Talven Ihmemaa

"Untuvaan retki kulkee
siihen maan talvi sulkee
ja kaunis on tie
kun retkemme vie
kautta suuren talven ihmemaan."

Stellan treeniä

Stella on nyt 8kk. Ja nuorukaisessa riittää virtaa, pieni partiolainen (Kaitsu kutsuu hikariksi), aina valmis toimintaan. Talvi ja lumi yllätti jälleen kerran ja naama mutrulla saimme kantaa minipuomin ja hyppyesteet liiteriin, se siitä pihatreenistä sitten. Talven aikana olisi tarkoitus perehdyttää Stellaa agimaailman ihmeisiin, käydä itsekseen hallilla ja myös ohjatuissa treenissä kerran viikossa. Tänään aamusella harjoiteltiin eri lähetyksiä putkiin, viimeksi kun treeneissä Stella reagoi mun takaleikkaukseen ennen putkea ja pysähtyi kuin seinään. Lisäksi kokeilin hallilla puomin alastuloa ja toimi kuten kotonakin. Mii laik!

Tokotreeneissä ollaan käyty nyt pari kertaa myös. Ihan perussettiä, toisaalta mun pitäis itsestäni löytää uusi taajuus tuolle tokoilulle, se on ihan hauskaa ja saletisti hyödyllistäkin mutta mun pitäis enemmän jaksaa ottaa asioista selvää ja miettiä miten haluan asiat opettaa. Ja että miten ne liikkeet oikeesti menee, säännöt tms olisi ehkä ihan hyödyllistä lukaista läpi...
Stella hakee erittäin hyvin katsekontaktia, jopa niin hyvin että perusasento on hyvin usein turhan vino. Täytyy kokeilla naksuttimen ja peilin kanssa. Paikallamakuu sujuu ihan hyvin, malttia on. Seuraamisessa täytyisi saada käsiapua vähemmälle ja siinäkin esiintyy kyllä luvattoman paljon tuota vinoutta. Luoksepäästävyyttäkin reenailtiin aluksi, ei ainakaan nyt siirtynyt taaksepäin, hieno juttu! Tokossa meillä ei mitään tavoitteita sinällään ole, mutta mukavaa yhdessätekemistä, rauhallisempaa ja hallittua (?) toimintaa. Ja kyllähän mussa pieni pilkunviilaaja asuu. Ihanaa kun on koira jonka kanssa voi niitä pilkkuja viilailla!

Ensi vuonna olisi ihan kiva käydä kokeilemassa joku näyttelykin tai ainakin mätsäri. Nyt talviaikaan mätsäreitä osuu seudulle aika harvakseltaan ja toisaalta oma vuorotyö ja harvat vapaat viikonloput asettavat omat rajoitukset. Stella on nyt mun mittausten mukaan 38-39cm, katsellaan kasvaako vielä ja kuinka paljon.

Kontaktitreeniä

Harmaa maanantai

Minipuomitreeni haravoinnin lomassa. (Haravointiko tylsää?...)

Hyllyt päivät

Tai oikeammin hyllysunnuntai. Lähdin Fridan kanssa Lietoon sunnuntaina tuhlaamaan lahjakorttimme ja uhkarohkeasti starttasimme jopa kolme kertaa. Varsin mukavat, ei mahdottomat kakkosluokan radat (löytyvät netistä: http://henluo.kuvat.fi/kuvat/Agility+courses+2010/TSAU+23-24.10.2010/ ) Tuloslista osaltamme kuitenkin surkuhupaisa: 3xHYL. Harmitus ei kuitenkaan ole järjettömän suuri, koska fiilis oli hyvä, Frida kuulolla ja vauhdikas. Muutenkin varsin mukava päivä huolimatta sumutihkusta-kaatosateesta-hiekkavellistä. Olishan se yksi tulos ollut mukava saada jo kakkosistakin, mutta alakuloon en suostu vaipumaan. Mitään sen suurempia analysoimatta, omaa ohjausta pitää saada skarpimmaksi, nyt luotto koiraan ja sen osaamiseen on hyvä, joten oma tekeminen täytyy saada myös nostettua hallitummalle tasolle. Pikkuhiljaa funtsitaan näitä juttuja Fridan kanssa, tosissaan, mutta ei turhan vakavasti :)

Stellan kanssa kokeiltiin jo minipuomia pihamaalla. Sisätreenit alastulolaudalla ovat tuottaneet tulosta ja nätisti tarjoaa on-offia alastulolle. Muuten ollaan mietitty vähän suunnanmuutoksia; sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä, takaakiertoja ja sen sellaista pientä kivaa. Unohtamatta että maltti on valttia. Tänään tein piiitkän aamulenkin neitosten kanssa, hiukan rantaa ja merta ja vauhkoilua, hiukan kaupunkikävelyä ja koirien ohituksia ilman pöhinöitä. On ne vaan niin parhaita!

…kengän kannat KKK!

Agi-uran toiset kakkosluokan kisat tuli koettua 17.10 Kirkkonummella. Ritva Herralan radat eivät olleet alkuunkaan niin vaikeat mitä ennakkoon tuli pelättyä. Ei paniikkia, ei hyperventilointia, rataan tutustuminen jätti aika selkeän kuvan siitä mitä tulisi tehdä ja mitä ei. Hienon vision muuttaminen merkinnöiksi kilpailukirjaan ja keltaisiksi koiranruokapusseiksi ei kuitenkaan tälläkään kertaa onnistunut mutkattomasti ja tuloksena oli hylkäys molemmilta radoilta.



Alun Puomi / Tunneli ansaan olisi pitänyt kiinnitää enemmän huomiota. Olisi pitänyt lähteä koiran kanssa lähes samaan aikaan ja kolmoshypyllä takaleikata. Ehkä näin koiran linjaa olisi saanut enemmän tunnelia kohti. Nyt lähdin kakkosen takaa ja kolmosen kohdalla yritin vetää koiraa omalla liikkeellä tunneliin. Namuautomaatti puomi versus ohjaajan muuvit 1-0



Alku ja loppu pahoja. Meidän hylsy ekalla tunnelilla olisi ollut vältettävissä paremmalla ohjauslinjalla. Lopussa puomin jälkeinen kierto paha jos joutuu varmistelmaan puomin vieressä.

Frida on välillä ollut innoltaan ja vauhdiltaan vähän ailahtelevainen. Nyt oli fiilis kohdillaan. Jännä myös huomata, että springereihin törmää kisoissa yhä useammin. Ykkösluokassa neljä walspaa, kakkosissa kaksi walspaa ja engspa. Kohtalotovereita siis riittää.
- Kai

Tehotytöt koossa jälleen

Stella, Pipa ja Papu nääs. Oli mukava nähdä tyttötrio keskenään, kovin ovat kaikki edellisestä kerrasta kasvaneet eikä enää olla kuin kolmoset konsanaan vaan eroavaisuuksiakin löytyy. Puolivuotiaan innolla uusiin seikkailuihin :) Stella jaksoi koko päivän touhuta, automatkoja tosin se ei liioin rakasta mutta tyytyi kohtaloonsa. Reipas tyttö!

-Sanna-

Stella ja halli ne yhteen soppii

Paitsi silloin kun täytyy odotella omaa vuoroa, karmeen kimee meteli! Vaikkei edes kentälle nähnyt, häkissä riehui kuin viimeistä päivää "mä haluuuuuun!!!" Stella pääsi siis ekaa kertaa agihallille testaamaan uutta ympäristöä ja minä myös vikkeliä jalkojani. Vallattoman näppärästi meni kun ei tosiaan olla tuolla ennen käyty eikä oikeilla esteillä juuri mitää reenattu. Omalla pihalla pientä pyöritystä lähinnä. Tyyliin sheltti tonne, noin juuri, mene mene, no mites se nyt tosta jo tupsahti. Täytyisi vaan löytää joku uusi taajuus omalle toiminnalle, miten ihmeessä tällasta pientä nopsaa kaveria kuuluu ohjata...



-Sanna-

Stella 5kk

Niin, on tainnut tämä pikkumusta jäädä toistaiseksi vähälle huomiolle täällä blogissa, mutta tosielämässä on kyllä niin läsnä kuin olla ja voi. Stella täytti juuri 5 kuukautta, kolme niistä on viettänyt perheenjäsenenämme mutta tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina! Jonkinlaista treenipäiväkirjaa olisi tarkoitus tännekin pitää, mitä ollaan milloinkin tehty ja miten onnistuttu...

Arkitottelevaisuutta ja kauniita käyttäytymissääntöjä vahvistetaan aina sopivan tilaisuuden tullen, temppuja reenailtu ehkä hiukan tulevaa(?)agiuraakin silmälläpitäen ;) Pikkuhiljaa pitäisi miettiä valmiiksi miten mitäkin haluaa opettaa ja missä järjestyksessä, ajatuksia ja ideoita on, mutta ne pitäisi saada ulos päästä käytännön tasolle. Stellaa on kyllä huisin hauska opettaa, se tekee mielellään, yrittää täysillä ja antaa kaikkensa <3



-Sanna-

Rähmällään Raaseporissa, osa 2

28.8 Raaseporin kesä-agilitycup 3. osakilpailu



Olipas siinä rata. Alkujärkytys oli melkoinen, pitkähkö kisatauko ei ainakaan helpottanut kuvioiden mietintää. Ratojen ensimmäiset esteet ovat meillä usein olleet hankalia, onneksi nyt sentään sai homman käyntiin vähän paremmin. Eipä tuosta silti jälkipolville kerrottavaa jäänyt, molemista starteista hylsyt (väärä este).

Omat haasteet kulminoituvat lähinnä tuohon kontrollin puutteeseen. Etenkin suunnanmuutoksissa Frida lähtee usein lapasesta ja etsii jotain ohjaajaa kiinnostavampaa asiaa kentältä. Walspa on walspa mutta saisikohan tuota paremmaksi treenaamalla enemmän esim. lelu kädessä? Oma ohjaus on aika kömpelöä mutta kaipa tuo koira on jo siihen hiljalleen tottunut.

Molemmilla radoilla hylsyt tulivat esteen 10. jälkeen. Toinen yrittämä oli aika koominen esitys ohjaajan osalta. Rentoa kisasuoritusta haetaan mutta voisihan sitä edes vähän funtsia rataa ennen omaa suoritusta... Mukavat kisat jokatapauksessa. Seuraaviin kisoihin ei ole kiire ennen kuin saadaan hyvä harjoittelujakso alle.
-Kai-

Shelttimestaruuksia ja sukukokoontumista

Sellaista oli vuorossa viime sunnuntaina Kirkkonummella. Starttasimme kotikonnuilta puoliltapäivin ja vaikka ranskalainen patonki jota autoksikin kutsutaan ei täysin vielä ole lyönyt itseään läpi allekirjoittaneen silmissä, niin ilmastointia käy kiittäminen! Ilma oli suorastaan subtrooppinen, kuuman hiostava ja läkähdyttävä. Kiitokset Bealle joka innostui tulemaan mukaan, mukava matkaseura ja auttavat kädet on aina tarpeen varsinkin kun itse en voinut olla ilmoittautumatta kahteen starttiin Fridan kanssa. Ekat kakkoluokan startit ja sanotaan nyt vaikka niin että hiukan jäi parantamisen varaa.

Sukukokouksesta sen verran, että Stella tapasi (ilmeisesti) ekaa kertaa iskänsä Rikun, sekä tietysti äiskänsä Tytin, mummonsa Buban ja siskonsa Pipan ja Papun. Ja kaikilla kisaikään päässeillä meni radatkin vallan hienosti, ei siis mikään turha reissu. Terkkuja kaikille, Stella niin tykkää! On kyllä muutenkin niin kaikkien kaveri, yltiöystävällisesti lupsutteli kaikki naamat jos vain lähietäisyydelle pääsi, pusukone joka ei latausta kaipaa. Eikä muutenkaan turhia stressannut, veteli sikeitä Fridan kanssa kevythäkissä (jota suuresti ihmettelen, muutamasta kymmenestä sheltistä agihallissa lähtee ihan kivasti ääntä).

Kaikenkaikkiaan kuumuudesta huolimatta mukava shelttitäyteinen päivä! Vaikka olihan siellä nää normivirallisetkin ja yksi welshi. Frida jaksaa hämmästyttää kuinka iisisti on tuolla hälinässä ja heiluttelee häntäänsä, radallakin oli ajoittain ihan kiva vauhti, tiukat hyppy-yhdistelmät on kyllä hyytäviä meille, vauhti hyytyy, lähes py-säh-tyy. Ekalla radalla oli alussa pahoja ansoja, niistä kun jotenkuten selvittiin niin virhe tapahtui kohdassa, jonka piti olla ihan pala kakkua, Frida ajautui hyppyesteen väärälle puolen, mun pasmat sekosi ja ennenkuin tajusinkaan oli Frida hypännyt esteen väärältä puolen. Tokalla radalla oli säätöä kepeillä, oma moka kun lähdin liian aikaisin liikkelle. Ja sitten Frida kävi kentän laidalla moikkaamassa tuttuja, tää rupee nyt olemaan jo sääntö eikä poikkeus. Mikä ihmeen (lihapullakyllästetty) oravapuku mun tarvii laittaa päälle että saan itteni mielenkiintoiseksi?!?

-Sanna-

Raaseporin epikset 7.8

Omakin agikisakausi vihdoin avattu tältä kesältä. Viimeksi kisaradalla tullut pyörähdeltyä vappuna (ja sen kyllä huomaa). Eikä noita kisoja muutenkaan niin miljoonasti ole alla että ihan lunkkina mentäis aina baanalle. No jokatapauksessa, kaksi starttia kisaavien radalla, ekalla kielto kepeiltä ja 5vp, tokalla nollarata. Ajat muutaman sekan alle ihanteen. Frida oli hyvin menossa mukana, ei siis spanielimaiseen tyyliinsä jäänyt ihastelemaan maisemia aan huipulle tai käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä. Koiran keskittymiskyky lähdössä herpaantuu kyllä niin helposti ja siinä itselläkin pasmat aika herkästi sekoo kun koira touhuu omiaan. Tähän täytyy joku lääke keksiä, onko se sitten lentävät lähdöt, motivointi lelulla vai mikä. Muutenkin tuntuu, että Fridaa on välillä vaikea lukea, milloin on vietit kohdillaan ja milloin menee yli tai ali. Milloin kiinnostaa ja milloin ei. Tai just äsken kiinnosti mut nyt hei löyty jotain kiinnostavampaa! Fiilispohjalta mennään. Jos se ratatyöntekijän kentänlaidalla napostelema voikkari kiinnostaa just sillä hetkellä enemmän kuin pari hyppyestettä niin tiedän kyllä mistä punavalkoisen löytää, SlurpSss!

-Sanna-