"Tommost pitsi", sanos Rauma flik ko hämhäki verko näk.

Olipas huima kisaviikonloppu Rauman helteisen paahteisessa agipyhätössä. Rauma on kyllä mun silmissä ihan huippukaupunki, siellä ollaan aina onnistuttu! Viime vuonna haettiin Raumalta kaivattu näyttelytulos ja tänä vuonna kiva kisareissu plakkarissa.

Lähdettiin siis shelttivoimin viettämään viikonloppua agipitsin maisemiin. Sää oli todella kuuma koko viikonlopun ajan, lauantaina tehtiin ihan onnistuneet radat eikä helle vielä pahemmin vaikuttanut suorituksiin. Sunnuntaina oma pää tuntui jo aika pehmenneeltä eikä Stellankaan vauhti ollut paras mahdollinen. Sää, pitkät skabat ja yöpyminen vilkkaalla leirintäalueella vei kyllä parhaan terän niin ohjaajan kuin koirankin vauhdista. Nuo sunnuntain radat mentiin aika pitkälti päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla. Yritin ratojen välissä nollata vaan päätä ja juoda juoda ja juoda ja koota ajatukset rataantutustumiseen. Stellan nesteytys ja viilennys toimi kuitenkin onneksi ihan hyvin, maustettu mieto palautusjuoma tekee aina hyvin kauppansa ja pointsit raumalaisille myös kunnon vesipisteistä ja koiran kastelumahdollisuuksista. Viilennysloimi, tuuletin ja varjoisa häkkipaikka tulivat myös tarpeeseen.

Tavoitteena mulla on kisoissa tällä hetkellä se kuuluisa suoritusvarmuuden löytäminen ja hyllyprosentin pienentäminen. Kyllä me yleensä perusasiat osataan, tahto ja tunne ja yleensäkin se fiilis millä astuu kalkkiviivalle tuntuu ratkaisevan aika usein. Näissä skaboissa asiat loksahteli aika hyvin kohdilleen, kuudesta startista viisi nollaa ja yksi vitonen. Huikee reissu :)