Suutarin lapsella ei ole kenkiä

mutta atk-neron vaimo osasi tehdä leikkaa-liimaa filmipätkän! Jes! Taitava! Pari tuntia siinä meni ja hermot mutta kuitenkin.

Yhteiset treenit ja lumiepätoivoa

Epätoivoista. Tartuin jo lapion varteen ja yritin saada minipuomin kokoista aukkoa lumen ja jään keskelle pihamaalle mutta surkein tuloksin. Ei kai tässä auta kuin odotella. Puomia ja keppejä olisi kiva alkaa pikkuhiljaa treenailemaan, mutta ne vaatii aika paljon lyhyitä toistoja. Keppeinä meillä on kotona kuuden kepin sarja, jotka saa kujaksi, niillä on tarkoitus jatkossa harkkailla. Sisällä olen saanut Stellan hakemaan keppien sisääntulon eri kulmista kahden merkkikepin välistä.

Alkeisryhmän treeneistä oli tarkoitus jotain raapustaa. Hallilla oli rata, josta tehtiin pikku pätkiä. En vaan voi muuta kun olla tyytyväinen mun pieneen mustaan, se on niin taitava! Kyllähän se metelöi ja huutaa ja käyttäytyy välillä kuin pahainen kakara hihnan päässä mutta agikentällä se on vaan niin hieno. Vaikka ei me paljoa vielä osata mutta kuitenkin. Itselle kun sais osaamista ja varmuutta tuohon ohjaamiseen, mutta toivon että se tulee tässä pikkuhiljaa kun enemmän tehdään. Tänään oli treeneissä muuri, välistävetoja, pituus, hyppy-yhdistelmältä kujakepeille (jossa verkot) ja siitä putkeen. Lisäksi otin kokonaisena puomia, ekaa kertaa ylösmenon kanssa ja hyvin sen hiffasi. Tulee vaan niin kovaa alastulon että takajalat pomppaa joskus ylös kontaktipinnalta. Täytyis joskus taas kuvata niin näkis kunnolla mitä siinä oikein tapahtuu. Niin innokas kuin Stella onkin, se on myös pehmeä ja liikaa tahkoamalla se vaan turhautuu, pikku pää leikkaa kiinni ja se alkaa mielistellä ohjaajaa. Usein tätä edeltävästi oma polla on jo saavuttanut oikosulkutilan. Treenit siis lyhyinä, yksinkertaisina ja paljon palkaten!

Kahden viikon päästä ollaan menossa ATT:lle shelttiagikoulutukseen, hauskaa! Lisäksi ilmoittauduin Elina Jänesniemen viiden kerran agikoulutuksen Turkuun, toivottavasti saan omat työvuorot sumplittua niin että myös pääsen sinne...

Kauden avaus (lopetus?)

Sairastelut ja muu epämääräinen sähläys on siirtänyt kauden kisa-avauksen aina maaliskuulle asti. Muksut hoitoon, koirat kiesiin ja Caddien kanssa viettämään yhteistä laatuaikaa Kirkkonummelle. Ohjelmassa oli kolme rataa spanielin kanssa. Todennäköisyyslaskelmien mukaan jollain radalla saletisti natsaa mutta eipä natsannut.

Fridalla hyvä yleisfiilis. Eihän tuo mikään raketti ole varsinkaan mutkaisilla radoilla mutta punavalkoisten -lasien läpi katsottuna ihan kelpo päivä. Kontaktiesteiden hitautta lisäsi on-offin vaatiminen myös kisatilanteessa (meni vähän sinnepäin). Fridan estehakuisuus on hyvällä tasolla ja keppien sisäänmenon hakemisessakin ollaan edistytty.

Minäkin osasin: 90% radasta oli ihan hallussa ja omat ohjauslinjat johdonmukaisesti mietittynä. Loppuihin kysyin neuvoja tukihenkilöltäni (missä vaiheessa se kääntyi näinpäin) ja ”sen paremmin sijoittuneen spanielin” -omistajalta. Sataprosenttista varmuutta ei kuitenkaan löytynyt ja jokainen rata meni reisilleen oman typerän virheen takia. Tyly laji, meillä ei rimat tipu eikä kontakteiltakaan juuri tule vitosia. Ohjausvirheitä löytyy ja ne johtavat useimmiten väärään esteeseen. Lopputuloksena sarakkeessa silloin tylsä hylkäys.

RATA A

Alussa näkyy Fridan tyypilliset manööverit. Koira yrittää rauhoitella itseään (tai ohjaajaa) ravistelemalla. Koiralla pieni vekki väärään suuntaan lähdössä mutta sain tiukalla käskytyksellä haltuun. Kepeillä ohjaajalta nukahdus ja löysä haltuunotto jonka seurauksena koira väärässä tunnelinpäässä. Harmittaa. Ihanneaikaan ei videoanalyysin perusteella olisi ehditty.

RATA B

Jäätävä alku. Ideana jättää Frida lähdössä niin viistoon, että voisin kakkosesteen taaimmaiselta siivekkeeltä vipata sen hypyn yli. Istutin koiran väärään kohtaan ja huomasin tapahtuneen virheen vasta kentällä. Koiran luo palaaminen & asennon korjaaminen olisi varmaankin ollut sallittua mutta päädyin ns. soveltamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Seurauksena luokaton haltuunotto ja koira puomille. Loppuradan höntsäily virheettömästi läpi mutta eipä hirveästi lämmittänyt mieltä. KISS (Keep It Simple Stupid) -tekniikka on kaverisi: alku olisi pitänyt tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti.

RATA C

Uran ensimmäinen hyppyrata. Tiukempi haltuunotto ja särmempi asenne tuossa alussa. Nyt ”vähän sinnepäin” ja koira lähti sightseeingille mustaan putkeen. Tuossa oli kyllä nollarata ns. tyrkyllä.

Samassa veneessä on näköjään muitakin. Tyhjä(sääli) viinapullo katsomon ylälauteilla kertoo omaa karua kieltään lajin raadollisuudesta. Oliko kisoissa kolmaskin spanielin omistaja?

Treenipohdintaa

Tässä lomaillessa ja loskaisia polkuja tallaillessa koirien ja lastenkin kanssa ajatukset joskus harhailee näissä agitouhuissa. Tavoitteita, treenisuunnitelmia ja muita pelottavia asioita on tullut käytyä läpi. Silleen puolvakavasti. Agibiblia tuli luettua läpi ja kyllähän se kieltämättä vaikutuksen teki. Kirjan sanoma siitä, miten treenaat tehokkaasti hyvällä sykkeellä ja keskittyneesti vahvistamalla toivottua käytöstä, pilkot mahdollisimman paljon osiin jne on ihan ehdoton juttu. Samoin anti esteopetuksen suhteen, se toimii ja sillä tavalla saa koiran, joka osaa ja uskaltaa itse hakea esteitä. Toivon niin. Ohjauksen suhteen olen avoimempi, johdonmukaisuus kuitenkin ennen kaikkea. Ainakin siihen pyrin. Hallelujah!

Tänään aamulenkin lomassa pyörähdys hallilla. Stellan kanssa harjoittelin sylkkäriä ensin yhdellä ja kahdella hypyllä ja sitten jopa pienellä ratapätkällä. Siinä tuli mukava takaleikkaus putkellekin. Lisäksi otin pari toistoa pussia ja sitten pussi-putki yhdistelmää. Keinua kolistelin ja samalla reviteltiin vähän lelua. Toi sylkkäri sujui oikein hyvin, mikä oli siinä mielessä positiivinen yllätys kun "kuivalla maalla" sitä ollaan oikeestaan vaan treenailtu. Siis ei esteillä, ei tässä nyt mitään vedenalaista agia sentään harjoiteta. Fridan kanssa tein muutaman toiston keppejä, hypyltä 90asteen avo- ja umpikulmaa. Umpikulma sujui paremmin, ja kyllähän tuo avokulmaankin taittui.

Terkkuja! Ja mulle herkkuja! Tai se narupallo!