sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Show jatkukoon

A virhepisteet: 5 aika: 44,6s ihanne: 40s
B hyl aika: 36,45 ihanne: 37s
C virhepisteet: 0 aika: 32,14s ihanne: 33s nopeus 3,89s
tuomari: Leena Rantamäki-Lahtinen


Nuppimaakarin iskostamalla "epäonnistumisia ei ole" -tematiikalla lähdettiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan toisia kolmosen kisoja. Aikainen klo. 10:00 lähtö ei varmaankaan meidän kultakutrille sopinut vaan rakin sai kantaa autoon. Frida nukkui kauneusunensa autossa ja Vantaalla häkistä ponnistikin kohtalaisen reipas spanieli. Koiran kiva vire ja helpohkot radat oli juurikin sellainen yhdistelmä jota kaivattiin oman kisamotivaation nostattamiseksi.

Viimeiseltä hypäriltä saatu nolla kruunasi luonnollisesti päivän. Itse rata koostui parista suorasta joille pääsi kivasti vedettämään koiraa. Suorituksen jälkeen ohjaajan hyperventilointi oli sen verran voimaksta että takaraivoon iskostui fiilis "sikanopeasta" radasta. Keski-ikäistyvän toimistotyöntekijän ja tuloslistan käsitys todellisuudesta ei nyt kuitenkaan ole ihan synkassa, mutta hyvä fiilis kuitenkin jäi pinnalle päälimmäisenä. Varsinaiset agilityradatkaan eivät olleet meille yhtään pöllömpiä. A -radalla pieni haahuilu tuotti kiellon ja 3s yliaikaa, B -radalla puomin jälkeinen "varmistelu" (loikkas silti)tuotti huonon linjan pituudelle jonka myötä toka vika helpohko este jäi välistä. Viimeisen loppusuoran tsekkaaminen huolella rataantutustumisessa on ihan yliarvostettua. Suurin saavutus lienee se kun hain Fridan kanssa buffetista leivän ja kahvia eikä koiran kitaan päätynyt buffan pöydältä saati ohjaajan kädestä mitään ylimääräistä. Ruusukkeen paikka?

Treenit jatkuu entiseen malliin. Kontaktit on ja pysyy ongelmana. Vähentäisikö vitosia jos opettaisi koiralle kontaktikäskyn kaksiosaisena, tyyliin: puomi - koske. Nyt olen lähtenyt siitä olettamuksesta, että maailman viisain koirarotu kyllä tajuaa mitä pitää tehdä kun sanoo käskyn yksiosaisena. Ehkä se vaan unohtaa hommansa kisoissa...

1 kommentti: