Koulutuksissa

Tiistaina olin kuunteluoppilaana Anne Saviojan radanlukukoulutuksessa Salossa. Rata oli mukavan oloinen, toivottavasti päästään sitä kokeilemaan joskus Stellan kanssa. Jospa Tiina rakentais sen seuraavaan ulkokentän ratatreeniin ;) Linjaukset, hallinta käännöksissä, varmat putkeenviennit oli muutamia asioita joita Anne painotti. Rata oli siinä mielessä mukava, että oli kohtia joissa koira sai edetä itsenäisesti mutta haltuunottoja ja tekniikkaakin oli sopivassa suhteessa. Kuusi (!) tuntia siellä kaikenkaikkiaan vierähti, kotona oltiin vasta puolenyön tienoilla ja taas korostui se omankin tankkauksen merkitys...kahvia kahvin perään ja muutama banaani, ei toimi! Mää tarvin ruokaa!

Noh, seuraavana päivänä pääsi Stellakin baanalle. Käytiin Jaakko Suoknuutin ratatreenissä Piikkiössä. Aika jäissä olin, mutta onhan se ihan hyvä pistää itsensä välillä kunnolla likoon. Rataantutustuminen ja sitten vaan tekemään ja 10min aikaa imeä oppia itseensä. Jos ei muuta niin pakko oppia näyttelemään, koska jos mä olen epävarma, muuttuu Stellakin samanlaiseksi. Aika tahmeeta menoa oli, mutta esteelle 20 selvittiin, pätkimällä tosin ja alkujärkytyksestä huolimatta mulla jopa oli jonkunlainen suunnitelma miten tuosta selviää. Kuulemma pitää vaan luottaa siihen koiraan, käskyttää vähemmän ja hakea sitä flouta...jep, kuulostaa helpolta. Teknisesti kuulemma ihan pätevää, meno kokonaisuudessaan oli ok ja kontaktit hyvät. Nyt täytyy vaan oppia käyttämään niitä tekniikoita radalla ja painella menemään!

Random aksaa

Random aksa on sitä, että viskoo pihalle muutaman esteen tai osan niistä ja sitten vaan ohjailee. Nopeesti mietittynä sain ympättyä yhteen hiukka sylkkäriä, poispäinkäännöstä (joka oli täysin unohtunut), merkkausta ja taaksejäämistä kontaktilla. Piha vois kyllä olla muutaman neliön suurempi mutta minkäs teet. Oi että mä tykkään Stellan asenteesta, tuo kyttäys ja korvien asento ennen lähtölupaa jo tekee tästä kaikesta niin hauskaa. (Varastelusta ei sitten kannata mitään puhuakaan.)

Aika hiljaiseloa tässä muuten on vietelty, pihaa kuopsuteltu ja koirat taas löytäneet vanhan suosikkinsa, Biolanin kanankakka + merilevärakeet. Pysyvätpähän kiireisinä kun mä niitä piilottelen ja koirat kimpassa kaivaa rae kerrallaan niitä ylös. Piti meidän alkuviikosta epiksiinkin mennä, mutta kun säät on meitä hellineet, tehtiinkin ihan jotain muuta:

Treeneissä

Kesän treenikuviot on valmiina. Ratatreeniä Tiinan treenissä ja täsmäjuttuja, kinkkisiä kohtia ja tekniikkaa ulkokentällä. Itselle kunnonkohotusta ja ketteryyttä. Näillä mennään!

Oodi keväälle

Kevät on ihan oikeesti täällä! Ihana vuodenaika, josta pitää nauttia! Vihreyttä ja valoa! Vuorotyökin tuntuu tällä hetkellä varsin mukavalta kun aamusella saa mennä koirien kanssa metsäpolkuja tai rantoja ja kuunnella luonnon heräämistä ja linnunlaulua. Ah! Tänään suuntasin lenkille koulutuskentälle, jossa pientä putkijarrutusmuistutusta ja pimeää putkikulmaa molemmille koirille. Tosi luksusta sekin, että juoksuisen koiran kanssa saa treenata nyt sekä hallilla että kentällä. Kevään myötä on taas paremmat olosuhteet pieneen hiomiseen ja täsmätreeniin. Ja onhan tässä talven mittaan tullut aika paljon ideoita, mitä voisi treenata ja vahvistaa...ei hätää, sillä pihaesteet on kaivettu liiteristä, tykkään tykkään tykkään!

Rauma Show 6.5

Oi joi. Mikä ihme siinä on, ettei kertaakaan ole ehtinyt mätsäriin tai seisomista ei ole koskaan treenattu? Että kaksi päivää ennen pitää kaikki opettaa? Koiran peseminenkin jäi viimeiseen iltaan. Rauma tuli koettua ihan sen takia, että näkisin Eijan ja Harrin (Stellan kasvattajat) ja siellä oli tuomarina puolalainen naisihminen, jonka ihan vaan mututuntumalla ajattelin arvostavan tällaistä sporttisempaa tyyppiä. Omissa mielikuvissa kaikki idän koirat on pitkiä ja laihoja ja juoksee kovaa siellä aroilla. Eri asia sitten missä Puola on...Niin, ja ultimate-tavoitehan oli se harrastushyvän saaminen, joka vapauttaisi meidät jatkossa kaikista näyttelyvelvotteista jos niin haluamme. Ilman paineita suuntasimme siis suoraan avoimeen luokkaan kaikkien kehäkettujen kanssa, mutta ajattelin että katson vaan mitä ne edellä tekee ja silleen.

Stellallahan oli heti alkuun mielessä vaan aksa ja pojat niinkuin nyt kunnon neitosella kuuluu ollakin kun on juoksukin otollisella mallilla. Tunti kun pällisteltiin niin Stella tajus että täällä ei nyt mennäkään esteitä vaan jotakin ihan muuta. Pojatkin poistu kehästä ja useimmat kehän laidaltakin niin vinkuminenkin laantui. Stella kyllä ihastui vähän sellaseen komeeseen trikkiin ja kun se poistui, niin vierestä löytyi aikas pähee soopeli joka kans iski silmää takaisin. No mutta meillä oli tärkeetäkin tekemistä eli näyttelyhihna paikoilleen ja kutrit (muahhahhaa) kuosiin ja baanalle!

Tässäpä arvostelu:
Rauma Show 6.5.2012 Halivaaran Kevään Tuline Flicka
Langer kopf. In der krenze der grusse. Ich winsche mehr unterkiefer. Bisscher steil in front. Korrekter brust. Korrekter hinter. Mittellanger haar in gute qualität. Dünne knochen. Läuft gut.
AVO EH / Tuomari Ezblieta Chwalibog,  Puola

Oma saksantaito erittäin huono, yhteistyössä google translatorin kanssa tuossa sanotaan ehkä jotakin tällaista:  (jos joku osaa oikeesti saksaa, on velvollisuus oikaista)
"Pitkä pää. Koko sallitun rajoilla. Toivoisin lisää alaleukaa. Hiukan jyrkkä edestä. Oikeanlainen rintakehä. Oikeanlainen takaosa. Hyvänlaatuinen keskipitkä turkki. Kevyt luusto. Menee hyvin." 

Eli se siitä sitten! Jos höntsittää niin Karjaalla voisi kesällä piipahtaa, mutta päivä kehäkettuna (se meni oikeesti aika hyvin...) riittää pitkäksi aikaa. Kiitos Rauma! Kiitos Puola!