Vuosi 2014 pakettiin

Laskin nollaprosentin, koska kertoo se aina jotakin. Ei kaikkea, mutta jotakin olennaista kuitenkin. Vuonna 2012 se oli 21%, vuonna 2013 38% ja vuonna 2014 51%. Meillä oli hyvä vuosi. Kehitystä tapahtui, uskallettiin mennä täysillä ja virheitä pelkäämättä. Mulle agility on hyvin vahvasti myös fiilislaji, ja parhaat muistot on juuri niitä, joissa on vain minä ja koira ja täydellinen keskittyminen. Siitä haluan oppia lisää vuonna 2015.

Viime vuonna Stella saavutti Suomen hyppyvalion tittelin, osallistui SM-kisoihin, joista joukkuehopeaa ja tulos yksilökisasta, pääsi MM-karsinnoissa jatkoon toiselle päivälle ja tehtiin kisoissa neljä hyvää rataa viidestä. En koskaan unohda SM-joukkuekisan maaliintuloa. Se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Se koko päivä oli. MM-karsinnoissa oli erityisen upea fiilis, sähköinen, kaikki teki niin täysillä kuin ikinä osasivat. Me oltiin siinä joukossa mukana, ihan siinä missä ne muutkin. Olen oppinut nauttimaan isoista kisoistakin, siitä kun väreet menee pitkin selkärankaa. Odotuksesta. Milloin pääsee radalle. Tekemään sitä mistä nauttii.

Eniten nautin terveestä koirasta. Vuosi on opettanut paljon. Realiteeteista, siitä mikä oikeasti merkitsee. Jos agility Stellan kanssa loppuu huomenna, sille ei voi mitään. Niin voi käydä. Kenelle vaan.

Mitä odotan vuodelta 2015? Toivon pelkästään että saan treenata ja kisata Stellan kanssa, yhdessä, niin täysillä kun meistä ikinä lähtee. Ensimmäistä kertaa tuntuu vaikealta asettaa tavoitteita. Se tunne, adrenaliini veressä, täydellinen keskittyminen suoritukseen, se on mun tavoite. Tervetuloa vuosi 2015.