38%

Tänä vuonna kisattiin 63 starttia, joista 24 nollatulosta. Nollaprosentti nousi viime vuodesta (21% -->38%) eli suunta on onneksi oikea. Mututuntumalla loppukesän ja syksyn kisoissa on mennyt alkuvuotta paremmin, jääköön tilastot laskematta ja luotetaan hyvän fiilikseen. Vuoden kohokohtia on ekat SM-kisat, ensi vuoden arvokisanollien saavuttaminen jo hyvissä ajoin, agilityvaliotitteli ja kisoista parhaiten jääneet mieleen Tuorlan juhannuskisat, Rauman agipitsi ja hyppyradan voitto Lohjan sateessa PM-kisoissa.

Innosta puhkuen kohti uutta vuotta, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Treenirintamalla jatkuu Tuulian yksärit kerran kuussa, Janitan/Elinan treeniin pääsen muutaman kerran nyt alkukeväästä ja varmasti onnistun haalimaan muitakin koulutuksia. Kisataan varmaan suht aktiivisesti ainakin alkuvuosi, toisaalta aion miettiä tarkemmin kisavuoden rytmittämistä, tuo 63 starttia vuodessa kuulostaa jo aika paljolta. Tavoitteena on nauttia joka hetkestä ja antaa treeneissä ja kisoissa kaikkensa, niin Stellakin tekee. Elää hetkessä, tässä ja nyt.

Joulu tullut on

Tauko

Meillä on joulutauko. Eipä olla pariin viikkoon tehty mitään ihmeellistä. Oikeestaan tekee ihan hyvää, kaikille. Huomenna Marille hierontaan, Fridakin pääsee. Pakastin on täytetty pötköillä ja rustoilla, sohvalla takkatulen loimussa on mukavan lämmintä ja pehmeää. Ulkoilumaastoja jaksan aina säännöllisesti huokailla, on rapaa ja loskaa mutta myös ihania metsiä ja rantoja. Kisamatkat on joo pitkiä joka suuntaan, mutta on täällä omat hyvät puolensa! Stella kaipaisi muuten jahtaavaa koirakaveria, sillä palaa päreet tuohon painivaan spanieliin joka ei suostu leikkimään hippaa. Toisko joulupukki?

Älä pelkää mitään

Kisattiin itsenäisyyspäivänä kolme Kari Jalosen rataa Ojangossa. Iltakisat ja radat mukavia, sopivan haastavia, kimurantteja kohtia mutta myös etenemistä. Nyt oli fiilis kohdillaan ja silloin agility on vaan ihan sairaan kivaa! Harmittavasti kaikilla radoilla tuli joku virhe, mutta niistä huolimatta ehjät ja sujuvat radat ja se on nyt juuri sitä mitä haetaan. Täysillä tekemistä, virheitä pelkäämättä.

Eka rata ei ole videolla. Päätin ehtiä suoran putken jälkeiseen persjättöön ja sehän onnistui. Kepeillä hyvä takaleikkaus ja sivuttaisirtoaminen pakkovalssiin. Lopussa tein jaakotuksen jonka Stella luki ihan oikein ja tuli ohi yhdestä hypystä, oma ohajusmoka siis ja siitä kielto, jonka korjasin. Nopeus oli silti jotain 4,5m/s ja muistaakseni kolmanneksi nopein aika, tuolla vitosella oltiin 8/51.

Tokalla radalla kävi alussa pikkumoka, olin hiukka väärässä paikassa kun koira piti vapauttaa. Siitä huolimatta taistelin vaikka olinkin myöhässä, putkelta kielto, nopeus 4,72m/s.

Vika rata oli myös sujuva, hylätty tuli kun koira lipesi hypyn väärälle puolen. Näitä meille on ennenkin käynyt eli tarkkuutta vaan!

Nää oli kokonaisuutena parhaat kisat pitkään aikaan, oma tekeminen oli sillä tasolla mihin sen haluan. Stella on nopea, osaava ja kiltti koira, ja itse alan saamaan varmuutta omaan ohjaamiseen ja liikkumiseen. Joka päivä olen kiitollinen tästä "kerran elämässä" koirasta, joka on opettanut mulle niin paljon!

Rytmi hukassa

Lauantaina kisattiin HSKH:n kisoissa Vantaalla. Omasta ohjauksesta puuttui ehkä se paras terävyys, mutta räpeltäenkin voi tehdä tulosta. Kaksi nollaa, ekasta voitto ja sitten se HYL viimeiseltä radalta. Treenilistalle ennakoivat valssit ja kontaktit. Rytmitys oli nyt jotenkin hankalaa, ehkä liikaa varmistelua. Eli luotto koiraan ja rohkeutta mennä täysillä, ohjaten kaikki esteet ja ennakointi oikeissa kohdin. Yksinkertaista?

Batin kisat 16.11

Otin oppia. Otin eväät. Lepäsin ennen. Lämppäsin itseni kunnolla. Keskityin. Päätin mitä teen. Tästä seurasi kolme hyvää rataa. Muu maailma oli poissa, kuplassa vain minä ja Stella. Juuri niin sen pitää olla. Harmi kun ei ole videoita, kaikilla radoilla oli uskomaton fiilis mutta myös jotain pientä hienosäätöä mitä olisin halunnut nähdä jälkeenpäin. Ekalla radalla putkijarru venähti, tokalla selän takaa väärään putkenpäähän ja viimeisellä oma askelmerkki oli vähän hukassa hyppyjen välissä. Näillä mentiin ja tulokset oli hyppyradalta 0 sij. 4/42, agirata HYL, agirata 0 sij. 2/39. Erityisen tyytyväinen olen siihen flow-tilaan, joka oli kaikilla radoilla. Toka rata oli hyllystä huolimatta paras pitkään aikaan, sillä tein mm. kepeillä onnistuneen leijeröinnin joka vaan sopi meille siihen kohtaan kuin nenä päähän. Hyvällä fiiliksellä pötkii taas pitkälle ja kyllähän ne Batin palkinnotkin mieltä lämmittää! Mistä ne tiesi että tarviin uuden treenitaskun (sen kyllä ehdin jo hankkia mutta eri värit on kivoja), oon koukussa pieniin pyöreisiin, suklaa uppoaa aina ja koirat rakastaa Mushia...

Todistetusti olen liikkunut Ojangon maastoissa.

Huoltoa ja treeniä

Viime viikolla Stella kävi Marin käsittelyssä Remediumissa. Tällä kertaa etuosassa oli kireyttä, varsinkin lapojen, niskan ja pään alueella. Hyvin kuitenkin vastasi hoitoon ja sen jälkeen oltiinkin viikko pois esteiltä. Vaikeahan noista on aina sanoa, mistä johtuvat, mutta erittäin todennäköistä on liukastumiset/törmäilyt putkissa. Pariin kertaan on koira viipynyt harvinaisen pitkään mutkaputkessa ja silloin tietää jotain siellä sattuneen... Vaikeahan näitä on välttää, ohjeeksi saatiin nyt leikata tassukarvat mahdollisimman lyhyeksi pidon parantamiseksi myös putkissa. Alle kymmenen kilon koirilla tätä putkiongelmaa on enemmänkin, koiran massa on niin pieni ettei putki jousta tarpeeksi vaan koira yksinkertaisesti törmää.

Parit treenit on "tauon" jälkeen tehty, ihan rallattelua vauhtiympyrässä ja tähän valssit, vedot kauimmaiseen putken päähän ja niistosokkarit. Sitten kääntymisiä muurilta ja pituudelta (video) ja Tuulian ratatreeneissä sitten kaikkea maan ja taivaan välilltä (videolla viimeinen veto jossa havaittavissa muutama kauneusvirhe jotka koira hienosti paikkaa ja totaalihyytyminen lopussa). Näistä treeneistä päällimmäiseksi jäi ehkä ajatus omasta lämmittelystä, oikeesti kannattaisi ehkä lämpätä kunnolla spurtteineen niin jalatkin toimisi paremmin.

Me ei olla mestareita, ystäväiseni

SM, MM, European Open, Crufts... arvokisojen laskemiseen ei yhden käden sormet riitä. Näiden lisäksi on olemassa kisat, joiden portit eivät tavalliselle tallaajalle aukea, ei vaikka kilpailukirjan sivut olisivat merkinnöistä hapertuneet (sivuhuomautuksena mainittakoot, että oma kirja on vielä vuosienkin jälkeen aika priimassa kunnossa). Näihin kisoihin pääsylippu on vain näillä Jumalan omaksi kuvaksi luomillaan otuksilla; springerspanieleilla. Aika paksua tekstiä agnostikolta mutta mitäpä sitä ei lennokkaan aloituskappaleen eteen tekisi.

Janakkalassa kisajärjestelyt toimivat hyvin ja Ritva Herralan radat olivat hyvin laaditut. B-radalla kompastuskiveksi osui puomin leijeröinti. Koira ohjattiin puomin alittavaan putkeen ohjaajan jäädessä puomin toiselle puolelle. "Ohjaa joka este" latteutta toistellen putken jälkeinen hyppy olisi vaatinut tiukemman käskytyksen ja näytön. Punavalkoinen tykinkuula (meidän kamera jotenkin hidastaa liikettä älkää kiinnittäkö siihen huomiota)sujahti esteen ohi ratatyöntekijän taskulle ja walspuliinin takaisin kutsumiseen menikin sitten ikuisuus. Pientä lapsusta lukuunottamatta rata valoi uskoa tulevaan.

A-radalla panokset nostettiin tappiin. Nyt ei riittäisi normisuoritus (hylly kolmannella esteellä ja mäkkärin kautta kotiin)vaan meidän pitäisi olla ihan liekeissä, sen verran nopsia rotutovereita Fridalla näytti olevan. Medit olivat tunteja aikaisemmin sahanneet samaa A-rataa joten radan kuviot olivat tutut. Ensimmäisellä käännöksellä ohjaus oli kuitenkin löysähkö ja walspanderi livahti kierrosta huti. Olin jo puolivälissä seuraavaa estettä enkä enää lähtenyt korjaamaan. Itse en vain ymmärrä tilannetta jossa lähdetään korjaamaan jotain estettä koiran vauhdin ja fiiliksen kustannuksella. Tuloksen kannalta on kuitenkin yhdentekevää onko sarakkeessa yliaikavitonen tai hylly. Loppurata etenikin paineettomasti suunnitelman mukaisesti. Fridan suoritusvarmuus on aina kysymysmerkkinä ilmassa ja vietit vie ärsykeherkkää koiraa kuin pullerot kinuskikakkua kahvipöydästä. Nyt kuitenki walspukka teki rataa hyvin ja hyllystä huolimatta saatiin kelvollinen urheilusuoritus aikaiseksi.

Maksien springermestaruus meni walspa-Börjelle. Börje eteni kertaluokkaa tai paria Fridaa nopeammin, joten eipä lopputulos olisi muuttunut vaikka ei oltaisikaan hyllytetty.  Hieno koira! Maksi kolmoset ovat perinteisesti paimenkoirien hallitsemia luokkia. Piristävää välillä nähdä roppakaupalla muitakin rotuja. Springereitten lisäksi tollereilla oli keskinäiset skabat samoissa kisoissa.

Fridan agilityurasta on todettava se, että kisoja on varmasti enemmän takana kuin edessä. Motivaation repiminen kolmosluokassa kisaamiseen on aika kiven takana ja luonnollisesti Fridan ikäkin pitää huomioida.  Ei mitään hajua hommaanko edes lisenssiä ensikaudeksi, treenaamista jollain tasolla ainakin jatketaan.

B-Rata
http://youtu.be/aKfF-JVKH_k

A-Rata 
http://youtu.be/JFD6FtmCHpY

Se perinteinen

Kisatulos meinaan. Nolla ja hylly. Se tuppaa olemaan joko tai. Teen lyhyen kisaraportin, koska läppärin näppäimistö on rikki ja kirjoittaminen vaatii suuria ponnistuksia. Asiaan.

Janakkalaan asti piti matkata, koska siellä ratkottiin springerimestaruudet ja Fridakin oli ns. tulessa. Heillä meni tosi kivasti, vaikka mestaruus jäikin saavuttamatta. Meillä taas, no, aika keskinkertaista. Eka rata oli mukava ja sujuva, yksi vastakäännös jäi tekemättä mutta ei sen niin väliäkään siinä kohtaa. Tulos 2/36. Toka rata oli hyvinkin perinteistä menoa. Meidän hyllyt tulee joko ansaesteille irtoamisesta tai siitä etten ohjaa jokaista estettä. Alku olisi Stellan kanssa vaatinut voimakkaampaa vekkiä tai jopa vastakäännöstä. Treenilistalle taas myös lähdössä pysyminen ja hitaammat vapautukset kontakteilta, huomaa, että ollaan viime aikoina nopsasti vapauteltu. Tästä siis se perinteinen hylly.

FI AVA

Unelmista totta!

Nollavoitto ja kelpo menoa

Sunnuntaina kisattiin Vantaalla HSKH:n kisoissa kolme starttia. Kivat radat ja sujuvaa menoa. Herralan hyppiksellä tylsä kielto kohdassa jossa lähetin hypylle ja menin valssilla vastaanottamaan seuraavalle, oli varmaan ajoitus hiukan pielessä. Toka rata oli myös Herralan, agirata jossa aloitus kinkkinen A-putkierotteluineen. Ihan kelpo rata, kärjestä jäätiin muistaakseni pari sekuntia. Tein muutaman niisto-sokkarin, joka ei aina ehkä ole se nopein ratkaisu ja pysäytyskontakteilla jäädään kyllä nopeimmille. Kolmas rata oli Muotkan agirata, ainakin yksi kaarros valui ihan törkeesti: keppien jälkeen 90asteen kulmassa kolme hyppyä, joiden jälkeen olin suunnitellut jaakotuksen. En ollut ihan siellä missä piti, joten jaakotuksesta tuli ihan kammottava ennakoiva valssi ja seuraavaksi jouduinkin leikkaamaan putkella... No, tästä huolimatta sijoitus 1/31 etenemällä 4,55m/s.

Nyt on aika tiukka treeni- ja kisakausi meneillään. Perjantaina Tuulian treeneissä muistuteltiin persjättöjä, se on mulle vaan niin vaikeaa, varsinkin kohdissa joissa koira pitää saada kääntymään. Kontakteilla ja kepeillä treenattiin sivuirtoamisia, ja koirahan kesti! Hyvät treenit.

Tänään lähden taas kohti Turkua Janitan treeniin, innolla odotan. Koskaan en ole hänen oppiin vielä päässyt mutta nyt tulee sekin koettua! Ja yöksi kotiin ja huomenna Saloon Leena Piiralle, pikku huolto tähän väliin tekee varmaan ihan terää.

Kisoista ei ole tietenkään videota, mutta katsotaan jos jotain treenipätkää olisi joskus aikaa latailla. Aika haipakkaa mennään, mutta hyvä niin!

Ollaan vaan ja mushaillaan

Vielä riittää! Ainakin osissa kampanjamyymäläistä ilmaisia aterioita on vielä saatavilla. Ja koska ensi viikolla suuntaamme Piiran hellään huomaan Halikkoon, otamme tietty kupongit mukaan. Uskon maistuvan! Pakkasessahan meillä on aina jotain valmiita sekoituksia ja erilaisia luita, mutta pääpaino on ainakin vielä nappuloilla. Pääosin Acanaa, mutta nyt on tyhjennetty Royal Caninit ja Golden Eaglet, joita on kisoista siunaantunut. Pedigreetäkin on, mutta luokittelen sen lähinnä ongelmajätteeksi...

Hae sinäkin:  www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria

Pientä purtavaa

Treeniä siis :)

Aloitetaan Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä Jennan treenillä. Oikein mukava loppukesän päivä, josta jäi paljon pohdittavaa:
- Asenne millä tekee. Mikä erottaa hyvät koirakot huipuista...
-Vastakäännökset ja persjätöt, iso ahaa -elämys!
- Takaakiertoon keilaus
-Flinkki vs ennakoiva valssi. En tiedä uskallanko/haluanko muuttaa ennakoivan valssin ohjaustyylin flinkkityyliseksi mutta kieltämättä Stella kääntyi aika päheesti tuolla versiolla.
Ylipäätään loistokoulutus ihan mentalisestikin jo. Tykkään Jennan tavasta kouluttaa ja kuulemma Neonissa ja Stellassa on radanluvussa paljon samaa, joten hyviä vinkkejähän sieltä sateli. Katsotaan jos vaikka joulukuussa pääsis uudestaan Jennan oppeihin!

Muuten treenirintamalla olen ollut siinä mielessä laiska, että ratatreenit olen tehnyt oman jatkoryhmän ratapohjalla koulutuksen jälkeen. Toisaalta ihan hyvä koirankin välillä tehdä helpompaa ja suoraviivaisempaa rataa kuin mitä kolmosen rataprofiilit ja ratatreenikoulutukset välillä on. Videoista ekassa teemana oli persjättö ja välistäveto ja tokassa takaaleikkaus.

Kirkkonummen kootut

Olipahan taas muuvit Kirkkonummen kisoissa. Eka rata hajosi alkuunsa kun palauttelin yli-innokasta shetlantilaista alkuasentoon, kolme vihellystä ja eikun lentävällä lähdöllä matkaan. Meni alku ehkä vähän sovellellen ja kosahtihan se rata sitten takaaleikkaushyppyyn, jonka koira jostain syystä hyppäsi takaisin. Ehkä rynnin päälle, ehkä en muistanut jatkaa liikettä, ota näistä nyt selvää.

Toka rata oli aika hyvä. Paitsi että tein persjätön kepeillä ajatuksissa ehtiä jatkossa takaakiertoa näyttämään ja koira kuulemma jätti viimeisen välin pujottelematta. Mutta muuten, aika hyvä.

Kolmas rata oli sitten hyppis ja sillä saatiin jotain aikaan. Nolla, sijoitus 2/26.

Treenirintamalla ollaan keskitytty "paljon" keinuun, on-offin häivytys on aika lailla onnistunut. Välistävedot tuli Piikkiöstä viime viikolla läksyksi ja niitäkin on taas muistuteltu. Treenilistalle ikuisuusongelma lähdöissä pysyminen ja ehkä keppejäkin voisi joskus treenailla. Oma hovikuvaajakin on löytynyt, katsotaan jos saisin kännykästä purettua pientä treenitynkää jota innokas tuleva agilitaaja Iina 6vee (koira vaan kuulemma puuttuu...) on taltioinut.

935 km

Siinäpä ensi kesälle pientä maaseutumatkailua, Hanko-Rovaniemi 935km. Jos siis karsintakriteerit samat kuin ennen. Eli nyt on kasassa arvokisanollat ensi vuodelle! Aika vapauttavaa, vaikkei ne arvokisat sinänsä autuaaksi tee.

Lohjalla kisattiin PM-kisat. Ekalla radalla tyrin jaakotuksen, jonka Stella luki ihan oikein vastakäännökseksi ja teki eri hienon puomin (jota ei siis todellakaan olisi siinä kohtaa tarvinnut). Toka rata oli hyppis, joka meni alun ennakoivaa valssia lukuunottamatta aika sutjakkaasti. Kaatosateessa, kahden viikon flunssan jäytäessä hengitysteitä. No, lähdin jäähkälenkille Stellan kanssa ja pitelin sadetta siinä lähistöllä puun alla, ja kappas vaan, sielläpä kuulutettiin meidän voittaneen! Onneksi löydettiin palkintopallille! Juhlin kotona kuuman teen ja ystäväni Amoxinin kanssa. Nyt vointi jo sen verran parempi, että oikeesti tuntuu hyvälle.  Etenemä oli hyvä ja luokassa 48 koirakkoa eli kyllä huonompana päivänäkin voi onnistaa!

Ennakoivista (?!?) valsseista suivaantuneina kävin tänään testaamassa jatkoryhmän huomisen radan. Kuvaustiimi oli mukana. Ei oo helppoo ei. Tarvis taas miettiä noita käännöksiä, vähän liikaa leviää pakka. Mutta jotain positiivista, tein keinua etupalkalla ja ihan super! Sitä ei tietenkään ole videolla. Kuvaustiimi oli hajaantunut maastoon.

Hyllyt Caciagille

Erikoinen päivä. Kolme hyllyä ja nollavoitto KV-radalta. Stellalla oli taukoa treeneistä ja mulla flunssa, ei ihan vireet ekoilla radoilla kohdanneet. Mutta jostain se loppurutistus löytyi ja noilla esteväleillä ja 200m radalla en voi olla kuin tyytyväinen että ylipäätään saatiin tulos mutta että caciagi! (Täytyy vielä googlettaa mikä se on...)

Hei hei mitä kuuluu?

-Lomailua

-Pientä treeniä, lähinnä keinulla on-offin häivytystä

-Remediumissa, pientä jumitusta mutta ei mitään hälyyttävää

Siinäpä ne, jatketaan kun jotain kerrottavaa!

"Tommost pitsi", sanos Rauma flik ko hämhäki verko näk.

Olipas huima kisaviikonloppu Rauman helteisen paahteisessa agipyhätössä. Rauma on kyllä mun silmissä ihan huippukaupunki, siellä ollaan aina onnistuttu! Viime vuonna haettiin Raumalta kaivattu näyttelytulos ja tänä vuonna kiva kisareissu plakkarissa.

Lähdettiin siis shelttivoimin viettämään viikonloppua agipitsin maisemiin. Sää oli todella kuuma koko viikonlopun ajan, lauantaina tehtiin ihan onnistuneet radat eikä helle vielä pahemmin vaikuttanut suorituksiin. Sunnuntaina oma pää tuntui jo aika pehmenneeltä eikä Stellankaan vauhti ollut paras mahdollinen. Sää, pitkät skabat ja yöpyminen vilkkaalla leirintäalueella vei kyllä parhaan terän niin ohjaajan kuin koirankin vauhdista. Nuo sunnuntain radat mentiin aika pitkälti päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla. Yritin ratojen välissä nollata vaan päätä ja juoda juoda ja juoda ja koota ajatukset rataantutustumiseen. Stellan nesteytys ja viilennys toimi kuitenkin onneksi ihan hyvin, maustettu mieto palautusjuoma tekee aina hyvin kauppansa ja pointsit raumalaisille myös kunnon vesipisteistä ja koiran kastelumahdollisuuksista. Viilennysloimi, tuuletin ja varjoisa häkkipaikka tulivat myös tarpeeseen.

Tavoitteena mulla on kisoissa tällä hetkellä se kuuluisa suoritusvarmuuden löytäminen ja hyllyprosentin pienentäminen. Kyllä me yleensä perusasiat osataan, tahto ja tunne ja yleensäkin se fiilis millä astuu kalkkiviivalle tuntuu ratkaisevan aika usein. Näissä skaboissa asiat loksahteli aika hyvin kohdilleen, kuudesta startista viisi nollaa ja yksi vitonen. Huikee reissu :)

Remediumissa

Stella pääsi tänään Espoon Remediumiin käsittelyyn. Varsinaisesta hieronnasta ei ollut kyse, vaan lähinnä lihas/luukalvojen ja nivelten käsittelystä, ymmärtääkseni... Aikaisemminhan ollaan käyty Tammisaaressa Janina Råstedtin luona ja nyt hänen mammaloman ajaksi on ollut hakusessa vastaavaa käsittelyä antava koirahieroja tms. Janina käyttää osteopaattisia tekniikoita käsittelyssään, manuaaliterapiaksi kutsutaan. Leena Piiralle olisi myös tarkoitus päästä Stellan kanssa, ihan mielenkiinnostakin, mutta aika saatiin vasta lokakuulle...

Sitä odotellessa varasin ajan Marille Remediumiin, tuo reilun viikon takainen ontuminen oli se viimeinen niitti, käsittelyyn on päästävä. Ja oli kyllä tosi avaava käynti, monella tapaa! Stellalla oli pientä kireyttä vähän siellä ja täällä, mutta osaavin ottein saatiin tytsy kuntoon. Kyllähän Stella on vetänyt putkissa kylkimyyryä eikä pelkästään agility, vaan ihan tää kotielokin on välillä aika rankkaa tuollaselle kevyelle säpäkälle tyypille. Iltaskitsoilut ja painit vanhapiikaSpanielin kanssa on välillä selkäpiitä karmivia, varsinkin näin kesäaikaan kun ovet on auki ja pihalle pääsee kirmaamaan satalasissa.

Oikean takajalan ontuminen selittyi nilkan vääntymisellä, toinen puoli nilkasta oli tosi kireä ja siitä johtuen oli myös ylempänäkin selkeä puoliero. Todennäköisesti joku isku nilkkaan josta vääntyminen. Vahva spanieliepäilys jälleen kerran.

Olin tosi iloinen että tuli lähdettyä tuonne hoitoon, menen kyllä uudemmankin kerran! Kun miettii kisa- ja koulutusmatkoja niin eipä tuollainen parisataa kilsaa silloin tällöin maata kaada. Sitäpaitsi, meidän C5 käy kyllä useammin huollossa kuin minä ja koirat yhteensä.

Kaahotusta

Viime viikon lopulla säikähdin pahanpäiväisesti Stellan ruvettua ontumaan oikeaa takatassua. Olivat pihalla Fridan kanssa ja yhtäkkiä koira ei varannut kunnolla jalalle. Mitään vammaa tai kipukohtaa en pystynyt paikallistamaan. Samana iltana vielä Espoon eläinsairaalaan, jossa eläinlääkäri kieputteli ja väänteli, liikket katsottiin, ei mitään häikkää missään. Pehmytkudosvamma mitä ilmeisemmin, eikä ontumistakaan enää ole ilmennyt. Pyysin lääkärin tutkimaan kintereen seudun huolella, ja se oli niin siisti kuin olla ja voi. Helpotuksen huokaus! Stellan vakkarihieroja on tällä hetkellä äitiyslomalla, aikaisemmin jo mietin mihin veisin hoidettavaksi, on kuitenkin kisaavalle koiralle aika olennainen juttu ja kun tätä kaahotusta tapahtuu aika paljon kotioloissakin. Piiraan olin yhteydessä jo alkukesästä, lokakuulle vasta sain ajan. Ensi viikolla mennään sitten Espooseen Remediumiin, katsotaan millainen tuomio tulee.

Stella oli tuon äksidentin jälkeen levossa muutaman päivän ja eilen käytiin tauon jälkeen treenaamassa. Muutenkin nyt kesällä treenit on aika pitkälti keskittyneet piha-aksaan, jospa sitten sais aikaa paremmin revittyä treeniinkin kun se oma loma joskus alkaa...Eilen treenattiin Jenna Caloanderin ratapohjaa, varsinainen vauhtirata! Oma rytmitys ei aina ihan pelitä, mutta olipa hauska rata jokatapauksessa.

Tuorlan terveiset

Mukava juhannusaatto takana Tuorlan kisoissa! Sää suosi, hyvä tunnelma ja ihana paikka muutenkin. Oltiin koko perheen voimin (Frida tosin jäi mummolaan) ja homma toimi loistavasti. Vaikka radoilla oli hienosäätöä, oon ihan tyytyväinen, jopa HYL -rataan. Fiilikset ratojen jälkeen oli hyvät virheistä huolimatta, sain flunssasta huolimatta pidettyä radat kasassa.Tavoitteena kisoihin lähdettäessä oli varmat lähdöt ja kontaktit ja niissä onnistuttiin. Takaakierto-niistot treeniin ja paikoitellen olin myöhässä josta toi hyppärin kieltokin aiheutui... Agiradan hylly tuli kohdassa jota mietin pitkään, lähdenkö tekemään takaakierto-niistoa vasemman siivekkeen ympäri vai valssaanko oikealle siivekkeelle (jota varmaan kukaan muu ei tehnyt...) Vasemmalla oli putki niin hilkulla että ajattelin kokeilla toista kautta, no ainakin uskalsin kokeilla :) Näillä radoilla oli nyt sitä fiilistä, joka välillä on ollut kateissa, tekemisen meininkiä!

SM-debyytti

Kirkkonummen SM-kisat siis plakkarissa. Onnistumisia ei juuri omalla osalla päästy näkemään, mutta uskoisin että aika kultaa muistot tai jotain sinnepäin.

Perjantai-illan radat oli aika haastavia...eka agirata kosahti jo alkumetreillä, lähdin liikkeelle liian rivakasti hypyltä ja Stella lähti mukaan hyppäämättä. Sitten putki houkutti enemmän kuin kepit ja sinnekin piti livahtaa. Olikohan muuta, joo, loppusuoralla jäi jotain välistä mutta enpä sitä siinä kohtaa pahemmin enää noteerannut.

Toka hyppis oli jokseenkin kauhua herättävä. Lähinnä loppusuora sai oksennuksen maun suuhun. Melkein selvittiin. Rata oli oikeastaan meille ihan ok, mutta pituutta en muistanut kunnolla ohjata, Stella tuli ohi ja tein jotain korjauksen tynkää josta tulikin sitten hylly. Loppusuoraa en enää jaksanut tsempata. Hyi mua!

Lauantaille tarjottiin paikkaa joukkueradan nollakoiraksi. Ihmettelen vieläkin kuka tällaista on saanut päähänsä. Kieltäydyin kohteliaasti, ehkä ihan syystä.

Sunnuntain yksilö-SM rata näytti tosi mukavalta ja meille sopivalta. No eipä sitten sopinutkaan. Omasta mielestä mun vire oli ihan ok, hyvä tsemppi päällä mutta kalkkiviivalle astuessa olis pitänyt olla itse ehkä vielä piirun verran terävämpi ohjauksessa. Koska Stella kävi ihan kierroksilla! Tollaista hiipimistä ei ole koskaan vielä ollut! Väärään putkeen paineli tukka (ne muutamat karvat mitä sillä on) todellakin putkella! Mulla meni pakka aika totaalisen sekaisin ja siinäpä se SM-debyytti sitten oli. Mä hain Stellan tosi aikasin rata-alueelle kun halusin olla ajoissa (30 lähtönumeroa ennen oli ehkä hitusen liioiteltua) ja kaipa tuo koira vaan herkästi syttyy kun näkee toisten menoa. Silmälaput ja korvatulpat? Jatkossa tuo hiipiminen saa todellakin loppua ja todellakin yritän edes joskus ohjata radan loppuun asti virheistä huolimatta.

Mutta kaikesta räpellyksestä huolimatta oli kivat skabat. Selvittiin jotenkuten ja se nyt oli oikeesti aika realistinen tavoite meidän nollaprosentilla. Hienoa oli kuitenkin olla mukana, kepo osoitti olevansa ihan kehityskelpoinen ja ennenkaikkea olen ylpeä meidän teltasta joka piti meidät kaikki kuivana kaikissa olosuhteissa! Ja Stellasta myös, se on hieno koira.

Videot tulee ehkä jossain vaiheessa.

2pv 10t 36min 35s

Eikä vielä tunnu missään! Viikko ollut niin kiireinen, ettei ole hirveesti ehtinyt tulevaa viikonloppua miettiä. Perjantaina tsekataan kisapaikka parilla startilla, tänhetkisen ennusteen mukaan mukavassa vesisateessa, tuleepahan sekin koettua! Lauantaille tuli tarjous joukkuekisan nollakoiraksi, mutta koska paikalla ei tuolloin olla, jää houkutteleva tarjous käyttämättä. Ja sunnuntaina on vaan niin makeeta olla mukana, ekat äsämmät, ihan superhienoa!

Viime viikonloppuna käytiin epiksessä hiomassa starttiasetelmaa ja kontakteja. Puomi on vieläkin vähän puolvillanen, en oo ihan tyytyväinen mutta näillä mennään. Juhannuksena on tarkoitus lähteä Tuorlaan koko perheen voimin, toivottavasti säät suosii. Mutta ensin tää viikonloppu, seuraavat päivitykset sitten kisatunnelmista!

Kesärientoja

Shetlannin lintukoira palaa mantereelle, meriharakka-Stella 1-0. Huomaa fiksu spanieli joka on ulkoistanut kaikki liikaa fyysistä ponnistelua vaativat ulkohommat pikkusisarelleen.

 

Treenejä ja kisoja

Haipakkaa menee tämä toukokuu... No jokatapauksessa vähän on yritetty treenata ja viime päivityksen jälkeen parit kisakarkelot käyty kirmasemassa.

Omissa treeneissä työn alla on ollut mm. persjätöt, putki-puomierottelu ja kontaktit. Puomilla on pientä häikkää, Stella ei tällä hetkellä tahdo vapautua ensimmäisellä käskyllä. Oon palkannut naksuttimella oikeasta asennosta aika paljon edeltävästi, lieneekö syynä...täytyy todella nyt olla tarkkana ettei vapauta liikkeellä vaan käskyllä. Keinuun en ole ihan tyytyväinen myöskään, se ei ole niin nopea kuin voisi olla.

Käytiin pari viikkoa sitten Maiju Korhosen treeneissä Vantaalla, tuli taas oivaa oppia omaan sijoittumiseen ja rytmitykseen liittyen. Sylkkärit ja poispäinkäännöt toimis varmaan tosi kivasti Stellalla jos niitä joskus treenais. Tällä viikolla piipahdettiin Tuulian tekniikkakurssilla, aiheena valssit (ennakoiva ja liikkuva), jaakotus ja japanilainen. Valssit on vaan se meidän ikuisuusaihe eli ihan tarpeeseen tuli tämäkin treeni!

Reilu viikko sitten kisattiin TSAUlla kovin lämpöisenä päivänä. Oma fiilis oli jotenkin ihan hukassa alkuun, oli muka liian lämmin, päätä särki jne... ohjauksesta puuttui se viimeinen niitti. Eka radalta HYL, en vekannut tarpeeksi ja siitä väärä este. Toka rata 5, puomin ylösmenovirhe! Puomi-putkierottelussa oli koira hyvin vahvasti menossa putkeen, korjasi kuitenkin ja hyppäsi sivusta kontaktille. Kolmas rata nolla, sijoitus 2. Tällä radalla toimi hyvin sivuttaissuuntaiset hyppy-yhdistelmät, vihdoin. Neljäs rata nolla, sijoitus 1. Ei täydellistä, mutta ihan perusvarmaa menoa, puomilta ei tässä irronnut heti joten siinä paloi kyllä pari sekuntia....

Viime viikonloppuna oli Lohjan ulkokenttäkisat. Eka rata oli ihan räpellystä, koira karkas keppiviennistä putkeen ja sitten oli hyppyä väärinpäin ja olematonta pussijarrua. Näitä sattuu... Toka rata nolla, sij. 6. Olin jo tehnyt sotasuunnitelman tuomariharjoittelijan miniradalle, kunnes Savikko nappas ohjat käteen ja rata huitshaits uusiksi. Alussa olisi pakkovalssi ollut varmaan nopsampi ratkaisu, mutta mulla oli hetken bläkaut, ajattelin ettei se sovi mun ohjausrepertuaarin tuossa kohtaa. Vika rata oli muuten kanssa hyvä, mutta kielto sarjaesteeltä enkä korjannut sarjaa, HYL. Tuossa kun olisi malttanut ohjata sen kolmannen hypyn, mutta kiire kiire mukamas kokoajan. Puomilta ei taaskaan irtoa, pahus. Alla kaksi viimeistä rataa.

Ihana kevät!

Kevät mennä viipottaa, hyvä jos perässä pysyy! Päivät kuluu pihaterapioidessa ja muissa kevään puuhissa. Toukokuu menee jotenkin aina niin nopeesti... Koirien kanssa ollaan liikuttu paljon luonnossa ja nautittu vaan hyvistä lenkkeilyilmoista. Kuvassa ollaan Tulliniemen rannalla, Stella ja shelttipojat Zorro ja Leo. 

Treeneissä oon tehnyt nyt aika täsmätreeniä. Puomilla alkoi kisoissa/vierailla puomeilla olla ongelmia alastulon kanssa, lienenkö vapauttanut liian nopeasti, koska Stella alkoi ennakoimaan ja hiipimään alastulolla. Nyt ollaan palattu perusteisiin ja palkka siitä hyvästä on-offista. Hyvää treeniä sain Salon aluevalkussa, vieraalla puomilla tuli taas samat ongelmat, joihin sain siellä puututtua. Treeniohjelmassa on ollut myös keinu, oma sijoittuminen/liike sivuttaissuunnasta tulevilla hypyillä, tekniikoista ollaan treenattu sylkkäriä, backlapia ja saksalaista.

Rytmitystreeni kentällä, oli hauskaa taas päästä kunnolla vauhtiin! Ja nää on niin meidän kompastuskiviä, tarvis tosi usein tehdä tällaisia hyppykomboja eri variaatioin.

Tylsää tuloskimaraa

ATT 27.4
Agirata A: lentokeinu 5, sij. 4
Agirata B: okserin rima 5, sij. 5 VIIMEINEN ESTE!
Agirata C: puomi-putkierottelu HYL

KKK 28.4
Agirata A: 0, sij. 3
Agirata B: aa-putkierottelu HYL
Hyppyrata C: oma liike vei hypyn ohi väärälle hypylle HYL

Treenattavaa:
-keinu, ohjaukset ennen ja jälkeen
-puomi (ATTlla varasti, KKKlla ei meinannut mennä on-offiin, vaadin ja siinä meni se pari sekkaa...)
-kontakti-putkierottelu
-kääntyminen renkaalta
-yhä edelleen, hyppy-yhdistelmät pitkillä välimatkoilla!

Viikonlopun onnistumisia:
-pienet kaarrokset niistolla, sylivekillä ja jaakotuksella
-putkijarru!
-Oma asenne, KKKlla ensimmäinen lähtönro sai karvat pystyyn mutta keskittyminen hyvä, ei ongelmia ratojen muistamisessa.

Kisaratoja ei ole kuvattuna, kuukauden treenivideotkin on kamerassa mutta laitetaan nyt yksi pätkä piristämään tätä faktapläjäystä.
Treeniä

Kevät!

Kevät ja uudet suunnitelmat! Kyllä sitä ihminen jotenkin herää horroksesta kun aurinko alkaa paistamaan ja ilmassa on kevään tuntua. Aika koirapainotteisesti jatketaan, kuinkas muutenkaan. Uusia suunnitelmia ja niiden toteutusta on tulossa, saan oman agilityn alkeisryhmän ja ihan innolla sitä odotan. Katsotaan mitä se on sitten käytännössä, kaikista ei ole kouluttajiksi, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla :)

Toinen asia mikä laittaa vähän punttia tutisemaan, on kasvatuspuoli. Laitoin nyt sitten kennelnimianomuksen vetämään ja aika vahva näkemys on sulhostakin, mutta tapani mukaan soudan ja huopaan nyt varmaan vielä ikuisuuden. Juoksuja tosin odotellaan vasta sinne loppusyksyyn, joten ihan suosiolla voi vielä harkitakin ja keskittyä täysillä harrastuspuoleen vielä.

Pihatreenit...huokaus.

Juuri sellainen kuin olet

Aika ajoin ihmiset sanovat minulle: "piristy, se on vain koira", tai "se on paljon rahaa vain koiraa varten". He eivät ymmärrä "vain koiraan" käytettyä rahaa, aikaa tai kuljettua matkaa.

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni ovat tulleet "vain koiran" takia. Lukuisat tunnit ovat kuluneet niin että ainoa seurani on ollut "vain koira" enkä silti tuntenut itseäni yksinäiseksi tai hylätyksi.

Eräät surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta" ja niiden päivien pimeydessä "vain koiran" lempeä kosketus on tuonut minulle lohdutusta ja syyn jatkaa huomiseen.

Jos sinäkin ajattelen että se on "vain koira" niin ymmärrät varmaan sellaisetkin sanonnat kuin "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän ilon.

"Vain koira" saa minut myötäelämään ja olemaan kärsivällinen -tekee minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" takia herään aikaisin, käyn pitkillä kävelyillä ja suunnittelen tulevaisuutta pidemmälle. Joten minulla ja minun kaltaisilleni se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo esille minussa sen mikä minussa on hyvää ja vetää ajatukseni pois minusta itsestäni ja arkisista huolista.

Toivon, että jonain päivänä he voivat ymmärtää ettei se todellakaan ole "vain koira" vaan se asia joka tekee minusta inhimillisen ja estää minua olemasta "vain mies tai nainen".

Joten seuraavan kerran kun kuulet sanat "vain koira", hymyile sillä jotkut eivät "vain ymmärrä".

"Richard Biby, (C) 2006", translated into Finnish Kennel Bedlington

Vain koirani, Stella. Kolme vuotta yhteistä matkaa, ja toivottavasti 

monia monia vuosia ja yhteisiä kokemuksia edessä.

Ihan koko synttäripäivää ei kuitenkaan hempeilty, vaan käytiin myös treenaamassa lyhyet mutta tehokkaat tekniikkatreenit: vastakäännöstä, saksalaista, putkeen vippaamista ja loppuun kontaktit kertaalleen.
http://www.youtube.com/watch?v=cPdxKSbh0m8

ATT 31.3

Ultimate kisapäivä takana! Lähinnä siltä kantilta, että olimme molemmat Kaitsun kanssa kisaamassa. Lähtö kotoa klo 10 ja takaisin 22.30. Pointsit koirille, hyvin jaksoivat ja itseasiassa perheriitojakaan ei pahemmin päässyt syntymään. Hauska päivä, hyvä me!

Eka rata Heidi Viitaniemen hyppis. Eka rima tippui ja sitten Stella valkkas muurin kohdassa josta olisi pitänyt kääntyä takaakiertohypylle. Suunnittelin ottavani koiran haltuun pienellä puolivalssilla ja siitä sitten pakkovalssiin. Radan jälkeen tuli heti mieleen että vastakäännös olisi voinut olla ihan toimiva ratkaisu. Ja täytyy kokeilla myös ihan hypylle lähetystä ja siitä niistoa, mutta epäilen että pelkällä lähetyksellä hyppy valuu ja muuri on liian hilkulla. Tästä siis hyl.

Toka rata agirata. Ihan hyvä rata, ennen puomia olisin tietysti voinut valssata niin olisi päässyt paremmin vedättämään koiraa puomilla. Tästä nolla -10,57 ja sij. 2.

Vikalla radalla vaihtui tuomari, Jarno Jämsän agirata. Tykkäsin kovin radasta. Tässä vaihdoin rataantutustumisen jälkeen suunnitelmaa ja se sitten kosahtikin. Olin suunnitellut kieltokohtaan lähetyksen ekalle hypylle ja pakkovalssin tokalle. Rataantutustumisen jälkeen rupesin ajattelemaan sen hidastavan turhaan koiraa joten persjättinnostuksissani vaihdoin sen persjätöksi. Paremmin olisi pitänyt näyttää, ohjata eikä olettaa. Ihan perusvalssaukset olisi tässä varmaan toimineet kivasti. Puomi tällä radalla oli siinä ja siinä, okei annoin nopsan vapautuksen mutta oliko varaslähtö, ehkä. Ihan hyvä huomata että näitäkin sattuu. Tästä 5vp, -6,12 sij. 9. Tuosta ylimääräisestä pyöräytyksestä huolimatta aika oli hyvä ja pari sekuntia kärkeen. Mukava huomata että onnistuessa ollaan ihan kärkisakissa :)

Yleisesti ihan hyviä ratoja ja hyvä meininki. Viimeksi kisaratoja on kuvattu joskus syyskuussa ja koira pentelehän hiipii lähdöissä! Mulla ei ole ollut siitä mitään havaintoa. Hyvä tiedostaa, mutta en aio ottaa liikaa stressiä tästä.

Laitan Kaitsunkin videot tähän samaan syssyyn, heilläkin mukava meininki.

Rata C

Rata A

Kenraaliharjoitukset

Itsekin koirablogin pitäjänä voin varmaan sanoa ajatukseni ääneen. Koirablogit nyt vaan ovat tylsempiä kuin teknologiablogit. Piskien edesottamuksista jaaritellaan helposti ummet ja lammet ja tärkein pääseekin helposti unohtumaan. Tekniikka.

Kömpelöllä aasinsillalla pohjustan jokaisen koirabloggaajan pakkoinvestointia:"iPad Camera Connection Kittiä". Tuolla applemaisen ylihintaisella pömpelillä digikameran tai muistikortin saa helposti täppäriin kiinni ja sen jälkeen videot muokkautuvat kuin itsestään iMovie appsin avulla. Tämän tekstin videot on väsätty pelkällä iMoviella.

Siinä missä muutaman vuoden vanha Thinkpad (huomaa varsin hieno läppäritarra)nikottelee vähän tarkempien videotiedostojen kanssa niin iPad pyörittää videot sulavasti.Voisipa vaan tuolla täppärillä kirjoittaa sulavasti niin blogin päivitys hoituisi jatkossa pelkän blogger -apsin kautta. Vielä kun sitä asiaakin olisi...

Asianvierestä oikeille raiteille. Alla yhteisistä treeneistä videokoosteet. Parhaassa seurassa tai jotain sinnepäin.

Mahalasku

Kerrankin treenivideota! Tulipahan koettua sellainenkin kurja asia kuin ensimäinen törmäys Stellan kanssa radalla :( Saksalaisessa mun kantapää osui ilmeisesti Stellan leukaan ja mä heitin kunnon voltin...toivoin että olisin itse tyrmännyt itseni mutta valitettavasti taisin kolkkasin koiran. Tuo oli eka veto ja kyllähän Stellasta näkee, että se on vähän säikähtäneen oloinen. Mitään ulkoisia vammoja ei kummallekaan tullut, hampaat on tallella jne, mutta mun henkiset vammat vaatii hetken työstöä.

Muuten oikein kivat treenit taas Tuulialla. Toi on vaan niin ihanaa kun pääsee oikeesti radalla paahtamaan ja liikkumaan isolla kentällä. Meidän kisaongelmat on hyvin pitkälti rytmityksestä johtuvia, ja pikkukentällä niitä ongelmia ei vaan pääse työstämään halutulla tavalla. Tän treenin perusteella kyllä saksalaiset treeniin, myöhässä oon ihan liian usein. Putkijarru toimii ajoittain, useammin toimis jos muistaisin oman liikkeen pysäytyksen. Suhautukset ei paljoo tehoo. Lopussa testattiin suht uutena kuviona myös japanilaista ja se toimi ihan hyvin. Ja ehkä, ehkä...alan käyttämään myös enemmän persjättöjä. Niissä mä olen aina pelännyt koiran tulevan jalkoihin, mutta käy se näköjään muissakin ohjauksissa.

HSKH 17.3

Sunnuntaina kisattiin Stellan kanssa kolme rataa Ojangossa. Vaikka alkuun vierastinkin iltakisoja, ne on oikeestaan aika mukavia. Tuntuu, että itse on enemmän hereillä ja kokemuksen myötä kisajännityskin on siinä mielessä laantunut, ettei koko päivä mene kisoja jännätessä.

Heidi Viitaniemi oli tehnyt kolme oikein sopivan haastavaa rataa. Kunnon tykitystä ja hallittuja käännöksiä...

A hyppyrata meni oikein mukavasti. Alussa oli ehkä vähän liikaa yritystä ja yksi valssi jäi suunnitelmista mutta vanha kunnon peruskäännös pelasti. Nollarata, -8,45 sij. 1/26. Mä olin ihan varma, että mulla on Viitaniemeltä hyppyserti, enkä sitä siis palkintojenjaossakaan sitä jäänyt kaipaamaan. Mutta kun tulin kotiin, tarkemmin kilpailukirjaa tarkasteltuani huomasin, ettei mulla olekaan! Eli tästä pitäis saada serti! Viestiä laitettu, katsotaan mitä tapahtuu.

B agiradalla tapahtui pari kommellusta. Alussa U-putken jälkeen Stella meni puomista ohi. Putkessa kesti aika pitkään, luulen sen kaatuneen siellä tms :( Ja mun ajoitus oli siinä kohtaa pielessä, oli ihan liian edellä koiraa. Stella oli aika pölmistynyt putkesta tullessaan, tyyliin missä maa, missä taivas...ei onneksi loukannut itseään. Kielto tuosta kohtaa. Loppuradalla oli muuri, johon olin suunnitellut jaakotuksen, mutta Stella luki sen takaaleikkaukseksi, tuli ylimääräinen mutka. Treeniä tuohon. Tältä radalta 5vp, -2,97 sij. 7/27.

C agiradalla myös pari kauneusvirhettä. Meidän kompastuskivi on usein pitkillä esteväleillä sivuttaissuunnasta tulevat hypyt, niin nytkin. Mun ajoitus ei näissä ole hyvä ja kun kirmaan ehtiäkseni seuraavaan paikkaan, Stella ei ota hyppyä vaan lähtee liikkeen perään. Näihin treeniä paljon, kun ulkokentälle päästään treenaamaan. Lisäksi Stella tuli mun jalkoihin loppuradalla hypyn merkkauksessa enkä ehtinyt hyvin seuraavaan vientiin, pyöräytin selän takaa ylimääräisen kerran, tästä ei kuitenkaan kieltoa. radalta 5vp, -6,40 sij. 9/25.

Kokonaisuutena päivä oli oikein hyvä. Radat oli vauhdikkaita ja kisaaminen tuntui hyvältä, pystyin keskittymään omaan tekemiseen. Jospa tää tulostaso pikkuhiljaa lähtis nousuun, tuntuu kyllä että kokemuksen myötä sitä varmistuu ja onnistumisia alkaa tulemaan. Yhä edelleen, oma vire ja fiilis pitää "vaan" saada oikealle tasolle, keskittyä siihen omaan tekemiseen ja nauttia!

Milloinkohan saa pihaesteet liiteristä? Juhannukseksi?

Erilainen viikonloppu

Tulipahan vietettyä vähän erilainen viikonloppu, tai koiriinhan tämäkin tottakai liittyi. Lauantai-aamuna kello soi viideltä ja olipa outoa jättää Stella kotiin! Hei, eks me kisatakaan... Suuntana oli siis Helsinki ja Vuosaari, jossa kahden päivän Helsingin Kennelpiirin kasvattajakurssi. Ja jos ei muuta, niin koiraharrastuksen myötä musta on kyllä tullut paljon reippaampi kuski (pakko kun ei muuten pääse), niin meni kehätiet ja kauppakeskukset ja ties mitkä muutkin hullut kaistanvaihdot. Peruttaa en vieläkään osaa mutta se on jo toinen tarina. Ehjänä ollaan, minä ja Citroén.

Kurssi itsessään oli kyllä tosi hyvä. Päivät oli pitkiä, mutta loistavien luonnoitsijoiden (mm. ell Nina Menna ja Kennelliiton jalostustoimikunnan pj Kirsi Sainio) ansiosta luentosalissa olisi hyvinkin istua jopa pidempään! Ja vaikkei itse kasvattamaan ryhtyisikään, kurssilla tuli paljon ihan tavalliselle koiraharrastajalle validia tietoa. Varsinkin perinnöllisyys, geenit ja koiran rakenteeseen liittyvät asiat sai pienen kipinän heräämään, josko sitä syksyllä löytäis itsensä jatkokurssilta.

Kurssin ehdoton hyvä puoli oli myös, että se sai ainakin mut kyseenalaistamaan aika monia koirankasvatukseen liittyviä asioita, lähinnä siltä kantilta, että olisiko minusta koskaan siihen. Ei pelkästään ne koiran ominaisuudet, vaan myös omat. Mikä loppujen lopuksi tekee koirasta jalostusyksilön tai ihmisestä kasvattajan? Ehkä tääkin on osa sitä matkaa, jota Stellan kanssa käyn ja ehkä sitten eläkevuosina olen tarpeeksi viisas vastaamaan noihin kysymyksiin. Koiraharrastusta en vaihda, mutta kieltämättä ajatus ruusujen kasvattamisesta kiehtoo aika paljon Sainion luennon jälkeen...

Roseraie de l’Haÿn ruusutarha

Ahdistusta ja onnistumisia

Viikon tapahtumat pähkinänkuoressa:

1. Ahdistus. AUTO. Hajosi. Kytkin mäsänä. Kaput. Ja tottakai juuri silloin kun sitä autoa oikeesti tarvii. Okei, päiväkotiin pääsee potkukelkalla ja töihin pyörällä mutta mun kisat! AAARGH!  Mutta kaikki taivaankappaleet oli oikeassa asennossa ja auto saatiin huoltoon juuri ajoissa!

2. Kivat pystit. Nyt alkoi jo näyttää paremmalta. Stella Hangon agilitykoira 2012 ja Fridakin sijalla 4.

3. Kisat Vantaalla. Kolme oikeen mukavaa rataa ja oikea asenne. Joo, luota koiraan (sen teen kyllä) mutta nyt luotin myös itseen. Vaan mun ja Stellan hyvä fiilis, täysillä ja tarkasti, yhdessä. Stella kyllä osaa, mutta kiva onnistua joskus itsekin ihan tuloksienkin muodossa:

A hyppyrata 0 -6,96 sij. 4/53
B agirata 0 -7,11 sij. 3/54
C agirata 0 -9,06 sij. 3/43

Huikee ilta ja uskomaton fiilis onnistua ihan kisoissakin! Ne täysonnistumiset on aina niin pienestä kiinni ja nyt kaikki osui kohdalleen. Tästä on kiva jatkaa taas matkantekoa (kun kytkinkin taas toimii). 

Pientä ja yksinkertaista

Treeneissä oon onnistunut psymään suunnitelmassa eli suunnitellut mitä treenaan ja miten. Joulupukilta lahjaksi saamani treenikalenteri (Ajasto 365) on osoittautunut huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sähköinen treenipäiväkirja tai ne kymmenet lippulappuset repussa ja ruttuinen vihko. Täytyy aina välillä palata taaksepäin ja muistaa mistä on lähdetty: Ole treeneissä järjestelmällinen ja johdonmukainen.

Viimeksi teemana oli esteen merkkaus. Ihmisnuoli ei meillä toimi oikein hyvin, se tarvis lisää treeniä ja parempaa ajoitusta. Se lisätään treenilistalle viimeistään kun lumet sulaa ja saan pihatreenit käyntiin.

Rytmityksen sietämätön vaikeus

Treenasin tänään päällejuoksuja, itsenäistä puomia ja tiukkoja haltuunottoja. Vastakäännös kääntää Stellaa mukavasti, sitä pitäis vaan osata tilanteen mukaan käyttää. Päällejuoksuissa oon ihan tökerön myöhässä usein, noissa rytmitys on vaan niin hankalaa mulle. Alla linkki videoon, yhteistyö tekniikan kanssa ei nyt anna liittää videota suoraan tänne. Tänään oli muuten linkki jossain, että agility on ihan oikeesti sykettä nostavaa urheilua, käy kuntoilusta. Ainakin kahden antibioottikuurin ja törkeen normiflunssan jälkeen jalka painoi ihan kiitettävästi tuossakin. Jos vaikka seuraavalla kerralla treenais tuota itsenäistä suorittamista...

TREENI 30.1

Namuja prkl!

Pikkuhiljaa saatu taas omat treenit alkuun. Oma angiina, kuopuksen parvorokko ja kaikki muut lenssut vähän hidasti tahtia. Koirat sentään ovat olleet tervenä, Stella kävi hierottavanakin eikä mitään suurempia ongelmia ollut.

Vihdoin ja viimein myös kauan kaivattu namialusta saapui, tulliselvityksenkin jouduin tekemään. Yllätyin tiedosta ettei tullin listoilta löydy tuotetta kauko-ohjattava namialusta koiralle. Pari päivää olen nyt tuota härpäkettä ihastellut, enkä ihan ota selvää onko se uhka vai mahdollisuus. Onhan se ihan pätevä laite, mutta mun reaktiokyky ja se, että koira on signaalin tiellä/tappaa laitteen ahneuksissaan asettaa pieniä haasteita. Jatkossa kun tilaa on enemmän, täytyy laittaa laite kauemmaksi suoritettavasta esteestä. Luukun aukeemisesta kuuluu myös yllättävän kova ääni, mutta eipä se haittaa. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!

Kaivoin kamerasta jotain treeniä, mitä on viime aikoina tullut kuvattua. Viimeksi tein keinutreeniä Stellan kanssa ja jo jonkun aikaa onkin pohdinnassa ollut suoritus keinulla. On-off tarvis vahvistusta mutta toisaalta oon miettinyt jätänkö sen kokonaan pois. Saapi nähdä!

Tilastot

Tilastomatematiikka oli mun vahvuus lukion pitkän matikan loputtomassa suossa, niinpä mun on PAKKO tehdä nollaprosenttitilasto (nollat/startit) vuoden 2012 kisoista.

1 luokka: 3/7      42%
2 luokka: 3/6      50%
3 luokka: 7/33    21%

Eli tästä on varaa parantaa! Viikonloppuna kisasin Vantaalla. Kipeenä ei kyllä ihan kantsi kisata, mutta ajatus kotiinjäännistä oli niin tylsä. Kuumeen sain laskemaan ja eikun matkaan. Onneksi Kaitsu tuli mukaan, meni Jumboon shoppaamaan...Stellalla oli hauskaa, mulla myös mutta se viimeinen isku omassa ohjauksessa puuttui. Tulokset HYL+ HYL + 5.  Vitonen tuli kun törmäsin putkeen, kaikkee sitä sattuu ja tapahtuu tässä matkan varrella. Aika olis riittänyt näissä massakisoissa muuten kolmen sakkiin eli eipä tässä auta jäädä murehtimaan. Hyllyt tuli samoista jutuista kuin ennenkin, Stella lähtee mun sivuttaisliikkeeseen herkästi ja ajautuu hypyn ohi ja toinen juttu mikä tarvis muistaa, on pitkä laukka-askel, jos en kerro ajoissa suunnanmuutoksesta niin se voi olla jo myöhäistä.

Tänä vuonna jatketaan harjoituksia, toivotaan terveyttä ja hyviä fiiliksiä! Jotain uuttakin on luvassa, ilmoitin itseni kasvattajan peruskurssille, ihan yleisestä mielenkiinnosta ja tiedonjanosta. Eikä sitä toisaalta tiedä mihin tässä vielä vuosien saatossa innostuu.