maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulunaikaa




Joulu vierähti aika pitkälti töissä, joten nyt on rauhoittumisen ja yhdessäolon aika. Agility on tauolla, siitä enemmän joskus toiste.

torstai 4. joulukuuta 2014

Videoita ja juoksuA pohdintaa

Syksyn aikana ollaan kisattu suht aktiivisesti, ja ratoihin olen pääsääntöisesti ollut tyytyväinen. Rytmitys ja liike on ollut kohdillaan usein, harmittavasti sitten on tullut rimantiputuksia ja kaikkea muutakin pientä ;) Viime viikonloppuna kisattiin lauantailla Vantaalla ja sunnuntaina Lohjalla, näistä viisi nollaa joista kaksi nollavoittoa. Jari Suomalaisen hyppis Lohjalla oli aivan loistava rata meiltä, etenemällä 5,43 mutta se rima...harmi kun rataa ei ole videolla. Alla viimeisimpiä kisa- ja treenivideoita. Mulla on tavoitteena kuvata nyt mahdollisimman paljon omia suorituksia, siinä todellakin on parantamisen varaa!






Treenirintamalla eniten on pohdituttanut juoksuA. Opettaako vaiko eikö. Lähdin kokeilemaan, erittäin hyvässä opissa ja sain selkeät ohjeet miten edetä. Mietin kuitenkin vielä pari päivää ja nyt olen päättänyt että Stellalle ei ainakaan tässä vaiheessa tule juoksuAata. Nyt voi olla ihan aiheellista kysyä MIKSI? Siksi koska mun mielestä Stellan pysäytysA toimii. Se ei ehkä ole kaikkein nopein, mutta se on varma, uskon että se pysyy koossa pienellä ylläpitotreenillä (ei treenata liikaa kuormittavia pysäytyksiä) ja mä olen oppinut rytmittämään ennen ja jälkeen kun tiedän miten koira käyttäytyy Aalla. Stella tarjosi vahvasti on-offia treeneissä kun pysäytyskontaktia alettiin rikkomaan ja itseni tuntien haluan tehdä aloitetun työn kunnolla eli todennäköisesti projekti juoksuA olisi vaatinut kuitenkin aika paljon hommia (=kuormitusta koiralle). Kuvasin itselleni meidän pysäytysAn suorituksen tällä hetkellä ja nyt on niin että sillä mennään. Otetaan ne sekunnit sitten muusta pois :) Videolta näkyy myös, kuinka Stella kovemmassa vauhdissa hyppää aika hurjasti An harjan yli ja uskoisin että kiihdyttäminen, Aan läpi juokseminen todennäköisesti lisäisi tällaista hasarditoimintaa. Meillä on nyt selkeät kriteerit, hyvä yhteistyö ja turvallinen suoritustapa Aalle, ja se riittää mulle. Ainakin tässä vaiheessa koska koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...



maanantai 6. lokakuuta 2014

Fiilisagilityä

Parit kisat on edellisen postauksen jälkeen käyty juoksemassa. Lohjalta Salme Mujusen radoilta pari nollaa ja lauantaina Kirkkonummelta Ritva Herralalta yksi. Näillä on nyt sitten arvokisatulokset haalittu, mutta tekemistä kyllä riittää. Herralan radat oli ihan kivoja, eka agirata oli meiltä paras, mutta yksi puolenvaihtounohdus, myöhästyminen ja sitä myötä Stella taittoi kepeillä kakkosväliin. Kaksi muuta rataa, noh, ne oli aika väkisin yrittämistä, rentous puuttui ja sitä kautta oli aika takkuista. Luokittelen itseni vahvasti fiilisagilitaajaksi, jos ei ole 100% läsnä vaan ajatukset on jossain muualla edes osittain niin eipä se meno mitenkään sykähdyttävää ole. Kai kaikille näitä päiviä joskus sattuu, kun elämässä nyt sattuu olemaan muutakin kuin agility :)





torstai 18. syyskuuta 2014

Kaikki tiet vie Turkuun

TSAUlta tuliaisina oli kolme nollaa, joihin sisältyi voitto ja luonnollisesti tupla. Vapauttavaa. Kontaktit tosin räiskyi mutta kun vire oli (itsellä) korkealla, se kunnon pysäyttäminen oli kovasti vaikeaa. Videolle tallentui viimeinen rata, jolla sijoitus 3/33. Ja jolla sitten oli pakko jo pysäyttää lopussa.

 


Maanantaina kävin saman seuran epiksissä treenaamassa kontaktit ja lähdöt. Hyvin toimi kun itse maltoin. Mölliradalla meinasin jo säikähtää puomilla, Stella hidasti ja kuulin ryskettä ylösmenolla. Yleisö ja video paljasti Stellan luulleen hämärässä puomia keinuksi ja veti jarrut pohjaan. Tää on videolla, yritän jaksaa purkaa koska tää oli aika hurja juttu miten hämäryys ja varjot ja ehkä myöhässä oleva käskytys voi vaikuttaa.

Omissa treeneissä jatkuu esteosaamisen vahvistaminen, ja huomenna taas Turun suuntaan ratatreeniin. Eipä meille sen ihmeempiä!

perjantai 8. elokuuta 2014

Uuteen nousuun

Karsintojen jälkeen ei olla oikeestaan tehty mitään agilityyn liittyvää. Stellan tassu sai parantua kunnolla, itse onnistuin saamaan megalomaaniset rakot omiin kantapäihin eli viimeinen kuukausi on mennyt flip-flopeilla kuljeskellessa, toisaalta näillä lämmöillä ihan asiallista touhua.

Yhdet kisat käytiin Lohjalla pyrähtämässä ilman sen kummempia saavutuksia. Ekalla radalla Stella sinkoili ja napsi parikin ylimääräistä hyppyä ja tokalla radalla sössin kiellot kepeille ja putkelle. Vauhti oli kohdillaan, ainakin koiralla.

Nyt ollaan jo pari kertaa treenattukin. Omissa treeneissä yritän nyt keskittyä esteosaamisen parantamiseen, kepeistä aloitettu ja kontaktit otetaan mukaan kuvioihin myös. Ja se surullisenkuuluisa okseri. Toinen osa-alue on oma liikkuminen, ohjaus pitää saada rohkeammaksi ja terävämmäksi. Sitä kautta myös käännökset toivottavasti pienenee, edes joskus. Ohjatut treenikuviot on syksylle selvät, Jennan ja Tuulian treenit on kyllä ihan parhautta mitä agilityyn tulee!

Eilen treeneissä testattiin mm. omatoimista pujottelua ja tuplasylkkäriä. Tavoitteena on, että näitä uskallettaisiin kisoissakin tehdä!






keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Rovaniemi 28.-29.6

Rovaniemelle lähtö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Maajoukkue-edustuspaikka on aika kaukainen ajatus eikä koiran terveydentila ollut niin hyvä kuin olisi voinut. Karsinnat on kuitenkin vaativin ja kovatasoisin kisatapahtuma Suomessa ja sinne lähdettiin lähinnä sillä ajatuksella että haluan haastaa itseäni ja hakea arvokasta kisakokemusta myös isoista kisoista, joissa odottelu, vaativat radat ja sitä kautta oman vireen säätely ja jaksaminen on tosi tärkeässä roolissa.

Teimme päätöksen lähteä reissuun oikeastaan vasta edeltävänä keskiviikkona. Syynä Stellan tassu, anturaan tuli haava juhannusviikonloppuna. Mitään lasinsirua tms siitä ei löytynyt, mutta antura oli rikki ja Stella ilmeisesti myös nuoleskellut sitä yhden yön. Keskiviikkona Stella ei kiinnittänyt kuivuneeseen rupeen mitään huomiota ja koko ajan oli liikkunut normaalisti eli päätettiin lähteä. Itseä arvelutti tietty tassun kestäminen ja se, ettei oltu treenattu kolmeen viikkon, SM-startit vaan välissä.

Sukitettuna koko edellisen viikon ennen karsintoja.

Tassu tänään.

Rovaniemellä meillä oli ihana majoituspaikka Ounasvaaran juurella aivan Ounasjoen vieressä. Oma sauna ja tilava mökki oli ihan luksusta, siellä olisi voinut viihtyä pidempäänkin! Luonto oli kaunis, sää sopivan lämmin eikä mäkäräisiä ollut mitenkään hulluna. Eli pohjoinen näytti kyllä parhaat puolensa!

Mökki parvelta kuvattuna.

Poroja kisapaikan takana.

Kisapaikka oli todella hyvä, hieno keinonurmi, hyvät lenkkimaastot, tilaa pysäköinnille ja telttoille. Itse kisat alkoivat lauantaina epävarmoissa merkeissä. En ikinä tee lämppäesteillä mitään ennen startteja vaan lämmittelen koiran muuten, paikallaoloharjoituksilla, luoksetulolla, pyörityksillä jne. No nytpäs ajattelin tehdä jotain esteillä ja katsoa reagoiko mitenkään tassulla. Otin lähtöharjoituksia ja kappas, Stella tuli 45cm riman ali!!! Useasti...Nyt jälkeenpäin on helppo huokaista, itse kisoissa tuota ei tapahtunut ja luulen selityksenä tuohon olleen se, että teen aina ennen kisoja sitä luoksekutsumista. Nyt tilanne oli sama, este vain välissä ja kun kutsuin Stellaa, se tuli mun luo, suorinta reittiä. Mutta kieltämättä oli hiukan epävarma olo lähteä ekalle radalle.

Radat kisoissa oli sopivan haastavia, ei missään mielssä mitään läpijuoksuratoja. Yleisti meidän kompastuskiviksi nousi linjaukset ja sitten niinkin yksinkertainen asia kuin okseri. Okserilta lensi kahdella radalla rima, eikä sitä kyllä täyskorkeana ole turhan monesti treenattukaan. Ekalla radalla sujuvaa menoa muuten mutta okserista rima alas, aika -2,57. Tokalla radalla alussa oli askelmerkit ihan sekaisin, putki ihan toisessa paikassa kuin sen muistin olevan ja kaksi lähes kieltoa. Tällä radalla oli kolme mutkaputkea ja koirat tulivat niistä järjestäen aika hitaasti ulos, mikä lienee syynä, hallin hämärähkö valaistus vai mikä. Seuraavana päivänä oli eri putket käytössä. Kuitenkin nollalla maaliin, -0,13. Ei saatu tuolla tuloksella pisteitä, joten ajattelin jo siirtyä kannustusjoukkoihin. Yllätys oli suuri kun kuitenkin jatkettiin tokalle päivällä.

Sunnuntain eka rata oli kokonaisuutena hyvä vaikka saatiin 10vp, taas se okseri ja sitten kielto saksalaisessa. Aika -1,0. Toka rata oli ainoa, jota ei päästy loppuun suorittamaan, kimurantti suora, jossa hypyt lomittain ja Stella hyppäsi yhden väärästä suunnasta. Ihan selkeä linjausvirhe multa, ei mikään vastakäsi meillä riitä koiraa vetämään jos se pääsee laskeutumaan kovasta vauhdista hyppylinjalle.

Sunnuntain toka rata. Hyl, hyppy 7 väärään suuntaan.

Viimeisellä radalla tehtiin sitten nollatulos, -3,12. Yksi myöhästyminen meinasi olla kohtalokas, aikaahan siinä meni mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Parista radasta ainakin on videot, laittelen niitä myöhemmin. Kokanaistuloksissa oltiin sijalla 26. Ja ihan tyytyväinen olen, koira toimi hienosti ja mä tein ne ratkasut mitkä niissä tilanteissa parhaaksi näin.

Finaalien seuraamien oli upeeta, kyllä agility on yleisöystävällinen ja hieno laji! Kyllä ohjaat pisti itsensä likoon ja teki täysillä, otti riskejä, ja nähtiin ihan uskomattomia suorituksia! Agilityä parhaimmillaan! Tää oli unohtumaton reissu, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin!

Jossain Pohjanmaalla.

Kotona.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hopeinen SM-kooste

Paras kai aloittaa viikonlopun tapahtumat ihan aikajärjestyksessä eli perjantaista. Saavuttiin Tampereelle hyvissä ajoin, saatiin teltta (ihana, iso, lila, sateenkestävä) hyvälle paikalle ihan medien kentän taakse. Itse kisapaikka oli hyvä, pohja pitävä ja muutenkin kaikki fasiliteetit ihan kunnossa pienestä sateesta huolimatta. Majoituttiin kivassa hotellissa muutaman kilometrin päässä kisapaikasta kuten moni muukin kisaaja. Musta oli jotenkin jo niin liikuttavaa olla siellä paikanpäällä...

Perjantain radat oli meidän viikonlopun parhaat. Vaikka tuloksilla ei juhlittu, 2x HYL. Mutta oma vire ja asenne oli ihan tapissa. Eka rata kosahti yhteen ylimääräiseen hyppyyn.


Tokalla radalla Stella lipsahti yhden sivuttaishypyn ohi ja väärään putkeen, omat ajatukset oli ehkä jo putkenjälkeisessä elämässä ja sinne ehtimisessä, meille niin tyypillinen (ja turha) virhe. Video koki kovia siirtoyrityksessä täppärille, joten se siitä sitten. Mutta hyvä rata ja erittäin hyvä fiilis perjantian jälkeen.

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisa, jossa kisasin medishelttien ankkurina. Mulla rataantutustuminen oli klo 14 mutta ei oikein osattu odotella hotellilla vaan oltiin aika aikaisin kisakentällä katsomassa muiden suorituksia. Ja kun meidän joukkueen kolmas koirakko tuli maaliin, tajusin että tässähän on nyt saumat ihan hyvään sijoitukseen. Joukkueella oli 10vp, 0 ja 0 eli meillä oli saumat vaikka mihin, kun kolme parasta tulosta otetaan huomioon. Ja sitten odoteltiin...rataantutustumisen jälkeen neljännet koirakot suoritti radan käänteisessä järjestyksessä ja me oltiin siinä vaiheessa nelosia eli reippasti yli tunnin sai omaa vuoroa odotella. Ajatukset meni ihan laidasta laitaan, innostuksesta, päättäväisyydestä kauhunsekaisiin tunteisiin. Välillä olin ihan liekeissä odottaen omaa suoritusta ja välillä mietin kuinka masokistinen pitää olla että ehdoin tahdoin hakeutuu tällaiseen tilanteeseen...Omaa virettä tuntui olevan tosi vaikea säädellä, ihan tunteiden sekamelskaa. Mutta onnistuin keskittymään, sulkemaan yleisön ja paineet pois mielestä ja pikku koomauksista huolimatta tehtiin nolla! Harvoin tuuletan, mutta maalissa oli kyllä niin villi fiilis että oksat pois! Olin niin onnellinen että pystyin tekee oman suorituksen ja sitä myötä ehjän radan. Eniten tuossa radassa mietitytti kepit-pituus-hyppy-yhdistelmä ja kun se onnistui tuli hetken black-out...onneksi koira oli putkessa eikä nähnyt mun sekoiluja :) Eli SM-hopeaa tuli, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Kiitos joukkuetoverit Tero & Tiuku, Maiju & Speedy, Eerika & Miina!




Välillä mentiin rimoja hipoen...

 ...mutta sen niin väliä kun tulos oli tämä!

Sunnuntaina ratkottiin sitten yksilömestaruudet. Oma rataantutustuminen oli toisessa ryhmässä, klo 8.40. Kun näin Alenin radan, muistinkin sen hehkutukset takaaleikkauksista...Loppurata oli sellainen, ettei meillä ainakaan ollut muuten jakoa kuin takaaleikkaamalla. Tein omasta mielestä ihan hyvän suunnitelman, mutta kaksi kieltoahan me tehtiin, kolmaskin oli vähän siinä ja siinä. Eka virhe tuli tosi puskista, en tajunnut että Stella voi hypätä takaakiertohypyn pyörityksellä niin tiukkaan ja linja vei ohi yhden hypyn. Toka virhe tuli putken jälkeen, olin ehkä askeleen myöhässä ja käskytys oli valju, omiin jalkoihinhan se koira tuli. Mutta sain pidettyä radan kasassa loppuun asti, siitä olen tyytyväinen.



Jatkossa täytyy miettiä miten tällaisissa skaboissa saa pidettyä oman vireen kohdillaan silloin kun sitä tarvitaan. Pe meni sen suhteen hyvin, la oli todella pitkä ja uuvuttava päivä varsinkin psyykkisesti enkä oikein saanut kunnolla syötyäkään. Jännitti, ei ollut edes nälkä. Päivä oli pitkä ja kaikesta tästä tunnevyörystä seurasi se, että nukuin huonosti ja olo oli aika nuutunut sunnuntaiaamuna. Ruoka ja lepo on ne mitä tarvitsen ja nyt ne ei oikein enää toteutuneet. Ja se tuntui kyllä radalla, se ihan viimeinen niitti puuttui tekemisestä. Kolme päivää kisoja ja aina pitäisi löytää se lataus olosuhteista huolimatta, siinä mulle haastetta! Stella toimi hyvin, oli lunkisti ja osoitti pystyvänsä tekemään normisuorituksen isoissa kisoissa. Ja jotenkin se fiilis näissä kisoissa oli niin erityinen...sitä on vaikea edes kuvailla. Suomen parhaat koirakot tekemässä parhaansa ja se kannustus ja positiivinen fiilis sieltä kantaa kyllä pitkälle. Ja koska tälle kesälle ei ollut pidempää lomareissua suunniteltu, lähdetään ajelemaan kesäkuun lopussa pitkin kaunista suomenmaata, aina Rovaniemelle saakka. Lasten ehdoilla mennään ja jos sais rykäistyä siinä välissä muutaman kunnon radan ja lisää kokemusta isoista kisoista, voiko sitä enempää lomalta oikeesti toivoakaan.



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vaihtelevaa tulostasoa

Viikon alussa kisattiin kaksi Laamasen rataa Nummelassa. Oli aika haipakkaa... Syystä tai toisesta tai energiajuoman ylitankkauksesta (?) johtuen Stella oli vähän ylivireinen tai mä alavireinen. Eka rata oli ihan kaaosta, kepit lopetti kesken, rima tippui ja rengas hajosi. Keinu oli makee mutta ei paljoo lohduttanut. Tokalla radalla sinkoilua josta yksi kielto.

Keskiviikkona käytiin Piikkiössä Tuulian treenissä. Kontaktit oli ekaksi hyvät, sitten alkoi ennakointi. Radalla ainakin kerran lensi kuonolleen, kerran teki maximuurin. Putkijarru tai kokoominen hypylle oli ihan tuntematonta.

Eilen kisattiin Kivikon kentällä Helsingissä. Mukava paikka! Tunnelmaa latisti vain Lahden motarilla (jotenkin ajauduttiin sinne aluksi) auton alle sujahtanut naakka jonka räpiköintiä en ihan heti unohda. Vauhtia oli se 120km tunnissa joten ehkä oli ihan hyvä etten ehtinyt jarruttaa.

Eka rata oli agirata. Hankaluutta tuotti jättää Stella yksin pujottelemaan, olin aistivinani epävarmuutta keppien puolivälin jälkeen enkä saanut tarvittavaa etumatkaa putkelle. Seuraavan hypyn saksalainen typistyi kalastelu tuplasylkkäriksi joka oli ainakin todella hidas. Muuten hyvä rata. Nollalla sijoitus 2.



Toka rata myös agirata. Erityistä lämpöä toi hyvät kontaktit ja 4-5 esteillä tehty ennakoiva valssi ja persjättö yhdistelmä. Putkijarrukin toimi jostain syystä. Nollalla sijoitus 2, ekaan sijaan jäi pari sadasosaa.


Vika rata oli hyppäri. Mietin josko jättäisin kokonaan välistä kun sadetta alkoi vihmoa ihan kiitettävästi. Toisaalta koira oli suojassa eikä sateella ole tullut viime aikoina kisattua niin ajattelin kokeilla kuitenkin. Tässä ajattelin jo osaavani tuplasylkkärin, mutta ei, se oli ihan yhtä hidas ja onneton kuin ekalla radallakin. Toisaalta omaksi puolustukseksi onhan tuo linja keppien ja putken jälkeiselle hypylle sellainen että vähänkin myöhässä kun on niin on se koira siihen sylkkäriin vähän vaikea saada. Räpeltäen onnistui ja nollalla sijoitus 2. Syksyllä pitää opettaa koira pujottelemaan vähän itsenäisemmin.


Seuraavat karkelot on sitten ensi viikonvaihteena Tampereella. Huomenna Stella pääsee hierontaan ja sitten vähän lepäillään. Hetken mielihäiriössä varasin jo majoituksen Rovaniemellekin (sosiaalisessa mediassa lietsontaa majoituspaikkojen vähäisyydestä), oishan sekin kokemus, ainakin se automatka.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kisat tauon jälkeen

Pidettiin kuukauden kisa- ja treenitaukokin ihan hyvistä syistä. Stellan juoksu, Mallorcan loma ja siihen päälle esikoisen vesirokkoilu sai aika hyvin ajatukset pois aksasta. Nyt jaksaa taas!

Viime viikonloppuna lähdettiin Min Pin Teamin kisoihin Vantaalle. Anne Saviojan radat oli tapansa mukaan kivoja, sopivasti vauhtia, irtoomista ja sitten niitä linjoja... Eka rata oli meiltä ihan todella hyvä. Kontaktit halusin nyt ihan oikeesti varmistaa ja toisaalta tehdä sitä nolla"treeniä" eli pyrkiä tekemään puhdasta rataa vaikka sitten tahdonvoimalla jos muu ei auta ;) Kontaktit piti ja kaikki toimi muutenkin suunnitellusti, nollalla maaliin ja sijoitus 2/37. Toka rata oli hyppis, naurattaa vieläkin meidän "putkijarrut", sillä ei niitä kyllä ollut... Eli ei mitään parasta menoa mutta riitti sijoitukseen 3/40. Putkijarru tarvii kyllä aina hiukan ajatustyötä, joissain kisoissa oon onnistunut saamaan kiellon liian voimakkaasta jarrusta ja joskus ne tuppaa unohtumaan kokonaan. Kolmannella radalla selvitettiin kiperä keppikulma ja puomin sivuirtoaminen mutta kappas, tokavikalla esteellä takaakierto hypättiinkin suoraan. Tätä juuri piti treenata eli ohjaamista täysillä LOPPUUN ASTI. No, ens kerralla sitten.

Eilen käytiin Lohjalla epiksissä ajatuksena saada kontaktitreeniä kisatilanteessa. Molemmat radat oli hyviä ja sain treenattua kontaktit (vaikken ollenkaan tykännyt kisaradan puomillemenolinjoista...) ja myös haettua sitä kisadraivia itselle. Mölliradan A-kurottelusta en periaatteessa tykkää, mutta kertoo se ehkä siitä että on-off muistuttelu on toiminut.

 Möllirata


 Kisaavien rata

Tästä on erittäin kiva jatkaa, tällähetkellä paketti aika hyvin kasassa, tietty aina niitä hiottavia kohtia löytyy ja ne täydelliset radat on harvassa mutta hyvillä mielin jatketaan kohti uusia koitoksia!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Triplanolla ja maailman hitain puomi

Kisattiin lauantaina historialliset neljä rataa Lohjalla. Uusi halli on uljas ja kaikinpuolin ihana. Kisoissa tehtiin hyvää perusduunia, tiputimme yhden riman ja saimme aikaan ainakin kaksi umpisurkeaa puomisuoritusta. Koiraparka ei ymmärtänytkään siltä vaadittavan on-offia vaan jäi ihmettelemään alastulolle. Sekunteja paloi, mutta on-offit tuli, hitaaaaaaaaaasti. Kolme nollaa sijoituksin 5, 1 ja 6 muistaakseni ja viimeisellä radalla tippui sitten viimeinen rima josta 5vp.Neljä nollaa olisikin ollut ihan liikaa näillä räpellyksillä.

Treenilistalle puomi. Oikean paikan ja nopeuden vahvistaminen. Siinäpä se. (Ja kisoissa johdonmukaisuus.)

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viikon kiemurat

Omassa treeniryhmässä mietittiin linjauksia, kokeilin myös Stellan kanssa. Radassa on otteita Janitan kaukoryhmän taannoisesta radasta ja pointtina oli miettiä mihin kohtaan väännetään valssi ja missä toimii persjättö.


Sunnuntai, lepopäivä. Joo, tällähetkellä lepopäivät on usein pyhitetty agilitylle ja niinpä sadetta ja tuulta uhmaten suuntana oli Kirkkonummi. Ekalla radalla (Markku Kaukinen hyppis) haettiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat väärät putkenpäät (2kpl) ja tästä HYL. Muistiksi itselle, että leikkaus ei tarpeeksi käännä koiraa jos takana ansaeste. Näitä on tapahtunut ennenkin.

Toka rata oli hyvä, uskalsin mennä lujaa. Viime hetkellä muutin muurin jälkeistä suunnitelmaa, ja toimihan se näinkin. Sijoitus oli 1/36.


Vika rata oli myös ihan hyvä. Puomi oli ärsyttävän hidas, ja sitä täytyy nyt ehdottomasti treenata etupalkalla.Tästä sijoitus 2/30.


Tän viikon suunnitelmissa ei ole ratatreeniä tai kisoja, vaan kontaktien ja keppikulmien vahvistamista!


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Hanko-Ojanko-Hanko-Ojanko-Hanko

Siinäpä viime viikonloppu! Ja kaikki nuo kilometrit vuorokauden sisään, lauantaina kisat ja sunnuntaina Jennan treenit. Omat vapaat viikonloput vaan sattuu olemaan harvassa ja tilaisuuksiin pitää tarttua! Onneksi molemmilla kerroilla oli matkaseuraa, muuten olisi voinut olla astetta ankeempaa.

Kisaratoihin olen kokonaisuutena tyytyväinen. Tein rohkeita, omia ohjausvalintoja joista ainakin osa toimi :) Virhearviointaja tapahtui, mutta niitä nyt joskus vaan sattuu kun täysillä tekee. Ja muutenkin. Ekalla agiradalla A oli paikassa jossa en sen tajunnut olevan, ainakaan kun koira syöksyy ulos putkelta. Tästä hylätty, mutta kontaktit pidin loppuun asti ja ne piti. Mulle on tullut sellainen nopeitten vapautusten -syndrooma...


Hyppiksellä suunnitelma oli ennen suoraa putkea tehdä vaan hypylle lähetys ja ehtiä ajoissa persjättöön. Toteutus oli jaakotus ja myöhästyminen persjätöstä. Kiellon ihmeellinen maailma aukeni ehkä hitusen minullekin, tästä esteen sivulta lähestymisestä sitä ei tuomittu. Nolla riitti vitostilaan, tokaan sijaan 0,5s ja kärkeen muistaakseni pari sekkaa.


Kolmas rata kosahti tulosten valossa tiukkaan leikkaukseen putkella josta kielto. Vähän pienempi painostus niin eiköhän oltaisi selvitty ilman virheitä.


Ja kirsikkana kakun päällä "hyvin" nukutun yön jälkeen Jennan treenit.  Yhä edelleen sitä rohkeutta tekemiseen ja muutama "uusi kikka" ohjausrepertuaariin. Sylkkäri kun on ollut käytössä lähinnä silloin pentuaikana...Rata sujui muuten aika hyvin, mutta tuo keppien jälkeinen persjättö on oikeesti aika hirvee. Melkein tekisin valuvan valssin jos uudestaan pääsis tekeen, se me meinaan osataan!




tiistai 1. huhtikuuta 2014

Epämukavuusalueella

Käytiin viime viikolla Alen Marekovicin koulutuksessa ATT:lla. Epämukavuusalueelle joutumisella oli muutama syy:

1. Luulin olevani ajoissa mutta olin totaalisen myöhässä. Siis jo rataantutustumisessa. Luulin treenin alkavan kymmeneltä mutta ehei, se alkoi yhdeksältä! Jäi siis rataantutustuminen väliin. Eka veto piti tehdä kisanomaisesti eli rykäistä rata kerralla läpi. 34 estettä. Ehkä 5 kieltoa ja 3 hyllyä tuli kiskastua sillä vedolla. Never again!

2. Funny movesit. Naurattaa vieläkin. Hahhah-haaa. Jonkunnäköinen logiikka on omassa ohjauksessa niin oli vähän pää pyörällä ja raajat hukassa niiden takaakiertojen kanssa. Tässä video miten ne kuuluisi tehdä. Mä sain ohjattua lähinnä kieltoja.

Siinäpä kohokohdat. Selvittiin kuitenkin ja oikeesti ihan hyviä ajatuksia ohjauslinjoista ja rohkeammasta ohjauksesta. Pitäydyn kuitenkin tässä omassa loogisessa pikkusievistelyssä, laitan muuvit muistiin ja ehkä seuraavasta koirasta tulee sitten se boheemi eurooppalainen :)

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Treeniä, kisaa ja huoltoa

Viime viikkoina on käyty parit treenit Piikkiössä, Janitan kaukoryhmä 13.3 ja Tuulian yksäri 21.3. Mieleen näistä jää aina paljon, nyt päällimmäisinä ajatuksina:

-Ajoitus ja linjaukset!
-Valssi vs. persjättö, ohjausvalinnat koiran linjan mukaan
-Älä yliohjaa
-Valssin liike! Ponnistuspaikka ja kohti seuraavaa ponnistuspaikkaa askeleen päässä koiran linjasta. Ei kannata mennä esteiden eteen tukkimaan koiran reittiä...
-Uutena tekniikkana hyrrä tai kopteri tms. Ihanaa! Tämä on itselle ihan looginen kuvio, toimii kuten twisti mutta askeleet pysyy paremmin kontrollissa...twistiä ei ikinä ole oppinut sujuvasti käyttämään.
-Japanilainen pitkissä välissävedoissa toimi hyvin, ei tarvitse peruutella esteiden välillä, ehdottomasti käyttöön.
-Peruuttelu ei estä koiraa menemästä ansaesteille, liike vie siinäkin, tiukat käännökset ennakoivilla valsseilla ja rintamasuunta heti oikeaan suuntaan.
-Kontaktit tarvii muistutusta, kisojen nopsat vapauttelut syö on-offia... treenilistalle ja ehkä epiksiin vaikka testailemaan, kisoissa myös jos hylly alla.
-Vippaus treeniin, hyvin vähällä käytöllä ollut.
  

Video omasta treenistä, jossa testasin tuota japanilaista välistävedossa. 

Kisoissa käytiin eilen. Tuloksina kaksi nollaa ja vitonen kiellosta hypyllä. Stella tuli hypyn ohi, oma liike varmaan vei. Sijoitukset oli agiradalla 3/61 ja hyppyradalla 3/62. Hyppyrataan olen erityisen tyytyväinen, omat ohjausvalinnat tuntui hyviltä ja rata pysyi alusta loppuun hyvin kasassa.

Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää treeniä ja kisaamista. Eilen oli kisoissa puhetta myös koiran vammoista, niiden ennaltaehkäisemisestä ja huollosta. Meidän rutiineista voisin lyhyesti yrittää kirjoittaa sen verran että Stella käy säännöllisesti (muutaman kuukauden välein) hoidossa Remediumissa Espoossa, ja se on ainakin omasta mielestä erittäin tärkeää aktiivisesti kisaavalle koiralle vaikkei mitään erikoista ongelmaa olisikaan. Itsekin saa niistä käynneistä aina osviittaa missä mennään ja voi turvallisin mielin harrastaa. Peruslenkit meillä tehdään joko kaupunkikävelynä hihnassa tai metsissä/rannoilla vapaana. Aloitin nyt juoksemisen talvitauon jälkeen Stellan kanssa ja se oli sellaista canicrossia jos hihnan kanssa mennään että tilasin itselleni juoksuvyön, jospa jo tänään pääsisi testaamaan! Syviä lihaksia on yritetty vahvistaa temppuilun ja doboilun (käytössä iso jumppapallo) avulla. Ravinto on tietysti se yksi iso kulmakivi, ja ainakin tällähetkellä molemmat koirat voi hyvin ja ovat energisiä, joten ravitsemus lienee myös olevan kunnossa. Ai niin, ja Back on Track loimet on myös koirilla käytössä ja nyt myös "minipeitto" jonka päälle kyllä molemmat koirat hakeutuvat oli se sitten niiden pedissä tai sohvalla. Eli tavallaan se ajatus että mennään kisoihin ja tehdään tulosta on hyvin kaukana todellisuudesta, se on se pieni hetki ja oikeesti ne palaset kaikki rakentuu ihan jossain muualla todella monesta eri asiasta.

Murkinat.
 
BOTilla.
 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

FI AVA-H

Tulihan se sieltä! Tänään Vantaalla tuplanolla sijoituksin 2. ja 3. ja hyppyradan kolmas sija riitti sertiin ja sitä myötä valioitumiseen. Anne Viitasen radat oli aika kinkkiset, ahtaita paikkoja ja putkihässäkkää. Pää on aika tyhjä tällähetkellä, mutta oikeita valintoja varmasti tehtiin, vielä se viimeinen rykäsy siihen ohjaukseen ja käännökset tiukiksi niin saadaan vielä paremmin paketti kasaan. Mutta nyt en voi olla kun iloinen, tyytyväinen ja samalla kiitollinen. FI AVA, FI AVA-H Halivaaran Kevään Tuline Flicka. Se näyttää hienolta mutta tuntuu vielä paremmalta tässä vieressä. Kiitos Stella tähänastisesta matkasta, jokaisesta päivästä, treenistä ja kisasta. Innolla kohti uusia haasteita!

Kuva: Jukka Pätynen



perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystäväni

Paras ystävä, jota ihminen voi itselleen toivoa. Ilman pystejä ja pokaaleja, juuri sellaisena kuin olet Stella. Ja Frida, sinäkin olet suuri (hyvin persoonallinen) Ystävä. Meillä on ollut kiva päivä, ihan tavallinen, mutta kiva. Hyvää Ystävänpäivää!




lauantai 1. helmikuuta 2014

Läpi tuulen ja tuiskun triplanollaan

Kisapäivä valkeni varsin talvisissa maisemissa...Hangon ja Tammisaaren välillä meinasi usko jo loppua mutta onneksi jatkettiin matkaa. Kepo oli mukana ja takapenkki viritetty koirankuljetusmoodiin, ranskattaren takaluukku kun tuppaa tekemään tenän aina tammi-helmikuun vaihteessa.

Halusin kisaamaan juuri Batin kisoihin, Anne Saviojan radoille ei olla pitkään aikaan päästy ja Batin pääsponsori taitaa olla Mush, joka meille kelpaa paremmin kuin hyvin. Aina pitää varautua palkintoihin ;)

Ensimmäinen agirata oli varsin mukava juosta, pari käännöstä olisi voinut olla tiukempiakin. Sijoitus oli kuitenkin 1/38.


Hyppyrata alkoi hyvin, mutta vaaikeudet alkoivat niistosta ja jatkuivat valssihässäkkään...olin koiran tiellä ja vauhtia ei ollut nimeksikään. Taistelunolla, sijoitus 7/39.



Agirata tuntui ihan sairaan hyvälle, mutta mitä ihmettä vauhdinhurmaama ohjaaja päästelee suustaan...ihan törkeen aikaset vapautukset Aalta. Ei hyvä. Nyt palaan kuriin ja nuhteeseen, treeneissä nyt on aina on-offit, mutta täytyy kisoissakin yrittää pitää ne, eikä paukutella menemään. Sijoitus 1/41.



Eli treenilistalle nyt maltilliset kontaktit ja kohti uusia koitoksia hyvin mielin. Stellan kanssa on vaan ihan superkivaa treenata ja kisata, tosissaan muttei liian vakavasti :)


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

En mä voi sulle nyt hyppysertiksi tässä muuttua.

Vähän hullu viikko mutta selkeesti hyvällä tavalla!

1. Tiistaina Janitan opastuksella ensimmäinen kaukoryhmä Piikkiössä. Sen jälkeen päällimmäinen ajatus oli, kuinka paljon opittavaa mulla vielä on. Pää kävi ihan kierrokislla ja ihan yksinkertaisista asioista, mutta jotenkin iski tajuntaan muutama sellainen asia, joita olen vaan mantrana toistanut mutten ole ihan tajunnut mitä se oikeesti käytännössä pitää sisällään. Kontakti, lukitus, ennakointi!

2. Perjantaina Tuulian ratatreenit Piikkiössä. Kunto pettää aina tuolla, hitto. Muuten ihan ok. Paitsi kepeiltä poispäinkäännöstä ei osata.

3. Edellisestä suivaantuuneena kuntopiiri ja sähly turvallisesti perheenkesken lauantaina. Tikapuuaskellusta, sivuttais- ja takaperinjuoksua, spurtteja ja isot lihasryhmät. Paljon olisi petrattavaa, harjoitukset jatkuu. Poispäinkäännös saa odottaa, ilman sitäkin ollaan pärjätty.

4. Sunnuntaina aamukisat Vantaalla. Tuplanolla sijoituksin 1. ja 3. ja hyppyradalta harmittava rimanpudotus, ennakoiva valssi jossa olin myöhässä. Hyppyserti kävi jo ajatuksissa, mitä mielenheikkoutta. Mutta muuten, aika hyvin! Stella alkaa olemaan melko pro, mun tarvii hiukka enemmän petrata. Tällä ei sinänsä mitään informaatioarvoa koska tilanne on ollut pitkälti sama jo aika kauan.

Kun tähän yhtälöön lisätään työt ja perhe on lopputuloksena aika väsynyttä juttua kuten huomata saattaa. Kotisohva on nyt ainakin tämän sunnuntai-illan se ykköspaikka eli näihin tunnelmiin, näihin kuviin päätämme raportoinnin tältä erää.


torstai 9. tammikuuta 2014

Paluu arkeen

Treenisuunnitelmaa tammi-helmikuulle:

-peruskäännökset ansaestein
-liikkuvat ja ennakoivat valssit, huomio ajoitukseen
-serpentiinit
-pöytä-putkierottelu (sijaistaa kontakti-putkierottelua tilanpuutteen vuoksi)
-puomi ja keinu etupalkalla
-saksalainen ja twisti
-keppi-putkierottelu? Jennan blogista vinkki. 

Peruskäännöstreeniä tehty pikkutreeni kahdesti. Rytminmuutos riitti loiviin käännöksiin, tiukemmissa vekkaus käänsi paremmin. Parit toistot myös kontakteja etupalkalla, muistissa on, mutta näitä mielelläni usein vahvistan. Twistiä kokeilin pitkästä aikaa ja menihän se kun oli rytmillisesti suht helppo kohta. Poistuin myös omalta mukavuusalueelta ja treenasin persjättöä... Oikeesti tässä puolen vuoden aikana olen oppinut myös aika paljon kouluttamalla muita ja yleensä testaankin omat radat Stellan kanssa. Kovin opettavaista, suosittelen!

Ensi viikkoa odotellessa, Elinan/Janitan kaukoryhmän aloitus, Tuulian kimppayksäri ja kisat Vantaalla. Tiukka viikko mutta elämä on!