SM-3

Ei oikein vieläkään sanat riitä kuvailemaan Oulun SM-viikonloppua. Hetki pitää vielä koota ajatuksia ennen suurempia analyysejä, mutta jotenkin näin se meni:

Su karsintarata sij. 8/254

Su finaalirata sij. 2/50

Yhteistuloksena SM-3 !!!

Mihin aika menee?

Niin, toukokuuta elellään ja blogi toivottavasti heräilee talviunilta. Yhden postauksen aihe voisi todellakin olla miten yhdistää perhe, lasten harrastukset (jalkapallo, musiikkileikkikoulu, sähly, tennis, yleisurheilu, tanssi, kiipeily, huilunsoitto), vuorotyö ja koiraharrastus...Toinen postaus voisi käsitellä Dharmaa, josta nyt näyttää ihan kelpo koira tulevan vaikka onkin kovin pieni ja sirpakka mutta on se enemmän jo koira kuin marsu. Mutta teen nyt pientä yhteenvetoa vaikka alkuun missä mennään.

Stellan kanssa on kisattu vaihtelevalla menestyksellä. Kunnon treenit on ehkä jääneet liian vähälle, koira on liukkaalla tuulella ja ohjaaja koomaa välillä, hyllyjä on tullut. Huhtikuun alusta ollaan kisattu kuudet kisat, joista viisi voittonollaa eli jos koomaukset saadaan vähemmälle niin toivoa on. Vielä on tarkoitus kirmata yhdet ennen SM-kisoja. Stellan kanssa päästiin myös edustamaan Suomea heinäkuun EO-kisoihin Saksaan, eli jännää on tiedossa!

Dharma on saanut kasvaa rauhassa, ollaan käyty pentueskaria ja tokon alkeita ja ylipäätään rakennettu yhteistyötä. Katsellaan mitä siitä isona tulee. Ikää on nyt 4,5kk ja korkeutta 31cm eli aika pikkutirriäinenhän se on.

Frida täytti jo yhdeksän vuotta ja elelee aika lunkisti. Nauttii vielä agilitystäkin, tehdään välillä vähän virkistykseksi kun se kuitenkin aina kentälle haluaa.

Dharma

Blogihiljaisuuteen on syy. Dharma. Se saapui meille helmikuun lopussa ja pisti pakan sekaisin. Se on pieni, pippurinen ja ihan erilainen kuin aiemmat. Se sopeutui koiralaumaan hyvin ja on ottanut meidät ihmisetkin jo pikkuhiljaa omikseen. Se ei pysy paikoillaan eli pentukuvat...noh ne on vähintäänkin epämääräsiä. Dharmassa on taas erilaista haastetta, särmää ja sen katse on erikoisen musta ja syvä. Se on pieni, mutta se on oppinut syömään ja että ruoan eteen kannattaa ponnistella. Se repii lelut, jyrsii sohvaa ja roikkuu lahkeessa. Se kiipeilee sohvan selkänojalla, säkkituolilla ja pomppii tasajalkaa lelulaatikossa. Haukkuu häntä pystyssä ohikulkijat ja vaanii isoja koiria puskien takana. Stellan häntä on kokenut kovia, se on entistä karvattomampi. Fridan auktoriteettii riittää ainakin toistaiseksi torjumaan kaikki hyökkäysyritykset. Mutta kaikista haasteista huolimatta, se on ihan mainio pikkukoira!

Halivaaran Uudenvuoden Taika aka Dharma 15 viikkoa.

Vuosi 2014 pakettiin

Laskin nollaprosentin, koska kertoo se aina jotakin. Ei kaikkea, mutta jotakin olennaista kuitenkin. Vuonna 2012 se oli 21%, vuonna 2013 38% ja vuonna 2014 51%. Meillä oli hyvä vuosi. Kehitystä tapahtui, uskallettiin mennä täysillä ja virheitä pelkäämättä. Mulle agility on hyvin vahvasti myös fiilislaji, ja parhaat muistot on juuri niitä, joissa on vain minä ja koira ja täydellinen keskittyminen. Siitä haluan oppia lisää vuonna 2015.

Viime vuonna Stella saavutti Suomen hyppyvalion tittelin, osallistui SM-kisoihin, joista joukkuehopeaa ja tulos yksilökisasta, pääsi MM-karsinnoissa jatkoon toiselle päivälle ja tehtiin kisoissa neljä hyvää rataa viidestä. En koskaan unohda SM-joukkuekisan maaliintuloa. Se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Se koko päivä oli. MM-karsinnoissa oli erityisen upea fiilis, sähköinen, kaikki teki niin täysillä kuin ikinä osasivat. Me oltiin siinä joukossa mukana, ihan siinä missä ne muutkin. Olen oppinut nauttimaan isoista kisoistakin, siitä kun väreet menee pitkin selkärankaa. Odotuksesta. Milloin pääsee radalle. Tekemään sitä mistä nauttii.

Eniten nautin terveestä koirasta. Vuosi on opettanut paljon. Realiteeteista, siitä mikä oikeasti merkitsee. Jos agility Stellan kanssa loppuu huomenna, sille ei voi mitään. Niin voi käydä. Kenelle vaan.

Mitä odotan vuodelta 2015? Toivon pelkästään että saan treenata ja kisata Stellan kanssa, yhdessä, niin täysillä kun meistä ikinä lähtee. Ensimmäistä kertaa tuntuu vaikealta asettaa tavoitteita. Se tunne, adrenaliini veressä, täydellinen keskittyminen suoritukseen, se on mun tavoite. Tervetuloa vuosi 2015.

Joulunaikaa

Joulu vierähti aika pitkälti töissä, joten nyt on rauhoittumisen ja yhdessäolon aika. Agility on tauolla, siitä enemmän joskus toiste.

Videoita ja juoksuA pohdintaa

Syksyn aikana ollaan kisattu suht aktiivisesti, ja ratoihin olen pääsääntöisesti ollut tyytyväinen. Rytmitys ja liike on ollut kohdillaan usein, harmittavasti sitten on tullut rimantiputuksia ja kaikkea muutakin pientä ;) Viime viikonloppuna kisattiin lauantailla Vantaalla ja sunnuntaina Lohjalla, näistä viisi nollaa joista kaksi nollavoittoa. Jari Suomalaisen hyppis Lohjalla oli aivan loistava rata meiltä, etenemällä 5,43 mutta se rima...harmi kun rataa ei ole videolla. Alla viimeisimpiä kisa- ja treenivideoita. Mulla on tavoitteena kuvata nyt mahdollisimman paljon omia suorituksia, siinä todellakin on parantamisen varaa!

Video: Lohja agirata nolla sij.1 (klik)

Treenirintamalla eniten on pohdituttanut juoksuA. Opettaako vaiko eikö. Lähdin kokeilemaan, erittäin hyvässä opissa ja sain selkeät ohjeet miten edetä. Mietin kuitenkin vielä pari päivää ja nyt olen päättänyt että Stellalle ei ainakaan tässä vaiheessa tule juoksuAata. Nyt voi olla ihan aiheellista kysyä MIKSI? Siksi koska mun mielestä Stellan pysäytysA toimii. Se ei ehkä ole kaikkein nopein, mutta se on varma, uskon että se pysyy koossa pienellä ylläpitotreenillä (ei treenata liikaa kuormittavia pysäytyksiä) ja mä olen oppinut rytmittämään ennen ja jälkeen kun tiedän miten koira käyttäytyy Aalla. Stella tarjosi vahvasti on-offia treeneissä kun pysäytyskontaktia alettiin rikkomaan ja itseni tuntien haluan tehdä aloitetun työn kunnolla eli todennäköisesti projekti juoksuA olisi vaatinut kuitenkin aika paljon hommia (=kuormitusta koiralle). Kuvasin itselleni meidän pysäytysAn suorituksen tällä hetkellä ja nyt on niin että sillä mennään. Otetaan ne sekunnit sitten muusta pois :) Videolta näkyy myös, kuinka Stella kovemmassa vauhdissa hyppää aika hurjasti An harjan yli ja uskoisin että kiihdyttäminen, Aan läpi juokseminen todennäköisesti lisäisi tällaista hasarditoimintaa. Meillä on nyt selkeät kriteerit, hyvä yhteistyö ja turvallinen suoritustapa Aalle, ja se riittää mulle. Ainakin tässä vaiheessa koska koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...

Fiilisagilityä

Parit kisat on edellisen postauksen jälkeen käyty juoksemassa. Lohjalta Salme Mujusen radoilta pari nollaa ja lauantaina Kirkkonummelta Ritva Herralalta yksi. Näillä on nyt sitten arvokisatulokset haalittu, mutta tekemistä kyllä riittää. Herralan radat oli ihan kivoja, eka agirata oli meiltä paras, mutta yksi puolenvaihtounohdus, myöhästyminen ja sitä myötä Stella taittoi kepeillä kakkosväliin. Kaksi muuta rataa, noh, ne oli aika väkisin yrittämistä, rentous puuttui ja sitä kautta oli aika takkuista. Luokittelen itseni vahvasti fiilisagilitaajaksi, jos ei ole 100% läsnä vaan ajatukset on jossain muualla edes osittain niin eipä se meno mitenkään sykähdyttävää ole. Kai kaikille näitä päiviä joskus sattuu, kun elämässä nyt sattuu olemaan muutakin kuin agility :)