Fridalla hyvä yleisfiilis. Eihän tuo mikään raketti ole varsinkaan mutkaisilla radoilla mutta punavalkoisten -lasien läpi katsottuna ihan kelpo päivä. Kontaktiesteiden hitautta lisäsi on-offin vaatiminen myös kisatilanteessa (meni vähän sinnepäin). Fridan estehakuisuus on hyvällä tasolla ja keppien sisäänmenon hakemisessakin ollaan edistytty.
Minäkin osasin: 90% radasta oli ihan hallussa ja omat ohjauslinjat johdonmukaisesti mietittynä. Loppuihin kysyin neuvoja tukihenkilöltäni (missä vaiheessa se kääntyi näinpäin) ja ”sen paremmin sijoittuneen spanielin” -omistajalta. Sataprosenttista varmuutta ei kuitenkaan löytynyt ja jokainen rata meni reisilleen oman typerän virheen takia. Tyly laji, meillä ei rimat tipu eikä kontakteiltakaan juuri tule vitosia. Ohjausvirheitä löytyy ja ne johtavat useimmiten väärään esteeseen. Lopputuloksena sarakkeessa silloin tylsä hylkäys.
Alussa näkyy Fridan tyypilliset manööverit. Koira yrittää rauhoitella itseään (tai ohjaajaa) ravistelemalla. Koiralla pieni vekki väärään suuntaan lähdössä mutta sain tiukalla käskytyksellä haltuun. Kepeillä ohjaajalta nukahdus ja löysä haltuunotto jonka seurauksena koira väärässä tunnelinpäässä. Harmittaa. Ihanneaikaan ei videoanalyysin perusteella olisi ehditty.
Jäätävä alku. Ideana jättää Frida lähdössä niin viistoon, että voisin kakkosesteen taaimmaiselta siivekkeeltä vipata sen hypyn yli. Istutin koiran väärään kohtaan ja huomasin tapahtuneen virheen vasta kentällä. Koiran luo palaaminen & asennon korjaaminen olisi varmaankin ollut sallittua mutta päädyin ns. soveltamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Seurauksena luokaton haltuunotto ja koira puomille. Loppuradan höntsäily virheettömästi läpi mutta eipä hirveästi lämmittänyt mieltä. KISS (Keep It Simple Stupid) -tekniikka on kaverisi: alku olisi pitänyt tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti.
Uran ensimmäinen hyppyrata. Tiukempi haltuunotto ja särmempi asenne tuossa alussa. Nyt ”vähän sinnepäin” ja koira lähti sightseeingille mustaan putkeen. Tuossa oli kyllä nollarata ns. tyrkyllä.
Samassa veneessä on näköjään muitakin. Tyhjä(sääli) viinapullo katsomon ylälauteilla kertoo omaa karua kieltään lajin raadollisuudesta. Oliko kisoissa kolmaskin spanielin omistaja?
Me kyllä neuvottiin, mutta astelma mars/venus teki tehtävänsä :-)Roolit meni toisinpäin tälläkertaa... Sä teit vain jostain liian vaikeita kuvioita.
VastaaPoistaEi pidä vaipua synkkyyteen. Kummallekin spanieliohjaajalle toivoisi vähän verenmakua suuhun tuohon kisaohjaamiseen. Voimakkaita vientejä, kovaa liikettä, siitä se lähtee. Kannattaa ottaa treeneissä sellaisia ratoja että joutuu tekemään töitä koiran viennisssä oikein kunnolla ... ja säilyttää se fiilis sitten kisoihin. Eikun uutta matoa koukkuun : )
VastaaPoistaKovin vaikea viedä piskiä verenmakusuussa kun se ei tule vaan pällistelee ;-) Voin lupautua seuraavissa kisoissa juokseen radan suunnitelman mukaan ja katsotaan tuleeko piski perässä. Tuomariparan ilmettä kun jatkais menoa ja Miina patsastelis häntä heiluen puomilla :-)
VastaaPoistaJan: Omalta Personal Trainerilta saatu palaute oli tiivistettynä ihan samaa: terävämpää ohjausta. Ei mennä surffailemaan kentälle vaan otetaan alusta pitäen päättäväisempi ote radan suorittamiseen. Täytyisi tosiaan löytää sellainen sopiva kisamoodi jostain niin itselle kuin koirallekin...
VastaaPoistaKirsi: tämä on just sellainen muna-kana dilemma, jos ei vie niin ei tuu ja vieminen loppuu kun ei tule. Tiukka kontakti koiraan, etäisyys mininmiin ja jalkoja, jalkoja. Jos ei muuten starttaa niin sitten vaikka lentävällä lähdöllä. Mallia liikeestä voi ottaa Kain C-radan lopusta.
VastaaPoistaKai: sulla on sitten hieno ja viisas personal trainer : ))