Juoksua, jumppaa ja jotakin muuta

Juoksun myötä aksailut jää ainakin hitusen vähemmälle. Kokeiltiin sitten aamulla jotakin muuta. Stella hierottiin vasta ja kyllähän niitä pikku jumeja oli vähän siellä ja täällä, ihmekös tuo. Tää kevät on treenailtu ja kisattukin aktiivisesti ja kyllähän nuo nelijalkaiset ihan kotioloissakin toisiaan jyräävät välillä aika lahjakkaasti. Kaivoin siis tuon tasapainotyynyn esille josko sen kanssa treenailis jotakin temppuja. Ainakin Stella joutuu tuossa kroppaansa käyttämään, varmasti siis ihan pätevä kapistus!

Sitten aloitin myös näyttelytreenin, hyvä minä! Reilu viikko aikaa kehädebyyttiin. Vähän kun hioo tuota misseilyä niin eiköhän se oo siinä ;) Hitusen enempi vauhtia tuohon liikkeeseen ja hihna kaulaan ja kroppaa pidemmäksi ja muut kivat (poika)koirat siihen häiriöksi niin hyvä tulloo! Ja koira pitää muistaa pestä! Omaakin ulkoista habitusta voisi tietty yrittää päivittää! Mulla on kyllä aika hatara käsitys siitä mitä ja miten siellä kehässä tehdään, mutta jos koira osaa ravata, seisoa (myös pöydällä...) ja antaa kopeloida niin lopuista selviää varmaan paikan päällä silleen joukkoon sulautumalla ja muista mallia katsomalla. Mulle riittää se, että tuo sheltiksi tunnistetaan, joten uskon että siihen vaadittava meriitti ennemmin tai myöhemmin kehästä saadaan ilman järkyttäviä ponnisteluja.

Erityismaininta vielä pätevälle kuvauskaksikolle!

Frida kolmosiin

A-rata sij.3 0rv aika: +0,32
B-rata sij.3 0rv aika: -0,33 SERT

Sunnuntain starteissa ei ehkä tyylipisteitä ropissut mutta väliäkös tuolla, luokkanousuhan se on mikä merkitsee. Fridasta olen tosi ylpeä, hienoa että vihdoin liityttiin kolmosissa kisaavien springerien kasvavaan joukkoon.

Kolmosissa täytyykin lähteä keksimään pyörää uudestaan. Mistä löydetään motivaatio ja sopivat tavoitteet kun rima varmaankin nousee aika tavalla? Haaveena olisi, että jäljellä olevien muutaman kisavuoden aikana saataisiin paketti siihen kuntoon, että nollaa voisi lähteä realistisesti tavoittelemaan radalta kuin radalta. Hirveästi löytyy kehitettävää jo ihan perustekniikasta ja estevarmuudesta lähtien. Asiaa ei helpota yhtään hirvittävä hermopaine siitä, että Frida saattaa lähteä jonkun toisen mukaan kisoihin -tälläinen uhkaus on heitetty ilmaan. Walspat kun ovat kysyttyjä agilitytykkejä.







Kiitokset videon kuvaajalle! Valitettavasti A-radan lataaminen bloggeriin keskeytyi "sisältää liian jäätävää materiaalia" virhe -ilmoitukseen...

Jennan treeneissä

Väsynyt mutta onnellinen vaimitensenytmenikään. Lyhyessä ajassa paljon pieniä oivalluksia ja uskoa omaan tekemiseen. Nyt kyllä löytyi maailman kannustavin kouluttaja :) Jos näitä koulutuksia jostain siunaantuu niin mukana ollaan! Stella huusi muutaman tunnin autossa ja silti jaksoi painaa baanalla, ohjaajat pelasti nälkäkiukulta ja -koomaukselta lähimäkkärin mätöt. Pihviwräppi kuulostaakin ihan agilitytermiltä, mutta ennenkaikkea, mikä taivaallinen maku! Alun henkeäsalpaavat leijeröinnit jäivät tälläkertaa ikuistamatta, mutta kun tekniikka pettää on kamerassa jotain vikaa!

Pitkä maanantai

Ensin epikset Karjaalla (jonne ei alunperin edes pitänyt lähteä. Onneksi on isovanhemmat jotka vievät lapset puistoon niin vanhemmat pääsee hurvittelemaan.) Opittavaa sieltä: 1) lähtötilanne. Leikkasin videosta 25s pois, jonka käytin siihen että sain Stellan istumaan startissa. Tuppaa nousemaan ja se hiipiminen on vain ajan kysymys. 2) Mistä koira ponnistaa ja mihin laskeutuu? Mihin unohtui linjojen ohjaus? Ei mikään ihme että missaa ekan keppivälin kun videota katsoo. Ihan sama moka tapahtui toisessakin startissa.

Sitten kotiin syömään ja happihyppely pihalla haravan varressa. Lapset jatkoi kuravellin keittoa kotipihalla. Parin tunnin päästä suuntana Salon treeni, josta opittavaa: 1) ajoitus yhä aina ja edelleen 2) niisto-sokkari (tätä ei onneksi videolla näy mutta sopii vaihtoehdoksi kahden putken väliselle hypylle) 3) leijeröinti (joka on ihan skitsoa mutta kai se on yritettävä).

Mukava treenipäivä siis jälleen kerran ja nyt testattiin sekä oma että Stellan yhden päivän turnauskestävyyskin. Tankata pitää, niin molemmat jaksaa! Nyt lepoa ja sitten täsmätreeniä jota taas on ihan riittämiin...

Salon treeni 3/6

Taas käväistiin Tiina Jaakkolan ratakurssilla Salossa, mukava rata! Huomatkaa erityisesti persjättö (teinkö sen todella? Valssi oli kyl kivempi) ja koiran saaminen putken oikeaan päähän, sitäkin siis on joskus todistetusti tapahtunut. (Myöhästyneitä ohjauksia ei tarvitse huomata tai siis ainahan mä olen ajoissa.)

Onnea ja Iloa!

~Onnea sydänkäpysemme Stella!~
~2-vuotta 3.4.2012!~

Hyvinkää medi3

Jostainhan se on aloitettava. Eikä edes pelottanut. Kolme vaikeaa rataa, tai sanotaanko haastavaa. Tuloksellisesti aika karua, mutta kuitenkin paljon onnistumisia ja homma pysyi hanskassa eikä epätoivo iskenyt missään vaiheessa joten ihan hyvä fiilis. Näillä radoilla ainakin huomasi että nyt ollaan kolmosissa...ihan sikateknistä, vaikeita vientejä joka paikassa. Ainakin näin untuvikolle.

Alla ensimmäisen radan suuntaa antava piirros. Hylly tuli jo toisella esteellä, tein pakkovalssin ja varmaan ennakoin liikaa koska Stella hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Muurin palikatkin lenteli, muuten oli hyvä rata. Esteillä 10-16 tein melkein miljoona valssia ja onnistui! Hyvämieli :)



Tokaltakin radalta tuli hylly, alla olevalla pätkällä 1-4 (este 2) joka oli oikeasti loppusuora. Ennen tätä oli yksi rima tippunut, jarrutin ennen keinua ja varmaan sain suhinallani riman lentämäänedellisellä esteellä. Tuohon suunnittelin sylivekki-jaakotuksen esteelle 2, mutta se ei ihan onnistunut toivotusti ja Stella hyppäsi hypyn myös takaisinpäin.

Kolmas rata oli hyppis, josta tuo aloitus 1-5. Hukkasin koiran viennissä kepeille (vaikea vaikea kulma!) ja siinä paloi aikaa kun huutelin sitä ties mistä. Kielto ja sekunti jotain yliaikaa, sillä kuitenkin eka tulos kolmosista ja kuudes sija.



Ihan kiva fiilis siis jäi, ehkä tälle keväälle voisi vielä toisetkin kisat käydä kokeilemassa, mutta treenatakin kyllä täytyy...