tiistai 30. elokuuta 2011

Myrskyn jälkeen



Ihana syksy! Elokuussa on hyvä sanoa näin, mikä lienee tilanne sitten marraskuussa. Tavallinen arki koittaa ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että syksystä on tulossa varsin mukava. Vuosi sitten en olisi uskonut, että agility vie näin mennessään. Olen onnekas, kun on passelit koirat, treenikaverit ja -valmentajat ja vieläpä työ ja perhe mahdollistaa harrastamisen. Tulevana sunnuntaina Mirva tulee valmentamaan ja varovaisesti toivon, että jatkoa saadaan myöhemminkin. Kaiken kruunuksi pääsin kuin pääsinkin Elinan tekniikkakoulutukseen, pientä järjestelyä se vaati, mutta onnistuipa kuitenkin! Ja syyskuun puolella päästään todennäköisesti Kirsin kanssa Elinan oppiin muutenkin, superia! Syksyllä on tarkoitus jatkaa normitreenejä Tiinan jatkoryhmässä, treenitapa ja -tyyli sopii mulle hyvin joten so far so good :)




Heippa kamut!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Huopatossutehtaalla

Yhtä hiljaista. Juoksutauolla olemme. Tylsää. Onneksi voi pihalla jotain pientä treenailla, ja ehkä pieni tauko aksakentiltä on jopa hyväksi. Kamala takapakki oli poistippuminen Elinan tekniikkakurssilta, odotin sitä tosi paljon. Aikataulut ei vaan osuneet yksiin tällä kertaa :/

Raahasin pihaesteet pois ruohonleikkuun tieltä (eilinen oli lähinnä niittyagilityä), tässä viimeviikon pihatreeni:


-keppikulmat
-eteen irtoaminen hyppykulmia vaihdellen
-takaaleikkaus kepeille/minipuomille
-niisto 2.hypyllä (takaakierto-niisto-sokkari)
-pakkovalssi 2.hypyllä
-twisti 2.hypyllä
Tuo niisto on sellainen, etten tiedä teenkö sen ihan oikein...Stella kyllä kääntyy hyvin pienessä tilassa, että haluan sen kunnolla harjotella.

maanantai 15. elokuuta 2011

Pullanjälkeä Liedossa

Kevennys heti alkuun: tilattiin rihkamaa netistä. Paidat oli ylihintaisia ja alilaatuisia mutta toisaalta niissä on kiva painatus. Tekstipaitahan on heti Karjala-lippisten, liekkikuvioiden ja Arttu Wiskarin jälkeen tyylikkäin suomalainen keksintö, joten oli aikakin hommata sellainen. Agiliypiireissä herättänee samaa hilpeyttä kuin kaapista löytyvä Toskalan paita Toronton kiekkokatsomossa. Ainakin tuota ensimmäisen väittämän paikkaansapitävyyttä voisi testata...


Frida hiukka nyrpeänä koska posti "hukkasi" sille tilatun I'm with stupid paitulin.

Sunnuntain kisat voinee kuitata sillä, että ihan radan vieressä oli katsomo jossa syötiin pullaa. Toka rata olisi ollut oikeastaan tosi hyvä jos tuo ylimääräinen korvapuustin hakumatka katsomoon saataisiin jotenkin editoitua välistä pois. Viereisellä radalla (pohjoismaiden mestaruuskisa) mokoma käytös olisi ollut skandaali, tällä tasolla "vähän" löysemmät vaatimukset. Fridan vauhti ok tasolla ja radat suht. helppoja. Eniten suunnittelua vaati pituuden jälkeiset ohjaukset. Fridalle ei ole opetettu takaleikkausta pituudella, joten omat askelkuviot on syytä suunnitella niin ettei noin joudu tekemään. Minien ja medien ratoja seuratessa näytti siltä, että moni koirakko painii saman ongelman kanssa. Myös muurin luova käyttö tiukkojen kurvien elementtinä ansaitsee erityismaininnan. Hallikaudella täytyy tuotakin estettä harjoitella monipuolisemmin niin ettei tartte stressata onnistuuko vai ei.

Jos ääretön määrä apinoita kirjoittaa äärettömässä ajassa äärettömällä määrällä kirjoituskoneita jossain vaiheessa Shakespearen koko tuotannon virheettömästi kannesta kanteen niin kaipa meilläkin vielä on toivoa. Lisää kisoja!

lauantai 13. elokuuta 2011

Viikonlopun tasoittava treeni



Yövuoron jäljiltä ja kolmen tunnin unien jälkeen olen tyytyväinen että sain jalkani edes tuon verran liikkelle. Järkkyä kyllä tää nykyajan tekniikka, paljon paremmin aina menee jos ei näe itseään videolta...Oli pakko päästä kokeilemaan kisaavien ryhmän tuo treenikuvio, ihanaa pyöritystä ja pientä putkihässäkkää. Frida pääsi myös mukaan treeniin. Pientä lepsuilua ollut ilmassa ja kun säännöistä on joustettu niin ei tuo spanieli ohjaajaa kaipaa vaan ohittaa ekan esteen ihan omatoimisestikin ilman lähtökäskyä. Tänään siis katsottiin ettei lähde ilman lupaa, tiedä sitten mikä olisi se kultainen keskitie, mutta yllätysmomentti ekalla esteellä ei ole aina niin toivottu juttu.

ATT:n kesäkurssista vielä sen verran, että kaksi vikaa kertaakin olivat varsin opettavaiset. Estehakuisuuden treenaaminen on tuottanut tulosta, mutta nyt kun kentällä alkaa olla enemmän kuin kolme estettä, haltuunotto ja ansaesteiden ohitus on toisinaan hiukan ongelmallista. Ja kun nopeus kasvaa, kiihtymys kasvaa, virheet kasvaa. Mun pitää vaan oppia ohjaamaan, ei tässä muu auta. Ja rytmittämään omaa liikettä, sekin vielä.

tiistai 2. elokuuta 2011

Kesäkurssi ATT:lla 1 & 2

Kiitos ja kumarrus ABC:lle joka on pystyttänyt keltaiset pelastukset joka niemennotkoon, aina on kahvi lämpimänä ja jättimukit valmiina. Aamuvuorojen jälkeen kimpsut ja kampsut nopsasti kasaan ja suunta kohti Lietoa. Tammisaaren kohdalla mietin tänään, että tulikohan se koira mukaan ja onko se varmasti oikea koira...muutaman kerran mietin myös, että onko tässä oikeesti mitään järkeä...

Eli ilmoittauduin ATT:lla pidettävään möllitasoisille koirakoille pidettävään koulutukseen. Tällä viikolla oli kaksi ensimmäistä koulutuskertaa ja ens viikolla vielä kaksi. Matkahan on pitkä, sille ei mitään mahda, mutta niin se on jatkossa kisoihinkin jos joskus sinne asti päästään. Tekee tosi hyvää päästä eri paikkoihin treenaamaan ja saada palautetta kouluttajilta, jotka ei ole meitä koskaan nähneet.

Eilen teemana oli valssit ja tänään takaakierrot ja takaaleikkaus. Treenattiin ihan rataa, mutta pätkissä ja runsaasti palkaten. Sain kyllä taas monta ajatusta mietintämyssyyn, ja toki sitä samaa mitä olen ennenkin kuullut; käskytä ajoissa, liiku rohkeasti, luota koiraan yms. Mutta kyllä nuo perusohjaukset alkaa toimia ihan radallakin, pikkuhiljaa. Ja erityisesti meidän pitää alkaa treenata radan jatkumista keppien jälkeen, sen olen itsekin huomannut. Stella on ihan Whaaaat?!? jos pitää kääntyä tiukasti kepeiltä, etupalkalla kun ollaan paljon keppejä treenailtu.

Erityisen onnellinen olen siitä, että Stella tekee täpöllä hommia uudessa paikassa, vierailla esteillä. Eikä se enää oksenna liikennevaloissa autoon! Eikä muutenkaan! Jihuu! Kaikki tämä on vaivan arvoista! (Toisaalta, oon saanut popittaa lempiCDt x monta, mutustaa karkkia navan täydeltä ja olla tekemättä kotitöitä nyt kaksi päivää ja ens viikolla jatkoa seuraa. Että en mä valita. Ollenkaan.) Sitä paitsi treffattiin hallilla Stellan iskä Riku ja kurssille osallistuu myös Stellan puolsisko Hertta ja kurssitunnelmissa hengaili myös toinen puolsisko Nemi. Loistosuku meillä ;)

Suuntaa antavat ratapiirrokset alla. Ekassa radassa oli myös keinu, mutta me jätimme sen tekemättä. Tokalla radalla muurin sijaan okseri. Kouluttajana oli Katja Koivisto.