Perjantain radat oli meidän viikonlopun parhaat. Vaikka tuloksilla ei juhlittu, 2x HYL. Mutta oma vire ja asenne oli ihan tapissa. Eka rata kosahti yhteen ylimääräiseen hyppyyn.
Tokalla radalla Stella lipsahti yhden sivuttaishypyn ohi ja väärään putkeen, omat ajatukset oli ehkä jo putkenjälkeisessä elämässä ja sinne ehtimisessä, meille niin tyypillinen (ja turha) virhe. Video koki kovia siirtoyrityksessä täppärille, joten se siitä sitten. Mutta hyvä rata ja erittäin hyvä fiilis perjantian jälkeen.
Lauantaina oli vuorossa joukkuekisa, jossa kisasin medishelttien ankkurina. Mulla rataantutustuminen oli klo 14 mutta ei oikein osattu odotella hotellilla vaan oltiin aika aikaisin kisakentällä katsomassa muiden suorituksia. Ja kun meidän joukkueen kolmas koirakko tuli maaliin, tajusin että tässähän on nyt saumat ihan hyvään sijoitukseen. Joukkueella oli 10vp, 0 ja 0 eli meillä oli saumat vaikka mihin, kun kolme parasta tulosta otetaan huomioon. Ja sitten odoteltiin...rataantutustumisen jälkeen neljännet koirakot suoritti radan käänteisessä järjestyksessä ja me oltiin siinä vaiheessa nelosia eli reippasti yli tunnin sai omaa vuoroa odotella. Ajatukset meni ihan laidasta laitaan, innostuksesta, päättäväisyydestä kauhunsekaisiin tunteisiin. Välillä olin ihan liekeissä odottaen omaa suoritusta ja välillä mietin kuinka masokistinen pitää olla että ehdoin tahdoin hakeutuu tällaiseen tilanteeseen...Omaa virettä tuntui olevan tosi vaikea säädellä, ihan tunteiden sekamelskaa. Mutta onnistuin keskittymään, sulkemaan yleisön ja paineet pois mielestä ja pikku koomauksista huolimatta tehtiin nolla! Harvoin tuuletan, mutta maalissa oli kyllä niin villi fiilis että oksat pois! Olin niin onnellinen että pystyin tekee oman suorituksen ja sitä myötä ehjän radan. Eniten tuossa radassa mietitytti kepit-pituus-hyppy-yhdistelmä ja kun se onnistui tuli hetken black-out...onneksi koira oli putkessa eikä nähnyt mun sekoiluja :) Eli SM-hopeaa tuli, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Kiitos joukkuetoverit Tero & Tiuku, Maiju & Speedy, Eerika & Miina!
Välillä mentiin rimoja hipoen...
...mutta sen niin väliä kun tulos oli tämä!
Sunnuntaina ratkottiin sitten yksilömestaruudet. Oma rataantutustuminen oli toisessa ryhmässä, klo 8.40. Kun näin Alenin radan, muistinkin sen hehkutukset takaaleikkauksista...Loppurata oli sellainen, ettei meillä ainakaan ollut muuten jakoa kuin takaaleikkaamalla. Tein omasta mielestä ihan hyvän suunnitelman, mutta kaksi kieltoahan me tehtiin, kolmaskin oli vähän siinä ja siinä. Eka virhe tuli tosi puskista, en tajunnut että Stella voi hypätä takaakiertohypyn pyörityksellä niin tiukkaan ja linja vei ohi yhden hypyn. Toka virhe tuli putken jälkeen, olin ehkä askeleen myöhässä ja käskytys oli valju, omiin jalkoihinhan se koira tuli. Mutta sain pidettyä radan kasassa loppuun asti, siitä olen tyytyväinen.
Jatkossa täytyy miettiä miten tällaisissa skaboissa saa pidettyä oman vireen kohdillaan silloin kun sitä tarvitaan. Pe meni sen suhteen hyvin, la oli todella pitkä ja uuvuttava päivä varsinkin psyykkisesti enkä oikein saanut kunnolla syötyäkään. Jännitti, ei ollut edes nälkä. Päivä oli pitkä ja kaikesta tästä tunnevyörystä seurasi se, että nukuin huonosti ja olo oli aika nuutunut sunnuntaiaamuna. Ruoka ja lepo on ne mitä tarvitsen ja nyt ne ei oikein enää toteutuneet. Ja se tuntui kyllä radalla, se ihan viimeinen niitti puuttui tekemisestä. Kolme päivää kisoja ja aina pitäisi löytää se lataus olosuhteista huolimatta, siinä mulle haastetta! Stella toimi hyvin, oli lunkisti ja osoitti pystyvänsä tekemään normisuorituksen isoissa kisoissa. Ja jotenkin se fiilis näissä kisoissa oli niin erityinen...sitä on vaikea edes kuvailla. Suomen parhaat koirakot tekemässä parhaansa ja se kannustus ja positiivinen fiilis sieltä kantaa kyllä pitkälle. Ja koska tälle kesälle ei ollut pidempää lomareissua suunniteltu, lähdetään ajelemaan kesäkuun lopussa pitkin kaunista suomenmaata, aina Rovaniemelle saakka. Lasten ehdoilla mennään ja jos sais rykäistyä siinä välissä muutaman kunnon radan ja lisää kokemusta isoista kisoista, voiko sitä enempää lomalta oikeesti toivoakaan.
Hyvin rulaavia ja eteneviä ratoja! Pieni ajotusvirheitä, kun olis se pieni hetki pitänyt ohjata ja malttaa. Samaan aikaan mielessä seuraavat sijotuspaikat. Ei helppoa yhdistää... Onnittelut vielä hienoista radoista!
VastaaPoista