keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Rovaniemi 28.-29.6

Rovaniemelle lähtö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Maajoukkue-edustuspaikka on aika kaukainen ajatus eikä koiran terveydentila ollut niin hyvä kuin olisi voinut. Karsinnat on kuitenkin vaativin ja kovatasoisin kisatapahtuma Suomessa ja sinne lähdettiin lähinnä sillä ajatuksella että haluan haastaa itseäni ja hakea arvokasta kisakokemusta myös isoista kisoista, joissa odottelu, vaativat radat ja sitä kautta oman vireen säätely ja jaksaminen on tosi tärkeässä roolissa.

Teimme päätöksen lähteä reissuun oikeastaan vasta edeltävänä keskiviikkona. Syynä Stellan tassu, anturaan tuli haava juhannusviikonloppuna. Mitään lasinsirua tms siitä ei löytynyt, mutta antura oli rikki ja Stella ilmeisesti myös nuoleskellut sitä yhden yön. Keskiviikkona Stella ei kiinnittänyt kuivuneeseen rupeen mitään huomiota ja koko ajan oli liikkunut normaalisti eli päätettiin lähteä. Itseä arvelutti tietty tassun kestäminen ja se, ettei oltu treenattu kolmeen viikkon, SM-startit vaan välissä.

Sukitettuna koko edellisen viikon ennen karsintoja.

Tassu tänään.

Rovaniemellä meillä oli ihana majoituspaikka Ounasvaaran juurella aivan Ounasjoen vieressä. Oma sauna ja tilava mökki oli ihan luksusta, siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin! Luonto oli kaunis, sää sopivan lämmin eikä mäkäräisiä ollut mitenkään hulluna. Eli pohjoinen näytti kyllä parhaat puolensa!

Mökki parvelta kuvattuna.

Poroja kisapaikan takana.

Kisapaikka oli todella hyvä, hieno keinonurmi, hyvät lenkkimaastot, tilaa pysäköinnille ja telttoille. Itse kisat alkoivat lauantaina epävarmoissa merkeissä. En ikinä tee lämppäesteillä mitään ennen startteja vaan lämmittelen koiran muuten, paikallaoloharjoituksilla, luoksetulolla, pyörityksillä jne. No nytpäs ajattelin tehdä jotain esteillä ja katsoa reagoiko mitenkään tassulla. Otin lähtöharjoituksia ja kappas, Stella tuli 45cm riman ali!!! Useasti...Nyt jälkeenpäin on helppo huokaista, itse kisoissa tuota ei tapahtunut ja luulen selityksenä tuohon olleen se, että teen aina ennen kisoja sitä luoksekutsumista. Nyt tilanne oli sama, este vain välissä ja kun kutsuin Stellaa, se tuli mun luo, suorinta reittiä. Mutta kieltämättä oli hiukan epävarma olo lähteä ekalle radalle.

Radat kisoissa oli sopivan haastavia, ei missään mielssä mitään läpijuoksuratoja. Yleisti meidän kompastuskiviksi nousi linjaukset ja sitten niinkin yksinkertainen asia kuin okseri. Okserilta lensi kahdella radalla rima, eikä sitä kyllä täyskorkeana ole turhan monesti treenattukaan. Ekalla radalla sujuvaa menoa muuten mutta okserista rima alas, aika -2,57. Tokalla radalla alussa oli askelmerkit ihan sekaisin, putki ihan toisessa paikassa kuin sen muistin olevan ja kaksi lähes kieltoa. Tällä radalla oli kolme mutkaputkea ja koirat tulivat niistä järjestäen aika hitaasti ulos, mikä lienee syynä, hallin hämärähkö valaistus vai mikä. Seuraavana päivänä oli eri putket käytössä. Kuitenkin nollalla maaliin, -0,13. Ei saatu tuolla tuloksella pisteitä, joten ajattelin jo siirtyä kannustusjoukkoihin. Yllätys oli suuri kun kuitenkin jatkettiin tokalle päivällä.

Sunnuntain eka rata oli kokonaisuutena hyvä vaikka saatiin 10vp, taas se okseri ja sitten kielto saksalaisessa. Aika -1,0. Toka rata oli ainoa, jota ei päästy loppuun suorittamaan, kimurantti suora, jossa hypyt lomittain ja Stella hyppäsi yhden väärästä suunnasta. Ihan selkeä linjausvirhe multa, ei mikään vastakäsi meillä riitä koiraa vetämään jos se pääsee laskeutumaan kovasta vauhdista hyppylinjalle.

Sunnuntain toka rata. Hyl, hyppy 7 väärään suuntaan.

Viimeisellä radalla tehtiin sitten nollatulos, -3,12. Yksi myöhästyminen meinasi olla kohtalokas, aikaahan siinä meni mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Parista radasta ainakin on videot, laittelen niitä myöhemmin. Kokanaistuloksissa oltiin sijalla 26. Ja ihan tyytyväinen olen, koira toimi hienosti ja mä tein ne ratkasut mitkä niissä tilanteissa parhaaksi näin.

Finaalien seuraamien oli upeeta, kyllä agility on yleisöystävällinen ja hieno laji! Kyllä ohjaat pisti itsensä likoon ja teki täysillä, otti riskejä, ja nähtiin ihan uskomattomia suorituksia! Agilityä parhaimmillaan! Tää oli unohtumaton reissu, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin!

Jossain Pohjanmaalla.

Kotona.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti