maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hopeinen SM-kooste

Paras kai aloittaa viikonlopun tapahtumat ihan aikajärjestyksessä eli perjantaista. Saavuttiin Tampereelle hyvissä ajoin, saatiin teltta (ihana, iso, lila, sateenkestävä) hyvälle paikalle ihan medien kentän taakse. Itse kisapaikka oli hyvä, pohja pitävä ja muutenkin kaikki fasiliteetit ihan kunnossa pienestä sateesta huolimatta. Majoituttiin kivassa hotellissa muutaman kilometrin päässä kisapaikasta kuten moni muukin kisaaja. Musta oli jotenkin jo niin liikuttavaa olla siellä paikanpäällä...

Perjantain radat oli meidän viikonlopun parhaat. Vaikka tuloksilla ei juhlittu, 2x HYL. Mutta oma vire ja asenne oli ihan tapissa. Eka rata kosahti yhteen ylimääräiseen hyppyyn.


Tokalla radalla Stella lipsahti yhden sivuttaishypyn ohi ja väärään putkeen, omat ajatukset oli ehkä jo putkenjälkeisessä elämässä ja sinne ehtimisessä, meille niin tyypillinen (ja turha) virhe. Video koki kovia siirtoyrityksessä täppärille, joten se siitä sitten. Mutta hyvä rata ja erittäin hyvä fiilis perjantian jälkeen.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisa, jossa kisasin medishelttien ankkurina. Mulla rataantutustuminen oli klo 14 mutta ei oikein osattu odotella hotellilla vaan oltiin aika aikaisin kisakentällä katsomassa muiden suorituksia. Ja kun meidän joukkueen kolmas koirakko tuli maaliin, tajusin että tässähän on nyt saumat ihan hyvään sijoitukseen. Joukkueella oli 10vp, 0 ja 0 eli meillä oli saumat vaikka mihin, kun kolme parasta tulosta otetaan huomioon. Ja sitten odoteltiin...rataantutustumisen jälkeen neljännet koirakot suoritti radan käänteisessä järjestyksessä ja me oltiin siinä vaiheessa nelosia eli reippasti yli tunnin sai omaa vuoroa odotella. Ajatukset meni ihan laidasta laitaan, innostuksesta, päättäväisyydestä kauhunsekaisiin tunteisiin. Välillä olin ihan liekeissä odottaen omaa suoritusta ja välillä mietin kuinka masokistinen pitää olla että ehdoin tahdoin hakeutuu tällaiseen tilanteeseen...Omaa virettä tuntui olevan tosi vaikea säädellä, ihan tunteiden sekamelskaa. Mutta onnistuin keskittymään, sulkemaan yleisön ja paineet pois mielestä ja pikku koomauksista huolimatta tehtiin nolla! Harvoin tuuletan, mutta maalissa oli kyllä niin villi fiilis että oksat pois! Olin niin onnellinen että pystyin tekee oman suorituksen ja sitä myötä ehjän radan. Eniten tuossa radassa mietitytti kepit-pituus-hyppy-yhdistelmä ja kun se onnistui tuli hetken black-out...onneksi koira oli putkessa eikä nähnyt mun sekoiluja :) Eli SM-hopeaa tuli, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Kiitos joukkuetoverit Tero & Tiuku, Maiju & Speedy, Eerika & Miina!




Välillä mentiin rimoja hipoen...

 ...mutta sen niin väliä kun tulos oli tämä!

Sunnuntaina ratkottiin sitten yksilömestaruudet. Oma rataantutustuminen oli toisessa ryhmässä, klo 8.40. Kun näin Alenin radan, muistinkin sen hehkutukset takaaleikkauksista...Loppurata oli sellainen, ettei meillä ainakaan ollut muuten jakoa kuin takaaleikkaamalla. Tein omasta mielestä ihan hyvän suunnitelman, mutta kaksi kieltoahan me tehtiin, kolmaskin oli vähän siinä ja siinä. Eka virhe tuli tosi puskista, en tajunnut että Stella voi hypätä takaakiertohypyn pyörityksellä niin tiukkaan ja linja vei ohi yhden hypyn. Toka virhe tuli putken jälkeen, olin ehkä askeleen myöhässä ja käskytys oli valju, omiin jalkoihinhan se koira tuli. Mutta sain pidettyä radan kasassa loppuun asti, siitä olen tyytyväinen.



Jatkossa täytyy miettiä miten tällaisissa skaboissa saa pidettyä oman vireen kohdillaan silloin kun sitä tarvitaan. Pe meni sen suhteen hyvin, la oli todella pitkä ja uuvuttava päivä varsinkin psyykkisesti enkä oikein saanut kunnolla syötyäkään. Jännitti, ei ollut edes nälkä. Päivä oli pitkä ja kaikesta tästä tunnevyörystä seurasi se, että nukuin huonosti ja olo oli aika nuutunut sunnuntaiaamuna. Ruoka ja lepo on ne mitä tarvitsen ja nyt ne ei oikein enää toteutuneet. Ja se tuntui kyllä radalla, se ihan viimeinen niitti puuttui tekemisestä. Kolme päivää kisoja ja aina pitäisi löytää se lataus olosuhteista huolimatta, siinä mulle haastetta! Stella toimi hyvin, oli lunkisti ja osoitti pystyvänsä tekemään normisuorituksen isoissa kisoissa. Ja jotenkin se fiilis näissä kisoissa oli niin erityinen...sitä on vaikea edes kuvailla. Suomen parhaat koirakot tekemässä parhaansa ja se kannustus ja positiivinen fiilis sieltä kantaa kyllä pitkälle. Ja koska tälle kesälle ei ollut pidempää lomareissua suunniteltu, lähdetään ajelemaan kesäkuun lopussa pitkin kaunista suomenmaata, aina Rovaniemelle saakka. Lasten ehdoilla mennään ja jos sais rykäistyä siinä välissä muutaman kunnon radan ja lisää kokemusta isoista kisoista, voiko sitä enempää lomalta oikeesti toivoakaan.



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vaihtelevaa tulostasoa

Viikon alussa kisattiin kaksi Laamasen rataa Nummelassa. Oli aika haipakkaa... Syystä tai toisesta tai energiajuoman ylitankkauksesta (?) johtuen Stella oli vähän ylivireinen tai mä alavireinen. Eka rata oli ihan kaaosta, kepit lopetti kesken, rima tippui ja rengas hajosi. Keinu oli makee mutta ei paljoo lohduttanut. Tokalla radalla sinkoilua josta yksi kielto.

Keskiviikkona käytiin Piikkiössä Tuulian treenissä. Kontaktit oli ekaksi hyvät, sitten alkoi ennakointi. Radalla ainakin kerran lensi kuonolleen, kerran teki maximuurin. Putkijarru tai kokoominen hypylle oli ihan tuntematonta.

Eilen kisattiin Kivikon kentällä Helsingissä. Mukava paikka! Tunnelmaa latisti vain Lahden motarilla (jotenkin ajauduttiin sinne aluksi) auton alle sujahtanut naakka jonka räpiköintiä en ihan heti unohda. Vauhtia oli se 120km tunnissa joten ehkä oli ihan hyvä etten ehtinyt jarruttaa.

Eka rata oli agirata. Hankaluutta tuotti jättää Stella yksin pujottelemaan, olin aistivinani epävarmuutta keppien puolivälin jälkeen enkä saanut tarvittavaa etumatkaa putkelle. Seuraavan hypyn saksalainen typistyi kalastelu tuplasylkkäriksi joka oli ainakin todella hidas. Muuten hyvä rata. Nollalla sijoitus 2.



Toka rata myös agirata. Erityistä lämpöä toi hyvät kontaktit ja 4-5 esteillä tehty ennakoiva valssi ja persjättö yhdistelmä. Putkijarrukin toimi jostain syystä. Nollalla sijoitus 2, ekaan sijaan jäi pari sadasosaa.


Vika rata oli hyppäri. Mietin josko jättäisin kokonaan välistä kun sadetta alkoi vihmoa ihan kiitettävästi. Toisaalta koira oli suojassa eikä sateella ole tullut viime aikoina kisattua niin ajattelin kokeilla kuitenkin. Tässä ajattelin jo osaavani tuplasylkkärin, mutta ei, se oli ihan yhtä hidas ja onneton kuin ekalla radallakin. Toisaalta omaksi puolustukseksi onhan tuo linja keppien ja putken jälkeiselle hypylle sellainen että vähänkin myöhässä kun on niin on se koira siihen sylkkäriin vähän vaikea saada. Räpeltäen onnistui ja nollalla sijoitus 2. Syksyllä pitää opettaa koira pujottelemaan vähän itsenäisemmin.


Seuraavat karkelot on sitten ensi viikonvaihteena Tampereella. Huomenna Stella pääsee hierontaan ja sitten vähän lepäillään. Hetken mielihäiriössä varasin jo majoituksen Rovaniemellekin (sosiaalisessa mediassa lietsontaa majoituspaikkojen vähäisyydestä), oishan sekin kokemus, ainakin se automatka.