Keep it simple

Kolmoset korkattu

3 x hyl

Rimakammosta selvittiin ja vihdoinkin tuli kokeiltua kolmosluokan kisoja. Lekoteltiin Lohjalla puistossa Fridan kanssa ja nautittiin kesän viimeisistä aurinkoisista päivistä. Herttainen spanieli herätti huomiota ja koiraa rapsuttelemaan tulleet pikkutytöt kehuivat koiraa ihanaksi ja tosi nopeeksi -mainittakoot että tässä vaiheessa ei oltu käyty radalla ja Frida vaan nuuhki tyttöjen käsiä herkkupalojen toivossa. Radalla menikin vähän nihkeämmin. Viereisellä kentällä järjestetty "nopein nakinsyöjä" kisa olisi ollut varmaankin enemmän meidän laji.

Frida oli ihan hyvässä vedossa. Innokas ja iloinen eikä kolmaskaan startti tuottanut mitään ylitsepääsemättömiä motivaatio-ongelmia. Draivia riitti mutta vastapainona koin, että oli aika vaikea pitää koiraa hallinnassa. Vähänkin kun ns. kontakti katkesi niin piski lähti väärille esteille. Ei sillä, että sitä omaakaan ohjausta olisi TopTeamin referenssimateriaalina voinut käyttää. Pitkähkö kilpailutauko kyllä näkyy ja oma sijoittuminen ja ajoitukset olivat aika hakusessa.

Kari Jalosen (A) ja Mia Laamasen (hypäri ja C)radat olivat oikeastaan ihan kivoja. Meille kolmosluokan keppikulmat rupeavat jo olemaan aika haastavia mutta muuten radat olisivat kyllä olleet ihan suoritettavissa. Paimenkoiran omistajille taisi tulla vähän kiire, hiemaan hitaammin kiiruhtava koira kyllä helpottaa ohjaajan urakkaa.
Näihin kuvioihin palataan omissa harjoituksissa.


Hypärissä valtaosa ohjasi 7-8-9 viennin päällejuoksun omaisesti. Itse pohdin tuota pitkään mutta päädyin liikkumaan tuon hyppysarjan taakse. Järkeilin että päällejuoksun näyttäminen selvästi olisi aika haastavaa ja koira saattaisi olla huomaamatta omaa ohjausta ja näkisi 7. hypyn ylitettyään 9. esteen. Järkeily toimi, tosin hylsy oli tullut jo 6. päällejuoksussa jossa sähläsin ja vedin koiran huti esteen.

Lahjoitetaan nolla ja puusilmä ohjaaja

Niin, mistä aloittais. Lyhyt kisaraportti Vihdistä. Ei ole kuvia eikä videoita eikä juuri tuloksiakaan. Jo matkalla meinasi pinna kiristyä. Motarilla oli ruuhkaa onnettomuuden takia ja autoletkassa meni varmaan puoli tuntia madellessa. Sen jälkeen navigaattori ei sitten millään voinut kertoa mistä ja miten käännytään motarilta sinne Vihtiin. Menin varmaan viis kertaa huti, tomtom seilasi jossain pelloilla ja kehoitti kääntymään minne sattuu. Tuhannet kiitokset järjestäjien agikylteille, ilman niitä en varmaan olisi vieläkään perillä. Perillä olin mutta melkein myöhässä (mun pitää olla ajoissa paikalla!), onneksi kisatkin laahas aikatauluissa.

Eka rata oli agirata ja siitä ihan ok nolla -7,71 sij. 5. Vähän jännää menoa, pelasteluja ja ehkä hitusen hyvää tuuriakin. Toka rata HYL, ohjasin huolimattomasti päällejuoksun hypylle ja Stella kerkesi kurkata putkeen joka oli samassa linjassa hypyn kanssa. Muuten kiva rata. Kolmas rata oli hypäri, ja aivan mieletön fiilis! Tehtiin täysillä ja "maalissa" tuuletin nollaa ja kerkesin jo nähdä meidät palkintopallilla kun jostain kaukaa kuului Saviojan huuto...takaisin, kerkiitte vielä! Itse olin ihan mitä häh ja pallonkin olin jo sinne heinikkoon heittänyt Stellalle. No, kartturi eli ihan minä itse olinkin sitten kokonaan jättänyt huomioimatta viimeisen hypyn!!! Sinne se nolla sitten haihtui Vihdin pimenevään iltaan...Olin ekana medeissä radalla niin enpä voinut toistenkaan suorituksista mitään päätellä. Ainakin olin keskittynyt täysin omaan suoritukseen muita katselematta...

Päivän opetus: katso aina missä ajanottopylväät on.

Kauden avaus

Kisattiin kauden ekat startit Kirkkonummella lauantaina. Eka rata oli Heidi Viitaniemen hyppis, joka tuntui jo tutustuessa mukavalta. Ainostaan alun hyppy-yhdistelmää mietin enemmän, mutta päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Se kannatti, sillä hyvällä fiiliksellä tehtiin nollarata! Tuloksissa oltiin toisena belgialaisen ihmemiehen (A-maajoukkue-edustaja kuulemma) jälkeen vain pari kymmenystä hävinneenä. Milloinkohan pääsee seuraavan kerran noin lähelle sertiä... Mieltä ei pelkästään lämmitä tuo eka nolla vaan se, että ihan oikeesti hyvänä päivänä me voidaan olla kärjessä. Uskomatonta!

Seuraavalla Seppo Savikon agiragalla oli myös hyvä meno. Hätäinen vienti putkeen ja kiiruhtaminen seuraavalle esteelle sai Stellan kieltämään putken ja hyppäämään puomin alastulon yli mun perään joten hyllyhän siitä.  Muuten puhdas nopsa rata joten tyytyväinen saa olla.

Kolmannella radalla alkoi jo hikikarpalot puskea pintaan lämpötilan noustessa eikä oma keskittyminen ollut paras mahdollinen. Virhe tuli keppien jälkeen, olinpa jättänyt huomioimatta mitä koira näkee suoraan viimeisestä keppivälistä ja niinpä Stella kävi ylimääräisen pyörähdyksen Aalla. Oma moka, me ollaan sovittu että Stella saa mennä sinne minne nenä näyttää jos mä en muuta kerro.

Hyvä fiilis kisa-avauksesta, toivottavasti päästään nyt syksyllä ahkerasti kisaamaan jotta saisi vähän rutiinia tähän hommaan. Työ vähän rajoittaa... Ja onhan näitä koulutuksiakin, Elinan tekniikkatreenit, Tuulian yksärit, alueellinen valmennus Salossa, Tiinan treenit ja kyllähän mä haluan omat treenitkin pitää. Mutta valita en yhtään, tiedossa mainio aksasyksy!