosi. Kehitystä tapahtui, uskallettiin mennä täysillä ja virheitä pelkäämättä. Mulle agility on hyvin vahvasti myös fiilislaji, ja parhaat muistot on juuri niitä, joissa on vain minä ja koira ja täydellinen keskittyminen. Siitä haluan oppia lisää vuonna 2015.

Viime vuonna Stella saavutti Suomen hyppyvalion tittelin, osallistui SM-kisoihin, joista joukkuehopeaa ja tulos yksilökisasta, pääsi MM-karsinnoissa jatkoon toiselle päivälle ja tehtiin kisoissa neljä hyvää rataa viidestä. En koskaan unohda SM-joukkuekisan maaliintuloa. Se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Se koko päivä oli. MM-karsinnoissa oli erityisen upea fiilis, sähköinen, kaikki teki niin täysillä kuin ikinä osasivat. Me oltiin siinä joukossa mukana, ihan siinä missä ne muutkin. Olen oppinut nauttimaan isoista kisoistakin, siitä kun väreet menee pitkin selkärankaa. Odotuksesta. Milloin pääsee radalle. Tekemään sitä mistä nauttii.

Eniten nautin terveestä koirasta. Vuosi on opettanut paljon. Realiteeteista, siitä mikä oikeasti merkitsee. Jos agility Stellan kanssa loppuu huomenna, sille ei voi mitään. Niin voi käydä. Kenelle vaan.

Mitä odotan vuodelta 2015? Toivon pelkästään että saan treenata ja kisata Stellan kanssa, yhdessä, niin täysillä kun meistä ikinä lähtee. Ensimmäistä kertaa tuntuu vaikealta asettaa tavoitteita. Se tunne, adrenaliini veressä, täydellinen keskittyminen suoritukseen, se on mun tavoite. Tervetuloa vuosi 2015.

Joulunaikaa

Joulu vierähti aika pitkälti töissä, joten nyt on rauhoittumisen ja yhdessäolon aika. Agility on tauolla, siitä enemmän joskus toiste.

Videoita ja juoksuA pohdintaa

Syksyn aikana ollaan kisattu suht aktiivisesti, ja ratoihin olen pääsääntöisesti ollut tyytyväinen. Rytmitys ja liike on ollut kohdillaan usein, harmittavasti sitten on tullut rimantiputuksia ja kaikkea muutakin pientä ;) Viime viikonloppuna kisattiin lauantailla Vantaalla ja sunnuntaina Lohjalla, näistä viisi nollaa joista kaksi nollavoittoa. Jari Suomalaisen hyppis Lohjalla oli aivan loistava rata meiltä, etenemällä 5,43 mutta se rima...harmi kun rataa ei ole videolla. Alla viimeisimpiä kisa- ja treenivideoita. Mulla on tavoitteena kuvata nyt mahdollisimman paljon omia suorituksia, siinä todellakin on parantamisen varaa!

Video: Lohja agirata nolla sij.1 (klik)

Treenirintamalla eniten on pohdituttanut juoksuA. Opettaako vaiko eikö. Lähdin kokeilemaan, erittäin hyvässä opissa ja sain selkeät ohjeet miten edetä. Mietin kuitenkin vielä pari päivää ja nyt olen päättänyt että Stellalle ei ainakaan tässä vaiheessa tule juoksuAata. Nyt voi olla ihan aiheellista kysyä MIKSI? Siksi koska mun mielestä Stellan pysäytysA toimii. Se ei ehkä ole kaikkein nopein, mutta se on varma, uskon että se pysyy koossa pienellä ylläpitotreenillä (ei treenata liikaa kuormittavia pysäytyksiä) ja mä olen oppinut rytmittämään ennen ja jälkeen kun tiedän miten koira käyttäytyy Aalla. Stella tarjosi vahvasti on-offia treeneissä kun pysäytyskontaktia alettiin rikkomaan ja itseni tuntien haluan tehdä aloitetun työn kunnolla eli todennäköisesti projekti juoksuA olisi vaatinut kuitenkin aika paljon hommia (=kuormitusta koiralle). Kuvasin itselleni meidän pysäytysAn suorituksen tällä hetkellä ja nyt on niin että sillä mennään. Otetaan ne sekunnit sitten muusta pois :) Videolta näkyy myös, kuinka Stella kovemmassa vauhdissa hyppää aika hurjasti An harjan yli ja uskoisin että kiihdyttäminen, Aan läpi juokseminen todennäköisesti lisäisi tällaista hasarditoimintaa. Meillä on nyt selkeät kriteerit, hyvä yhteistyö ja turvallinen suoritustapa Aalle, ja se riittää mulle. Ainakin tässä vaiheessa koska koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...

Fiilisagilityä

Parit kisat on edellisen postauksen jälkeen käyty juoksemassa. Lohjalta Salme Mujusen radoilta pari nollaa ja lauantaina Kirkkonummelta Ritva Herralalta yksi. Näillä on nyt sitten arvokisatulokset haalittu, mutta tekemistä kyllä riittää. Herralan radat oli ihan kivoja, eka agirata oli meiltä paras, mutta yksi puolenvaihtounohdus, myöhästyminen ja sitä myötä Stella taittoi kepeillä kakkosväliin. Kaksi muuta rataa, noh, ne oli aika väkisin yrittämistä, rentous puuttui ja sitä kautta oli aika takkuista. Luokittelen itseni vahvasti fiilisagilitaajaksi, jos ei ole 100% läsnä vaan ajatukset on jossain muualla edes osittain niin eipä se meno mitenkään sykähdyttävää ole. Kai kaikille näitä päiviä joskus sattuu, kun elämässä nyt sattuu olemaan muutakin kuin agility :)

Kaikki tiet vie Turkuun

TSAUlta tuliaisina oli kolme nollaa, joihin sisältyi voitto ja luonnollisesti tupla. Vapauttavaa. Kontaktit tosin räiskyi mutta kun vire oli (itsellä) korkealla, se kunnon pysäyttäminen oli kovasti vaikeaa. Videolle tallentui viimeinen rata, jolla sijoitus 3/33. Ja jolla sitten oli pakko jo pysäyttää lopussa.

 

Maanantaina kävin saman seuran epiksissä treenaamassa kontaktit ja lähdöt. Hyvin toimi kun itse maltoin. Mölliradalla meinasin jo säikähtää puomilla, Stella hidasti ja kuulin ryskettä ylösmenolla. Yleisö ja video paljasti Stellan luulleen hämärässä puomia keinuksi ja veti jarrut pohjaan. Tää on videolla, yritän jaksaa purkaa koska tää oli aika hurja juttu miten hämäryys ja varjot ja ehkä myöhässä oleva käskytys voi vaikuttaa.

Omissa treeneissä jatkuu esteosaamisen vahvistaminen, ja huomenna taas Turun suuntaan ratatreeniin. Eipä meille sen ihmeempiä!

Uuteen nousuun

Karsintojen jälkeen ei olla oikeestaan tehty mitään agilityyn liittyvää. Stellan tassu sai parantua kunnolla, itse onnistuin saamaan megalomaaniset rakot omiin kantapäihin eli viimeinen kuukausi on mennyt flip-flopeilla kuljeskellessa, toisaalta näillä lämmöillä ihan asiallista touhua.

Yhdet kisat käytiin Lohjalla pyrähtämässä ilman sen kummempia saavutuksia. Ekalla radalla Stella sinkoili ja napsi parikin ylimääräistä hyppyä ja tokalla radalla sössin kiellot kepeille ja putkelle. Vauhti oli kohdillaan, ainakin koiralla.

Nyt ollaan jo pari kertaa treenattukin. Omissa treeneissä yritän nyt keskittyä esteosaamisen parantamiseen, kepeistä aloitettu ja kontaktit otetaan mukaan kuvioihin myös. Ja se surullisenkuuluisa okseri. Toinen osa-alue on oma liikkuminen, ohjaus pitää saada rohkeammaksi ja terävämmäksi. Sitä kautta myös käännökset toivottavasti pienenee, edes joskus. Ohjatut treenikuviot on syksylle selvät, Jennan ja Tuulian treenit on kyllä ihan parhautta mitä agilityyn tulee!

Eilen treeneissä testattiin mm. omatoimista pujottelua ja tuplasylkkäriä. Tavoitteena on, että näitä uskallettaisiin kisoissakin tehdä!

Rovaniemi 28.-29.6

Rovaniemelle lähtö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Maajoukkue-edustuspaikka on aika kaukainen ajatus eikä koiran terveydentila ollut niin hyvä kuin olisi voinut. Karsinnat on kuitenkin vaativin ja kovatasoisin kisatapahtuma Suomessa ja sinne lähdettiin lähinnä sillä ajatuksella että haluan haastaa itseäni ja hakea arvokasta kisakokemusta myös isoista kisoista, joissa odottelu, vaativat radat ja sitä kautta oman vireen säätely ja jaksaminen on tosi tärkeässä roolissa.

Teimme päätöksen lähteä reissuun oikeastaan vasta edeltävänä keskiviikkona. Syynä Stellan tassu, anturaan tuli haava juhannusviikonloppuna. Mitään lasinsirua tms siitä ei löytynyt, mutta antura oli rikki ja Stella ilmeisesti myös nuoleskellut sitä yhden yön. Keskiviikkona Stella ei kiinnittänyt kuivuneeseen rupeen mitään huomiota ja koko ajan oli liikkunut normaalisti eli päätettiin lähteä. Itseä arvelutti tietty tassun kestäminen ja se, ettei oltu treenattu kolmeen viikkon, SM-startit vaan välissä.

Sukitettuna koko edellisen viikon ennen karsintoja.

Tassu tänään.

Rovaniemellä meillä oli ihana majoituspaikka Ounasvaaran juurella aivan Ounasjoen vieressä. Oma sauna ja tilava mökki oli ihan luksusta, siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin! Luonto oli kaunis, sää sopivan lämmin eikä mäkäräisiä ollut mitenkään hulluna. Eli pohjoinen näytti kyllä parhaat puolensa!

Mökki parvelta kuvattuna.

Poroja kisapaikan takana.

Kisapaikka oli todella hyvä, hieno keinonurmi, hyvät lenkkimaastot, tilaa pysäköinnille ja telttoille. Itse kisat alkoivat lauantaina epävarmoissa merkeissä. En ikinä tee lämppäesteillä mitään ennen startteja vaan lämmittelen koiran muuten, paikallaoloharjoituksilla, luoksetulolla, pyörityksillä jne. No nytpäs ajattelin tehdä jotain esteillä ja katsoa reagoiko mitenkään tassulla. Otin lähtöharjoituksia ja kappas, Stella tuli 45cm riman ali!!! Useasti...Nyt jälkeenpäin on helppo huokaista, itse kisoissa tuota ei tapahtunut ja luulen selityksenä tuohon olleen se, että teen aina ennen kisoja sitä luoksekutsumista. Nyt tilanne oli sama, este vain välissä ja kun kutsuin Stellaa, se tuli mun luo, suorinta reittiä. Mutta kieltämättä oli hiukan epävarma olo lähteä ekalle radalle.

Radat kisoissa oli sopivan haastavia, ei missään mielssä mitään läpijuoksuratoja. Yleisti meidän kompastuskiviksi nousi linjaukset ja sitten niinkin yksinkertainen asia kuin okseri. Okserilta lensi kahdella radalla rima, eikä sitä kyllä täyskorkeana ole turhan monesti treenattukaan. Ekalla radalla sujuvaa menoa muuten mutta okserista rima alas, aika -2,57. Tokalla radalla alussa oli askelmerkit ihan sekaisin, putki ihan toisessa paikassa kuin sen muistin olevan ja kaksi lähes kieltoa. Tällä radalla oli kolme mutkaputkea ja koirat tulivat niistä järjestäen aika hitaasti ulos, mikä lienee syynä, hallin hämärähkö valaistus vai mikä. Seuraavana päivänä oli eri putket käytössä. Kuitenkin nollalla maaliin, -0,13. Ei saatu tuolla tuloksella pisteitä, joten ajattelin jo siirtyä kannustusjoukkoihin. Yllätys oli suuri kun kuitenkin jatkettiin tokalle päivällä.

Sunnuntain eka rata oli kokonaisuutena hyvä vaikka saatiin 10vp, taas se okseri ja sitten kielto saksalaisessa. Aika -1,0. Toka rata oli ainoa, jota ei päästy loppuun suorittamaan, kimurantti suora, jossa hypyt lomittain ja Stella hyppäsi yhden väärästä suunnasta. Ihan selkeä linjausvirhe multa, ei mikään vastakäsi meillä riitä koiraa vetämään jos se pääsee laskeutumaan kovasta vauhdista hyppylinjalle.

Sunnuntain toka rata. Hyl, hyppy 7 väärään suuntaan.

Viimeisellä radalla tehtiin sitten nollatulos, -3,12. Yksi myöhästyminen meinasi olla kohtalokas, aikaahan siinä meni mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Parista radasta ainakin on videot, laittelen niitä myöhemmin. Kokanaistuloksissa oltiin sijalla 26. Ja ihan tyytyväinen olen, koira toimi hienosti ja mä tein ne ratkasut mitkä niissä tilanteissa parhaaksi näin.

Finaalien seuraamien oli upeeta, kyllä agility on yleisöystävällinen ja hieno laji! Kyllä ohjaat pisti itsensä likoon ja teki täysillä, otti riskejä, ja nähtiin ihan uskomattomia suorituksia! Agilityä parhaimmillaan! Tää oli unohtumaton reissu, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin!

Jossain Pohjanmaalla.

Kotona.