(t)rainy days

Kauan olen pystynyt välttelemään ohjattuja jumppia, mutta nyt tuumasin että tällä kankeelle ololle on tehtävä jotain. Melkein traumatisoiduin, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Kaivoin jopa oman jumppapalloni varastosta, mutta sillekin on jo löytynyt parempaa tekemistä. En mä kotona pysty. Oikeesti olen kyllä miettinyt omaa kuntoa ja jaksamista agilitynkin kannalta, ja ohjelmassa tulee ainakin olemaan lenkkeily, syvävenyttely ja jonkunlainen ketteryys/lihasvoimatreeni. LUPAAN. Itselleni.

Tää marraskuinen yhdistelmä sadetta, tuulta ja pimeyttä on kyllä aikamoinen turn-offi lenkkeilyn kannalta. Oikeesti mietin tänään juostessa varmaan puol matkaa että tämän tunteen muistan sitten kun pokkaan niitä palkintoja aksakisoissa. Että niiden eteen on tehty TÖITÄ. Nyt naurattaa mutta eipä naurattanut siinä vastatuulessa. Onneks mulla on überkengät.

Mutta koska Stellakin jumppaa, on munkin vaadittava itseltäni JOTAIN. Muutakin kuin löhöömistä. Mä ihailen ton koiran asennetta.

Suunta ylöspäin

Kisarintamalla tapahtunutta: 21.10 käytiin TSAUlla tarkoituksena kisata kolme rataa. Jo aamulla katsoin Stellan olevan hiukan vaisu, annoin ruokaakin hiukan ja käytin kiireisellä lenkillä jotta näin miten se käyttäytyy. Ihan ok, mutta jotenkin vaisu, ei ihan oma itsensä. Pohdin siinä lähteäkö vaiko eikö, mutta kun sitä pohtimisaikaakaan ei loputtomasti ollut, päätin lähteä. Lämppälenkillä Stella käveli ihan normaalisti, mutta se normivauhkoominen puuttui. Takaraivossa oli tunne, että kaikki ei ole hyvin, mutta yritin sulkea sen pois mielestä ja olla ainakin itse ihan lunkisti.

Ekalle radalle lähtiessä Stella oli heti todella vaisu, perässä vedettävä :( Tehtiin muistaakseni 4 estettä ja poistuttiin radalta ja kotia kohti. Huoli oli tietysti päällimmäinen tunne, mutta Stellan yleisvointi oli kuitenkin hyvä. Liikkui myös puhtaasti. Kotiin päästyään oli vielä oudon vaisu, välillä tärisi ja piti häntää koipien välissä. Samanlaista käytöstä on ollut ennenkin Stellan syötyä jotain sopimatonta ja annoinkin sille ell:n vanhan ohjeen mukaan kipulääkettä ja aloitin parafiiniöljyn annon. Illalla koira voi jo paremmin ja seuraavana päivänä oli täysin normaali. Kyllä tällaset jutut vaan säikäyttää aina! Ja juuri nää syömisjutut...kahden ahneen koiran kanssa on välillä helisemässä. Edeltävällä viikollahan meillä katosi kokonainen voipaketti kääreineen pöydältä, Frida oksensi osan siitä ja ehkä Stellakin oli osansa saanut. Muutama päivää sitten Stella söi sormikkaasta peukalon. Ja nää on vaan niitä mitä tiedän, ne kun ei kaikkea kerro.

3.11 ATT:lla kolme rataa:
A agirata 0 - 9,54 sij. 4/33
B agirata HYL (hyppy väärään suuntaan ja yksi rimakin tuli alas)
C hyppyrata 5 (rima alas valssissa) -13, 89 sij. 4/32

Nyt tuntui hyvältä. Jotenkin tuntuu, että suunta on oikea, radat tuntuu sujuvammilta ja mulla pysyy ajatukset kasassa. Keskittyminen rataantutustumisessa ja lähdössä on mulla nyt pohdinnassa. Muutenkin oma vire. Henkimaailman juttuja taas, mutta mä uskon niillä olevan suurta merkitystä. Stella nyt on niin pähee, että se menee eikä meinaa ja mun tarvii myös nostaa oma vire samalle tasolle. Kyllä se tästä :)

Kisaradat on filmattu, toivottavasti saan ne käsiini ja tänne blogiinkin. Laitan videon mun ja Kaitsun kenraalitreenistä pe-illalta, tein vaan nuo pätkät Stellan kanssa mitä on videolla. Viime agilehdessä olikin mielenkiintoinen kirjoitus agipariskunnista...