Downshiftausta Kirkkonummella

Välillä tekee mieli irrottautua arjen oravanpyörästä ja antaa muiden mennä menojaan. Hidastetaan vauhtia ja nautitaan hetkestä. Agilityssä ituhippien filosofia ei kuitenkaan kanna kovinkaa pitkälle ja muut menee kyllä ohi vasemmalta ja oikealta jos oma vauhti ei riitä. KKK:n kisoissa ei riittänyt. Toisaalta hauskaahan tänne tultiin pitämään eikä tuloslistoja tiirailemaan -samalla logiikalla häivytetään epäonnistumisen tunteet lajissa jos toisessa.

B -rata ihanneaika 42s
48,80s (aikavirhe 6,8) sij.10

A-rata ihanneaika 44s
43,82s ratavirhe 5 (rima) sijoitus 14.




B-radalla aivan törkeän kova ihanneaika. Meillä paloi aikaa hitaahkoilla kepeillä, keinulla ja pienehköllä harhailukierroksella esteellä 11. Vaikka näistä olisi saanut 6s pois oltaisiin silti nipin napin ylletty ihanne-aikaan. Oliko ihanne-ajan laskemisperusteena käytetty etenemisnopeus (3,4m/s) normi vai oliko ratamittaajien mittatikussa tavallista harvempi asteikko? Ihanne-aikaan ylsi vain 4 ensimmäistä koirakkoa, loput tuloksen saaneet koirakot (18)ylitti ihanne-ajan. Näiden joukossa 6 nollatulosta.

Tiukkaa ihanneaikaa lukuunottamatta aika simppeli rata. Mukana jopa yksi vaapavalintaisesti suoritettava este. Puutteet tekniikassa tuottavat tosin ongelmia. Esim. keinulla ei oikein tiedä millä tuulella Frida on. Välillä menee keinun nopeasti, välillä jää jännäämään ja koiraa joutuu maanittelemaan alas keinulta. Hankala miettiä miten itse ohjaa esteen kun ei voi luottaa siihen, että koira tekee sen samalla tavalla.

A-radalle oli viritetty vähän enemmän putkiansoja. Alussa kävelin kakkoshypyn takasiivekkeen luo ja jäin n. metrin etäisyydelle hypystä. Selkä kakkoshyppyä kohti, vasemmalla kädellä näyttö ja sopivassa kohtaa käännös 2. hyppyä kohti ja ohjauskäden vaihto oikeaan käteen. Sitten omalla liikkeellä koira ohjataan kolmosputkeen. Muuten hyvä mutta Frida suuntasi 2. hypylle liian aikasten ja jouduin kiirehtimään. Olinko sitten vähän tiellä alastulossa tai jotain mutta Frida tiputti riman. Loppurata menikin ihan kivasti ja ihanneaikakin alittui täpärästi. Ilman tuota turhaa vitosta oltaisiin sijoituttu yhdeksänneksi. Parilla hypyllä meni vähän pitkäksi, joten ajasta olisi kyllä saanut sekunteja pois mutta aika houdini olisi saanut olla jos Luvan kanssa olisi radalta poistunut. Toisaalta eipä tässä nyt Luvia kaivatakkaan. Kakkosissa on ihan kivaa ja perusasioiden tulisi varmaankin olla hiukka paremmalla mallilla ennen kuin kolmosista kehtaa edes ääneen puhua.

Koukussa

Elinan treeneihin! Tänään oli viimeinen kerta tekniikkakurssista, aiheena twisti ja pakkovalssi. Pakkovalssi meni ihan kivasti, twistissä olin auttamattoman myöhässä, täytyypä treenailla ihan ilman koiraa ensin, jotta on oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Tältä kurssilta jäi kyllä tosi paljon hihanvarteen, ja niinhän se on että nälkä kasvaa syödessä. Pääsin mukaan marras-joulukuun mölliratakurssille, jossa tarkoitus treenailla ratakokonaisuuksia helpohkoilla (1lk) radoilla. Voi jos vain nuo koulutukset olisi hiukan lähempänä, nyt on ollut vielä ihan kiva ajella (ihmettelen kyllä sataako Salon seudulla kaatamalla aina keskiviikkoisin...) mutta pimeys ja liukkaus ei ole yhtään kiva yhdistelmä. Itsesuojeluvaisto lähestyvine joulukiireineen nosti päätään (lompakkokin huutaa pian hoosiannaa) ja sainkin sumplittua treenit niin, että osallistun vaan kolmeen kertaan. Jes! Jospa sitten ensi vuonna virallisiin uskaltautuisin, aika näyttää ollaanko valmiita.

Kylmenevät syysilmat saivat ajattelemaan myös Stellan lihashuoltoa. Aikani pähkäilin ja nyt tilauksessa on BoT:n verkkoloimi. Valitettavsti koira puuttuu kuvasta:

Tarvittaessa tuohon voi sitten iskeä jo kaapissa olevan Hurtan manttelin päälle, kerrospukeutumista koirallekin. Fridallahan on se paksumpi versio, ja on vaikuttanut hyvältä vermeeltä. Verkkoloimi on kuitenkin pehmeämpi ja kuulemma istuu luikulle pienelle koiralle paremmin. Postia odotellessa :)

Karjaan kisat

Sanna: Epävirallinen klubitaisto Hanko-Raasepori-Siuntio. Yhteispisteissä Hanko 24p, Raasepori 22p ja Siuntio 6p. Hieno päivä hankolaiselle agilityurheilulle :) Kisanomaista treeniä ja epiksiä pitäisi jostain haalia, koska ei se ihan selkäytimestä vielä tule...



Kai: Mukavat kisat. Ongelmat jokseenkin samat kuin yleensäkin. Hidas keinu ja kontaktien dilemmaan ei ole vielä löytynyt vastausta. Ekalla radalla yritin A:lla saada Fridan hakemaan on-offia ja jättäydyin taakse. Frida kuitenkin juoksi A:n läpi eikä edes yrittänyt pysähtyä. Uusiks meni. Tokalla radalla Frida sentään osoitti vähän hidastamisen merkkejä ja ehdin huutamaan jatka -käskyn. Kattellaan mitä johdonmukaisuuden edistämiseksi voisi tehdä... Pääasia kuitenkin, että Frida tuntui nauttivan ja se oli oma walspamainen itsensä. Hyvää fiilistä ei pienet ongelmat saati Lady GaGan pakkokuuntelu automatkalla latista.

Back to the future

Oma ohjausmenetelmä: tiukka käännös = näytetään hyppy etusormella. Hypyn jälkeen koira katsomossa kerjäämässä nameja = näytetään keskisormella. Yksäritilaukset sähköpostitse.

Kansallisen epäonnistumisen päivän kunniaksi kilpailevien treeneissä harjoiteltiin tänään mm. jaakotuksia. Sannan vartin briiffaus Elinan treeneistä ei ihan riittänyt. Hiukka hakusessa oli... Sunnuntaina Karjaalle epiksiin ja viikon päästä Kirkkonummelle kokeilemaan virallisia. Joulukuussa olisi tarkoitus suoda koirallle hiukan taukoa, joten nyt kisataan.

Aikakone olisi muuten aika kätevä kapistus. Dinosaurukset, viimeviikon lottoarvonta ja Queenin Wembleyn keikka vuodelta kasikuus olisivat luonnollisia matkakohteita."Borderterrierit Inka & Kina" -blogin perusteella huristelisin myös kymmenen vuoden takaisiin MM kisoihin Fridan kanssa. Ihan pikkasen eroa kun vertaa vuoden 2000 kisarataa vaikka tuohon Punssin hopearataan tältävuodelta.

Samassa blogissa oli myös todella mukavan näkösiä kolmosluokan ratoja viime vuosituhannen lopulta. Seuraavissa ratatreeneissä voitaisiin valita teemaksi "ysäri" ja väsätä tuollainen lähinnä nykyistä möllirataa muistuttava vauhtiympyrä. Selvää on ettei agility ole vieläkään mitään kehityksen lakipistettä saavuttanut. Harjoitusmenetelmien kehittyessä myös radat teknistyvät koko ajan. Pelottavaa.

Juokse tyttö juokse!

Joku perheenjäsen on usein tuumannut että juoksen kuin tyttö. Niin, onko siinä jotain ihmeellistä. Ilmeisesti jotakin kuitenkin tarttis tehdä, nimittäin siirtyä kantapäältä päkiälle. Tai ainakin miettiä miten saisi juoksun viemään eteenpäin ilman ylivoimaisia ponnisteluja. Mä olen tällainen sunnuntaihölkkäilijä, pienessä myötätuulessa on mukava pompsahdella eteenpäin, hyppiä kantojen yli jne. Ehkä pitäisi etsiä joku juoksutekniikkaopus tai parastahan olisi jos joku asiasta enemmän tietävä pistäisi treenaamaan. Täytyypä ihan ajatuksella miettiä miten mä oikein juoksen, kiinnittää huomiota kehon painopisteeseen, askelpituuteen ja siihen päkiän käyttöön.