sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

SM-debyytti

Kirkkonummen SM-kisat siis plakkarissa. Onnistumisia ei juuri omalla osalla päästy näkemään, mutta uskoisin että aika kultaa muistot tai jotain sinnepäin.

Perjantai-illan radat oli aika haastavia...eka agirata kosahti jo alkumetreillä, lähdin liikkeelle liian rivakasti hypyltä ja Stella lähti mukaan hyppäämättä. Sitten putki houkutti enemmän kuin kepit ja sinnekin piti livahtaa. Olikohan muuta, joo, loppusuoralla jäi jotain välistä mutta enpä sitä siinä kohtaa pahemmin enää noteerannut.

Toka hyppis oli jokseenkin kauhua herättävä. Lähinnä loppusuora sai oksennuksen maun suuhun. Melkein selvittiin. Rata oli oikeastaan meille ihan ok, mutta pituutta en muistanut kunnolla ohjata, Stella tuli ohi ja tein jotain korjauksen tynkää josta tulikin sitten hylly. Loppusuoraa en enää jaksanut tsempata. Hyi mua!

Lauantaille tarjottiin paikkaa joukkueradan nollakoiraksi. Ihmettelen vieläkin kuka tällaista on saanut päähänsä. Kieltäydyin kohteliaasti, ehkä ihan syystä.

Sunnuntain yksilö-SM rata näytti tosi mukavalta ja meille sopivalta. No eipä sitten sopinutkaan. Omasta mielestä mun vire oli ihan ok, hyvä tsemppi päällä mutta kalkkiviivalle astuessa olis pitänyt olla itse ehkä vielä piirun verran terävämpi ohjauksessa. Koska Stella kävi ihan kierroksilla! Tollaista hiipimistä ei ole koskaan vielä ollut! Väärään putkeen paineli tukka (ne muutamat karvat mitä sillä on) todellakin putkella! Mulla meni pakka aika totaalisen sekaisin ja siinäpä se SM-debyytti sitten oli. Mä hain Stellan tosi aikasin rata-alueelle kun halusin olla ajoissa (30 lähtönumeroa ennen oli ehkä hitusen liioiteltua) ja kaipa tuo koira vaan herkästi syttyy kun näkee toisten menoa. Silmälaput ja korvatulpat? Jatkossa tuo hiipiminen saa todellakin loppua ja todellakin yritän edes joskus ohjata radan loppuun asti virheistä huolimatta.

Mutta kaikesta räpellyksestä huolimatta oli kivat skabat. Selvittiin jotenkuten ja se nyt oli oikeesti aika realistinen tavoite meidän nollaprosentilla. Hienoa oli kuitenkin olla mukana, kepo osoitti olevansa ihan kehityskelpoinen ja ennenkaikkea olen ylpeä meidän teltasta joka piti meidät kaikki kuivana kaikissa olosuhteissa! Ja Stellasta myös, se on hieno koira.






Videot tulee ehkä jossain vaiheessa.



4 kommenttia:

  1. Hyvä Stella ja Sanna. Ens vuonna uudestaan. Toivottavasti paremmassa kelissä tai isommalla teltalla :-)

    VastaaPoista
  2. Me päästiin yllättävän lähelle finaalia, vissiin 4. viimeisin rima tipahti kun tein huonon valssin... en ollut tyytyväinen koko hyppikseen, se tuntui tahmealta eikä missään vaiheessa lähtenyt "lentoon" tai rullaamaan tai mitä nyt haluaisi sanoa. Minulla oli jotenkin kisavire ihan kateissa ja lähinnä löntystelin radalla, Uuno kuitenkin kaipaisi vähän vedättämistä että saataisiin vauhtia lisää. No, tulipahan koettua nämä kisat, vuoden aikana nähdään saadaanko nollia kasaan ensi vuodeksi.

    T. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näinkin teidän radan Katja, näytti mun silmään kyllä ihan hyvältä. Toisaalta oon kyllä nähnyt sun ohjaavan isommalla draivilla, varmaan se viimeinen isku sitten puuttui ohjaamisesta. Harmi se rima! Tuleehan näitä kisoja, pienestä se on usein kiinni.

      Poista
  3. Nimenomaan kisoja tulee ja sitä mukaa kokemusta molemmille. Nyt Elmonkin kanssa aletaan treenaamaan "enemmän tosissaan" niin tulee mulle hyvää oppia kahdella koiralla!! Se rytmityshän mulla on nyt haussa, mutta toisaalta oon päässyt nyt kesällä vähän jyvälle että missä mättää. Toivottavasti saan oivallukset siirrettyä kisaradoillekin aikanaan!! :)
    Hyvää kesää teille!

    T. Katja

    VastaaPoista