Rovaniemi 28.-29.6

Rovaniemelle lähtö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Maajoukkue-edustuspaikka on aika kaukainen ajatus eikä koiran terveydentila ollut niin hyvä kuin olisi voinut. Karsinnat on kuitenkin vaativin ja kovatasoisin kisatapahtuma Suomessa ja sinne lähdettiin lähinnä sillä ajatuksella että haluan haastaa itseäni ja hakea arvokasta kisakokemusta myös isoista kisoista, joissa odottelu, vaativat radat ja sitä kautta oman vireen säätely ja jaksaminen on tosi tärkeässä roolissa.

Teimme päätöksen lähteä reissuun oikeastaan vasta edeltävänä keskiviikkona. Syynä Stellan tassu, anturaan tuli haava juhannusviikonloppuna. Mitään lasinsirua tms siitä ei löytynyt, mutta antura oli rikki ja Stella ilmeisesti myös nuoleskellut sitä yhden yön. Keskiviikkona Stella ei kiinnittänyt kuivuneeseen rupeen mitään huomiota ja koko ajan oli liikkunut normaalisti eli päätettiin lähteä. Itseä arvelutti tietty tassun kestäminen ja se, ettei oltu treenattu kolmeen viikkon, SM-startit vaan välissä.

Sukitettuna koko edellisen viikon ennen karsintoja.

Tassu tänään.

Rovaniemellä meillä oli ihana majoituspaikka Ounasvaaran juurella aivan Ounasjoen vieressä. Oma sauna ja tilava mökki oli ihan luksusta, siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin! Luonto oli kaunis, sää sopivan lämmin eikä mäkäräisiä ollut mitenkään hulluna. Eli pohjoinen näytti kyllä parhaat puolensa!

Mökki parvelta kuvattuna.

Poroja kisapaikan takana.

Kisapaikka oli todella hyvä, hieno keinonurmi, hyvät lenkkimaastot, tilaa pysäköinnille ja telttoille. Itse kisat alkoivat lauantaina epävarmoissa merkeissä. En ikinä tee lämppäesteillä mitään ennen startteja vaan lämmittelen koiran muuten, paikallaoloharjoituksilla, luoksetulolla, pyörityksillä jne. No nytpäs ajattelin tehdä jotain esteillä ja katsoa reagoiko mitenkään tassulla. Otin lähtöharjoituksia ja kappas, Stella tuli 45cm riman ali!!! Useasti...Nyt jälkeenpäin on helppo huokaista, itse kisoissa tuota ei tapahtunut ja luulen selityksenä tuohon olleen se, että teen aina ennen kisoja sitä luoksekutsumista. Nyt tilanne oli sama, este vain välissä ja kun kutsuin Stellaa, se tuli mun luo, suorinta reittiä. Mutta kieltämättä oli hiukan epävarma olo lähteä ekalle radalle.

Radat kisoissa oli sopivan haastavia, ei missään mielssä mitään läpijuoksuratoja. Yleisti meidän kompastuskiviksi nousi linjaukset ja sitten niinkin yksinkertainen asia kuin okseri. Okserilta lensi kahdella radalla rima, eikä sitä kyllä täyskorkeana ole turhan monesti treenattukaan. Ekalla radalla sujuvaa menoa muuten mutta okserista rima alas, aika -2,57. Tokalla radalla alussa oli askelmerkit ihan sekaisin, putki ihan toisessa paikassa kuin sen muistin olevan ja kaksi lähes kieltoa. Tällä radalla oli kolme mutkaputkea ja koirat tulivat niistä järjestäen aika hitaasti ulos, mikä lienee syynä, hallin hämärähkö valaistus vai mikä. Seuraavana päivänä oli eri putket käytössä. Kuitenkin nollalla maaliin, -0,13. Ei saatu tuolla tuloksella pisteitä, joten ajattelin jo siirtyä kannustusjoukkoihin. Yllätys oli suuri kun kuitenkin jatkettiin tokalle päivällä.

Sunnuntain eka rata oli kokonaisuutena hyvä vaikka saatiin 10vp, taas se okseri ja sitten kielto saksalaisessa. Aika -1,0. Toka rata oli ainoa, jota ei päästy loppuun suorittamaan, kimurantti suora, jossa hypyt lomittain ja Stella hyppäsi yhden väärästä suunnasta. Ihan selkeä linjausvirhe multa, ei mikään vastakäsi meillä riitä koiraa vetämään jos se pääsee laskeutumaan kovasta vauhdista hyppylinjalle.

Sunnuntain toka rata. Hyl, hyppy 7 väärään suuntaan.

Viimeisellä radalla tehtiin sitten nollatulos, -3,12. Yksi myöhästyminen meinasi olla kohtalokas, aikaahan siinä meni mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Parista radasta ainakin on videot, laittelen niitä myöhemmin. Kokanaistuloksissa oltiin sijalla 26. Ja ihan tyytyväinen olen, koira toimi hienosti ja mä tein ne ratkasut mitkä niissä tilanteissa parhaaksi näin.

Finaalien seuraamien oli upeeta, kyllä agility on yleisöystävällinen ja hieno laji! Kyllä ohjaat pisti itsensä likoon ja teki täysillä, otti riskejä, ja nähtiin ihan uskomattomia suorituksia! Agilityä parhaimmillaan! Tää oli unohtumaton reissu, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin!

Jossain Pohjanmaalla.

Kotona.

Hopeinen SM-kooste

Paras kai aloittaa viikonlopun tapahtumat ihan aikajärjestyksessä eli perjantaista. Saavuttiin Tampereelle hyvissä ajoin, saatiin teltta (ihana, iso, lila, sateenkestävä) hyvälle paikalle ihan medien kentän taakse. Itse kisapaikka oli hyvä, pohja pitävä ja muutenkin kaikki fasiliteetit ihan kunnossa pienestä sateesta huolimatta. Majoituttiin kivassa hotellissa muutaman kilometrin päässä kisapaikasta kuten moni muukin kisaaja. Musta oli jotenkin jo niin liikuttavaa olla siellä paikanpäällä...

Perjantain radat oli meidän viikonlopun parhaat. Vaikka tuloksilla ei juhlittu, 2x HYL. Mutta oma vire ja asenne oli ihan tapissa. Eka rata kosahti yhteen ylimääräiseen hyppyyn.

Tokalla radalla Stella lipsahti yhden sivuttaishypyn ohi ja väärään putkeen, omat ajatukset oli ehkä jo putkenjälkeisessä elämässä ja sinne ehtimisessä, meille niin tyypillinen (ja turha) virhe. Video koki kovia siirtoyrityksessä täppärille, joten se siitä sitten. Mutta hyvä rata ja erittäin hyvä fiilis perjantian jälkeen.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisa, jossa kisasin medishelttien ankkurina. Mulla rataantutustuminen oli klo 14 mutta ei oikein osattu odotella hotellilla vaan oltiin aika aikaisin kisakentällä katsomassa muiden suorituksia. Ja kun meidän joukkueen kolmas koirakko tuli maaliin, tajusin että tässähän on nyt saumat ihan hyvään sijoitukseen. Joukkueella oli 10vp, 0 ja 0 eli meillä oli saumat vaikka mihin, kun kolme parasta tulosta otetaan huomioon. Ja sitten odoteltiin...rataantutustumisen jälkeen neljännet koirakot suoritti radan käänteisessä järjestyksessä ja me oltiin siinä vaiheessa nelosia eli reippasti yli tunnin sai omaa vuoroa odotella. Ajatukset meni ihan laidasta laitaan, innostuksesta, päättäväisyydestä kauhunsekaisiin tunteisiin. Välillä olin ihan liekeissä odottaen omaa suoritusta ja välillä mietin kuinka masokistinen pitää olla että ehdoin tahdoin hakeutuu tällaiseen tilanteeseen...Omaa virettä tuntui olevan tosi vaikea säädellä, ihan tunteiden sekamelskaa. Mutta onnistuin keskittymään, sulkemaan yleisön ja paineet pois mielestä ja pikku koomauksista huolimatta tehtiin nolla! Harvoin tuuletan, mutta maalissa oli kyllä niin villi fiilis että oksat pois! Olin niin onnellinen että pystyin tekee oman suorituksen ja sitä myötä ehjän radan. Eniten tuossa radassa mietitytti kepit-pituus-hyppy-yhdistelmä ja kun se onnistui tuli hetken black-out...onneksi koira oli putkessa eikä nähnyt mun sekoiluja :) Eli SM-hopeaa tuli, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Kiitos joukkuetoverit Tero & Tiuku, Maiju & Speedy, Eerika & Miina!

Välillä mentiin rimoja hipoen...

 ...mutta sen niin väliä kun tulos oli tämä!

Sunnuntaina ratkottiin sitten yksilömestaruudet. Oma rataantutustuminen oli toisessa ryhmässä, klo 8.40. Kun näin Alenin radan, muistinkin sen hehkutukset takaaleikkauksista...Loppurata oli sellainen, ettei meillä ainakaan ollut muuten jakoa kuin takaaleikkaamalla. Tein omasta mielestä ihan hyvän suunnitelman, mutta kaksi kieltoahan me tehtiin, kolmaskin oli vähän siinä ja siinä. Eka virhe tuli tosi puskista, en tajunnut että Stella voi hypätä takaakiertohypyn pyörityksellä niin tiukkaan ja linja vei ohi yhden hypyn. Toka virhe tuli putken jälkeen, olin ehkä askeleen myöhässä ja käskytys oli valju, omiin jalkoihinhan se koira tuli. Mutta sain pidettyä radan kasassa loppuun asti, siitä olen tyytyväinen.

Jatkossa täytyy miettiä miten tällaisissa skaboissa saa pidettyä oman vireen kohdillaan silloin kun sitä tarvitaan. Pe meni sen suhteen hyvin, la oli todella pitkä ja uuvuttava päivä varsinkin psyykkisesti enkä oikein saanut kunnolla syötyäkään. Jännitti, ei ollut edes nälkä. Päivä oli pitkä ja kaikesta tästä tunnevyörystä seurasi se, että nukuin huonosti ja olo oli aika nuutunut sunnuntaiaamuna. Ruoka ja lepo on ne mitä tarvitsen ja nyt ne ei oikein enää toteutuneet. Ja se tuntui kyllä radalla, se ihan viimeinen niitti puuttui tekemisestä. Kolme päivää kisoja ja aina pitäisi löytää se lataus olosuhteista huolimatta, siinä mulle haastetta! Stella toimi hyvin, oli lunkisti ja osoitti pystyvänsä tekemään normisuorituksen isoissa kisoissa. Ja jotenkin se fiilis näissä kisoissa oli niin erityinen...sitä on vaikea edes kuvailla. Suomen parhaat koirakot tekemässä parhaansa ja se kannustus ja positiivinen fiilis sieltä kantaa kyllä pitkälle. Ja koska tälle kesälle ei ollut pidempää lomareissua suunniteltu, lähdetään ajelemaan kesäkuun lopussa pitkin kaunista suomenmaata, aina Rovaniemelle saakka. Lasten ehdoilla mennään ja jos sais rykäistyä siinä välissä muutaman kunnon radan ja lisää kokemusta isoista kisoista, voiko sitä enempää lomalta oikeesti toivoakaan.

Vaihtelevaa tulostasoa

Viikon alussa kisattiin kaksi Laamasen rataa Nummelassa. Oli aika haipakkaa... Syystä tai toisesta tai energiajuoman ylitankkauksesta (?) johtuen Stella oli vähän ylivireinen tai mä alavireinen. Eka rata oli ihan kaaosta, kepit lopetti kesken, rima tippui ja rengas hajosi. Keinu oli makee mutta ei paljoo lohduttanut. Tokalla radalla sinkoilua josta yksi kielto.

Keskiviikkona käytiin Piikkiössä Tuulian treenissä. Kontaktit oli ekaksi hyvät, sitten alkoi ennakointi. Radalla ainakin kerran lensi kuonolleen, kerran teki maximuurin. Putkijarru tai kokoominen hypylle oli ihan tuntematonta.

Eilen kisattiin Kivikon kentällä Helsingissä. Mukava paikka! Tunnelmaa latisti vain Lahden motarilla (jotenkin ajauduttiin sinne aluksi) auton alle sujahtanut naakka jonka räpiköintiä en ihan heti unohda. Vauhtia oli se 120km tunnissa joten ehkä oli ihan hyvä etten ehtinyt jarruttaa.

Eka rata oli agirata. Hankaluutta tuotti jättää Stella yksin pujottelemaan, olin aistivinani epävarmuutta keppien puolivälin jälkeen enkä saanut tarvittavaa etumatkaa putkelle. Seuraavan hypyn saksalainen typistyi kalastelu tuplasylkkäriksi joka oli ainakin todella hidas. Muuten hyvä rata. Nollalla sijoitus 2.

Toka rata myös agirata. Erityistä lämpöä toi hyvät kontaktit ja 4-5 esteillä tehty ennakoiva valssi ja persjättö yhdistelmä. Putkijarrukin toimi jostain syystä. Nollalla sijoitus 2, ekaan sijaan jäi pari sadasosaa.

Vika rata oli hyppäri. Mietin josko jättäisin kokonaan välistä kun sadetta alkoi vihmoa ihan kiitettävästi. Toisaalta koira oli suojassa eikä sateella ole tullut viime aikoina kisattua niin ajattelin kokeilla kuitenkin. Tässä ajattelin jo osaavani tuplasylkkärin, mutta ei, se oli ihan yhtä hidas ja onneton kuin ekalla radallakin. Toisaalta omaksi puolustukseksi onhan tuo linja keppien ja putken jälkeiselle hypylle sellainen että vähänkin myöhässä kun on niin on se koira siihen sylkkäriin vähän vaikea saada. Räpeltäen onnistui ja nollalla sijoitus 2. Syksyllä pitää opettaa koira pujottelemaan vähän itsenäisemmin.

Seuraavat karkelot on sitten ensi viikonvaihteena Tampereella. Huomenna Stella pääsee hierontaan ja sitten vähän lepäillään. Hetken mielihäiriössä varasin jo majoituksen Rovaniemellekin (sosiaalisessa mediassa lietsontaa majoituspaikkojen vähäisyydestä), oishan sekin kokemus, ainakin se automatka.

Kisat tauon jälkeen

Pidettiin kuukauden kisa- ja treenitaukokin ihan hyvistä syistä. Stellan juoksu, Mallorcan loma ja siihen päälle esikoisen vesirokkoilu sai aika hyvin ajatukset pois aksasta. Nyt jaksaa taas!

Viime viikonloppuna lähdettiin Min Pin Teamin kisoihin Vantaalle. Anne Saviojan radat oli tapansa mukaan kivoja, sopivasti vauhtia, irtoomista ja sitten niitä linjoja... Eka rata oli meiltä ihan todella hyvä. Kontaktit halusin nyt ihan oikeesti varmistaa ja toisaalta tehdä sitä nolla"treeniä" eli pyrkiä tekemään puhdasta rataa vaikka sitten tahdonvoimalla jos muu ei auta ;) Kontaktit piti ja kaikki toimi muutenkin suunnitellusti, nollalla maaliin ja sijoitus 2/37. Toka rata oli hyppis, naurattaa vieläkin meidän "putkijarrut", sillä ei niitä kyllä ollut... Eli ei mitään parasta menoa mutta riitti sijoitukseen 3/40. Putkijarru tarvii kyllä aina hiukan ajatustyötä, joissain kisoissa oon onnistunut saamaan kiellon liian voimakkaasta jarrusta ja joskus ne tuppaa unohtumaan kokonaan. Kolmannella radalla selvitettiin kiperä keppikulma ja puomin sivuirtoaminen mutta kappas, tokavikalla esteellä takaakierto hypättiinkin suoraan. Tätä juuri piti treenata eli ohjaamista täysillä LOPPUUN ASTI. No, ens kerralla sitten.

Eilen käytiin Lohjalla epiksissä ajatuksena saada kontaktitreeniä kisatilanteessa. Molemmat radat oli hyviä ja sain treenattua kontaktit (vaikken ollenkaan tykännyt kisaradan puomillemenolinjoista...) ja myös haettua sitä kisadraivia itselle. Mölliradan A-kurottelusta en periaatteessa tykkää, mutta kertoo se ehkä siitä että on-off muistuttelu on toiminut.

 Möllirata

 Kisaavien rata

Tästä on erittäin kiva jatkaa, tällähetkellä paketti aika hyvin kasassa, tietty aina niitä hiottavia kohtia löytyy ja ne täydelliset radat on harvassa mutta hyvillä mielin jatketaan kohti uusia koitoksia!

Triplanolla ja maailman hitain puomi

Kisattiin lauantaina historialliset neljä rataa Lohjalla. Uusi halli on uljas ja kaikinpuolin ihana. Kisoissa tehtiin hyvää perusduunia, tiputimme yhden riman ja saimme aikaan ainakin kaksi umpisurkeaa puomisuoritusta. Koiraparka ei ymmärtänytkään siltä vaadittavan on-offia vaan jäi ihmettelemään alastulolle. Sekunteja paloi, mutta on-offit tuli, hitaaaaaaaaaasti. Kolme nollaa sijoituksin 5, 1 ja 6 muistaakseni ja viimeisellä radalla tippui sitten viimeinen rima josta 5vp.Neljä nollaa olisikin ollut ihan liikaa näillä räpellyksillä.

Treenilistalle puomi. Oikean paikan ja nopeuden vahvistaminen. Siinäpä se. (Ja kisoissa johdonmukaisuus.)

Viikon kiemurat

Omassa treeniryhmässä mietittiin linjauksia, kokeilin myös Stellan kanssa. Radassa on otteita Janitan kaukoryhmän taannoisesta radasta ja pointtina oli miettiä mihin kohtaan väännetään valssi ja missä toimii persjättö.

Sunnuntai, lepopäivä. Joo, tällähetkellä lepopäivät on usein pyhitetty agilitylle ja niinpä sadetta ja tuulta uhmaten suuntana oli Kirkkonummi. Ekalla radalla (Markku Kaukinen hyppis) haettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat väärät putkenpäät (2kpl) ja tästä HYL. Muistiksi itselle, että leikkaus ei tarpeeksi käännä koiraa jos takana ansaeste. Näitä on tapahtunut ennenkin.

Toka rata oli hyvä, uskalsin mennä lujaa. Viime hetkellä muutin muurin jälkeistä suunnitelmaa, ja toimihan se näinkin. Sijoitus oli 1/36.

Vika rata oli myös ihan hyvä. Puomi oli ärsyttävän hidas, ja sitä täytyy nyt ehdottomasti treenata etupalkalla.Tästä sijoitus 2/30.

Tän viikon suunnitelmissa ei ole ratatreeniä tai kisoja, vaan kontaktien ja keppikulmien vahvistamista!

Hanko-Ojanko-Hanko-Ojanko-Hanko

Siinäpä viime viikonloppu! Ja kaikki nuo kilometrit vuorokauden sisään, lauantaina kisat ja sunnuntaina Jennan treenit. Omat vapaat viikonloput vaan sattuu olemaan harvassa ja tilaisuuksiin pitää tarttua! Onneksi molemmilla kerroilla oli matkaseuraa, muuten olisi voinut olla astetta ankeempaa.

Kisaratoihin olen kokonaisuutena tyytyväinen. Tein rohkeita, omia ohjausvalintoja joista ainakin osa toimi :) Virhearviointaja tapahtui, mutta niitä nyt joskus vaan sattuu kun täysillä tekee. Ja muutenkin. Ekalla agiradalla A oli paikassa jossa en sen tajunnut olevan, ainakaan kun koira syöksyy ulos putkelta. Tästä hylätty, mutta kontaktit pidin loppuun asti ja ne piti. Mulle on tullut sellainen nopeitten vapautusten -syndrooma...

Hyppiksellä suunnitelma oli ennen suoraa putkea tehdä vaan hypylle lähetys ja ehtiä ajoissa persjättöön. Toteutus oli jaakotus ja myöhästyminen persjätöstä. Kiellon ihmeellinen maailma aukeni ehkä hitusen minullekin, tästä esteen sivulta lähestymisestä sitä ei tuomittu. Nolla riitti vitostilaan, tokaan sijaan 0,5s ja kärkeen muistaakseni pari sekkaa.

Kolmas rata kosahti tulosten valossa tiukkaan leikkaukseen putkella josta kielto. Vähän pienempi painostus niin eiköhän oltaisi selvitty ilman virheitä.

Ja kirsikkana kakun päällä "hyvin" nukutun yön jälkeen Jennan treenit.  Yhä edelleen sitä rohkeutta tekemiseen ja muutama "uusi kikka" ohjausrepertuaariin. Sylkkäri kun on ollut käytössä lähinnä silloin pentuaikana...Rata sujui muuten aika hyvin, mutta tuo keppien jälkeinen persjättö on oikeesti aika hirvee. Melkein tekisin valuvan valssin jos uudestaan pääsis tekeen, se me meinaan osataan!