Shelttimestaruuksia ja sukukokoontumista

Sellaista oli vuorossa viime sunnuntaina Kirkkonummella. Starttasimme kotikonnuilta puoliltapäivin ja vaikka ranskalainen patonki jota autoksikin kutsutaan ei täysin vielä ole lyönyt itseään läpi allekirjoittaneen silmissä, niin ilmastointia käy kiittäminen! Ilma oli suorastaan subtrooppinen, kuuman hiostava ja läkähdyttävä. Kiitokset Bealle joka innostui tulemaan mukaan, mukava matkaseura ja auttavat kädet on aina tarpeen varsinkin kun itse en voinut olla ilmoittautumatta kahteen starttiin Fridan kanssa. Ekat kakkoluokan startit ja sanotaan nyt vaikka niin että hiukan jäi parantamisen varaa.

Sukukokouksesta sen verran, että Stella tapasi (ilmeisesti) ekaa kertaa iskänsä Rikun, sekä tietysti äiskänsä Tytin, mummonsa Buban ja siskonsa Pipan ja Papun. Ja kaikilla kisaikään päässeillä meni radatkin vallan hienosti, ei siis mikään turha reissu. Terkkuja kaikille, Stella niin tykkää! On kyllä muutenkin niin kaikkien kaveri, yltiöystävällisesti lupsutteli kaikki naamat jos vain lähietäisyydelle pääsi, pusukone joka ei latausta kaipaa. Eikä muutenkaan turhia stressannut, veteli sikeitä Fridan kanssa kevythäkissä (jota suuresti ihmettelen, muutamasta kymmenestä sheltistä agihallissa lähtee ihan kivasti ääntä).

Kaikenkaikkiaan kuumuudesta huolimatta mukava shelttitäyteinen päivä! Vaikka olihan siellä nää normivirallisetkin ja yksi welshi. Frida jaksaa hämmästyttää kuinka iisisti on tuolla hälinässä ja heiluttelee häntäänsä, radallakin oli ajoittain ihan kiva vauhti, tiukat hyppy-yhdistelmät on kyllä hyytäviä meille, vauhti hyytyy, lähes py-säh-tyy. Ekalla radalla oli alussa pahoja ansoja, niistä kun jotenkuten selvittiin niin virhe tapahtui kohdassa, jonka piti olla ihan pala kakkua, Frida ajautui hyppyesteen väärälle puolen, mun pasmat sekosi ja ennenkuin tajusinkaan oli Frida hypännyt esteen väärältä puolen. Tokalla radalla oli säätöä kepeillä, oma moka kun lähdin liian aikaisin liikkelle. Ja sitten Frida kävi kentän laidalla moikkaamassa tuttuja, tää rupee nyt olemaan jo sääntö eikä poikkeus. Mikä ihmeen (lihapullakyllästetty) oravapuku mun tarvii laittaa päälle että saan itteni mielenkiintoiseksi?!?

-Sanna-

Raaseporin epikset 7.8

Omakin agikisakausi vihdoin avattu tältä kesältä. Viimeksi kisaradalla tullut pyörähdeltyä vappuna (ja sen kyllä huomaa). Eikä noita kisoja muutenkaan niin miljoonasti ole alla että ihan lunkkina mentäis aina baanalle. No jokatapauksessa, kaksi starttia kisaavien radalla, ekalla kielto kepeiltä ja 5vp, tokalla nollarata. Ajat muutaman sekan alle ihanteen. Frida oli hyvin menossa mukana, ei siis spanielimaiseen tyyliinsä jäänyt ihastelemaan maisemia aan huipulle tai käynyt moikkaamassa ratatyöntekijöitä. Koiran keskittymiskyky lähdössä herpaantuu kyllä niin helposti ja siinä itselläkin pasmat aika herkästi sekoo kun koira touhuu omiaan. Tähän täytyy joku lääke keksiä, onko se sitten lentävät lähdöt, motivointi lelulla vai mikä. Muutenkin tuntuu, että Fridaa on välillä vaikea lukea, milloin on vietit kohdillaan ja milloin menee yli tai ali. Milloin kiinnostaa ja milloin ei. Tai just äsken kiinnosti mut nyt hei löyty jotain kiinnostavampaa! Fiilispohjalta mennään. Jos se ratatyöntekijän kentänlaidalla napostelema voikkari kiinnostaa just sillä hetkellä enemmän kuin pari hyppyestettä niin tiedän kyllä mistä punavalkoisen löytää, SlurpSss!

-Sanna-