Tänä vuonna kisattiin 63 starttia, joista 24 nollatulosta. Nollaprosentti nousi viime vuodesta (21% -->38%) eli suunta on onneksi oikea. Mututuntumalla loppukesän ja syksyn kisoissa on mennyt alkuvuotta paremmin, jääköön tilastot laskematta ja luotetaan hyvän fiilikseen. Vuoden kohokohtia on ekat SM-kisat, ensi vuoden arvokisanollien saavuttaminen jo hyvissä ajoin, agilityvaliotitteli ja kisoista parhaiten jääneet mieleen Tuorlan juhannuskisat, Rauman agipitsi ja hyppyradan voitto Lohjan sateessa PM-kisoissa.
Innosta puhkuen kohti uutta vuotta, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Treenirintamalla jatkuu Tuulian yksärit kerran kuussa, Janitan/Elinan treeniin pääsen muutaman kerran nyt alkukeväästä ja varmasti onnistun haalimaan muitakin koulutuksia. Kisataan varmaan suht aktiivisesti ainakin alkuvuosi, toisaalta aion miettiä tarkemmin kisavuoden rytmittämistä, tuo 63 starttia vuodessa kuulostaa jo aika paljolta. Tavoitteena on nauttia joka hetkestä ja antaa treeneissä ja kisoissa kaikkensa, niin Stellakin tekee. Elää hetkessä, tässä ja nyt.
Meillä on joulutauko. Eipä olla pariin viikkoon tehty mitään ihmeellistä. Oikeestaan tekee ihan hyvää, kaikille. Huomenna Marille hierontaan, Fridakin pääsee. Pakastin on täytetty pötköillä ja rustoilla, sohvalla takkatulen loimussa on mukavan lämmintä ja pehmeää. Ulkoilumaastoja jaksan aina säännöllisesti huokailla, on rapaa ja loskaa mutta myös ihania metsiä ja rantoja. Kisamatkat on joo pitkiä joka suuntaan, mutta on täällä omat hyvät puolensa! Stella kaipaisi muuten jahtaavaa koirakaveria, sillä palaa päreet tuohon painivaan spanieliin joka ei suostu leikkimään hippaa. Toisko joulupukki?
Kisattiin itsenäisyyspäivänä kolme Kari Jalosen rataa Ojangossa. Iltakisat ja radat mukavia, sopivan haastavia, kimurantteja kohtia mutta myös etenemistä. Nyt oli fiilis kohdillaan ja silloin agility on vaan ihan sairaan kivaa! Harmittavasti kaikilla radoilla tuli joku virhe, mutta niistä huolimatta ehjät ja sujuvat radat ja se on nyt juuri sitä mitä haetaan. Täysillä tekemistä, virheitä pelkäämättä.
Eka rata ei ole videolla. Päätin ehtiä suoran putken jälkeiseen persjättöön ja sehän onnistui. Kepeillä hyvä takaleikkaus ja sivuttaisirtoaminen pakkovalssiin. Lopussa tein jaakotuksen jonka Stella luki ihan oikein ja tuli ohi yhdestä hypystä, oma ohajusmoka siis ja siitä kielto, jonka korjasin. Nopeus oli silti jotain 4,5m/s ja muistaakseni kolmanneksi nopein aika, tuolla vitosella oltiin 8/51.
Tokalla radalla kävi alussa pikkumoka, olin hiukka väärässä paikassa kun koira piti vapauttaa. Siitä huolimatta taistelin vaikka olinkin myöhässä, putkelta kielto, nopeus 4,72m/s.
Vika rata oli myös sujuva, hylätty tuli kun koira lipesi hypyn väärälle puolen. Näitä meille on ennenkin käynyt eli tarkkuutta vaan!
Nää oli kokonaisuutena parhaat kisat pitkään aikaan, oma tekeminen oli sillä tasolla mihin sen haluan. Stella on nopea, osaava ja kiltti koira, ja itse alan saamaan varmuutta omaan ohjaamiseen ja liikkumiseen. Joka päivä olen kiitollinen tästä "kerran elämässä" koirasta, joka on opettanut mulle niin paljon!
Lauantaina kisattiin HSKH:n kisoissa Vantaalla. Omasta ohjauksesta puuttui ehkä se paras terävyys, mutta räpeltäenkin voi tehdä tulosta. Kaksi nollaa, ekasta voitto ja sitten se HYL viimeiseltä radalta. Treenilistalle ennakoivat valssit ja kontaktit. Rytmitys oli nyt jotenkin hankalaa, ehkä liikaa varmistelua. Eli luotto koiraan ja rohkeutta mennä täysillä, ohjaten kaikki esteet ja ennakointi oikeissa kohdin. Yksinkertaista?
