torstai 30. kesäkuuta 2011

Keinuangsti

Oon tullut siihen tulokseen, että keinun opetus on ihan liian monimutkaista. Kaikki muut esteet on olleet kivoja opettaa, mutta en vaan saa selkoa miten tuon keinun oikein opettais. Liian monta vaihetta! No, aloitin kuitenkin. Stella on jo aiemmin saanut juosta keinun päähän ja se on nostettu sieltä pois, samoin on yritetty tehdä liikkuvasta alustasta kiva juttu. Nyt paja valmisti pikkukeinun pihamaalle ja päästiin Stellan kans testaamaan kapinetta.




Lämpimien ilmojen myötä on koirat päässet pulikoimaan lähes joka päivä. Sillä seurauksella että Frida on saikulla, alkoi ontumaan takajalkaa ja jonkunnäköistä hotspottia siellä varpaiden välissä taitaa olla. Sakset suihkien lähti tassukarvat, katsellaan nyt jos kotikonstein helpottuis. Tyytyväisenä tuo näyttää portinpielen varjossa makoilevan.

Jotain hyvääkin terveysrintamalla: Stellan virallinen lonkka- ja kyynärlausunto tuli Kennelliitosta, lonkat siis A/A ja kyynärät 0/0. Jippii!



lauantai 25. kesäkuuta 2011

Hyvää Juhannusta!

Makkaraa, pihviä, vartaita oheistarvikkeineen parin päivän ajan. Okei, niityllä kirmaamista ja kukkien poimimista (löysimme myös lasten kanssa jättiläisetanoita ja hysteerisen pelottavia heinäsirkkoja), juhannussalon ympäri tanssimista. Onneksi siitä ei ole videota.

Kaiken ylensyömisen lomassa kävin vetäisemässä pienen tasapainottavan treenin hallilla; putkierottelua ja lopuksi vähän keppejä.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Keppejä

Keppien tehotreeni on alkanut. Fridalle on ehdollistettu, että 12 kepin onnistunutta suoritusta seuraa tavallista parempi makupala ja aina ahne walspa on nopeasti sisäistänyt tuon. Keppien päässä on namikuppi johon ohjaaja pudottaa namin kun suoritus meni putkeen. Kiirehän tuossa meinaa tulla, avustajan kanssa tietty helpompaa. Frida lukee ohjaajaa liiankin hyvin kepeillä ja pienikin käden liike tms. saa suorituksen katkeamaan. Namikuppia kohti luoviessaan Frida ei mielestäni niin paljoa hätkähdä ohjaajan muuveista. Hyvältä siis näyttää.

Seuran kanssa sovimme leikkimielisestä irtoamiskisasta kepeille. Kenen koira irtoaa kauimpaa kepeille kerää muiden rahat. Provosoidaan kanssakilpailijoita videolla. Tavallisella pokkarikameralla ei saa kuvattua noin pitkälle, kepithän ovat jossain siellä taivaanrannassa, mutta onneksi sain kahden kameran kuvaa yhdistämällä selkeän esityksen meidän kyvyistä. Umpikulma siis sujuu, toivottavasti saadaan treenattua avokulma samalle mallille.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Silmäni avasin ja maailman näin

Myös fiksumman koiran(siis se puna valkoinen jos joku ei vielä tajunnut) ohjaajalle jäi tuosta mainitusta agikoulutuksesta hyvät fiilikset. Koulutus herätti hyviä ajatuksia ja jätti pohdittavaa. Jotenkin piristävää saada vähän ulkopuolista näkökulmaa tuohon omaan tekemiseen. Treenimotivaatiota tuli kummasti lisää, tosin Fridalla hieronnan jälkeen viikon tauko, jonka aikana motivaatio ehditään varmasti hukkaamaan johonkin.

Jatkossa tarkoitus on soveltaa ns. pentutreenejä Fridallekin. Pyrin tekemään entistä enemmän yksittäisiä esteitä. Namikupilla tai lelulla autan koiraa käännöksissä ja toivotaan, että tuntuva palkkaus tekisi hypyistä ja käännöksistä nykyistä mielenkiintoisempia. Omaa päsmäröintiä esim. lähtötilanteissa pyrin vähentämään ja keskitytään tiukan paikallaolon sijasta mieluummin siihen, että vauhti ja innokkuus olisi se jota haetaan. Muutaman kerran kun Fridaa toppuuttelee tai korjaa lähtötilanteessa niin nuuskimisen kaltaiset sijaistoiminnot saavat vallan. Sama juttu kontakteilla. 2-on2-off on se mitä edelleen vaadin mutta jatkossa vapautus välittömästi kun koiran persus laskeutuu eikä vasta kahvitauon jälkeen. Himmailuun ei yksinkertaisesti ole varaa.

Hetsaukseenkin löytyy hyvät keinot. Frida ei kiihdy tarpeeksi namikupista mutta vauhtia löytyy kun joku kissa tai posteljooni pompahtaa jostain kulmantakaa vastaan. Ainakin noita ensiksimainittuja näyttäisi olevan ihmisillä yllin kyllin ylimääräisiäkin, ei kai niitä muuten vapaana pidettäisi, joten ehkäpä pari joutilasta kissaa häkkiin ja esteen taakse palkaksi. Saisi noistakin hyötyeläimiä...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Lupa liitää

Lauantaina oli Mirva Komulaisen agikoulutus, ihanaa että saimme hänet tänne Hankoon kouluttelemaan ja luennoimaan. Ja treenissä mä kaipaan just sitä, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten tehdä, aina ei oma intuitio riitä ;)

Treenissä keskityttiin valsseihin ja takaleikkauksiin ja nyt oikeesti varmaan ekaa kertaa rupee jossain määrin palaset loksahtelemaan yhteen. En mä niitä vielä osaa tehdä, mutta pikkuhiljaa selkenee. Elinan ja Mirvan koulutukset on olleet kyllä tosi hyviä. Kepit ja raskaskankainen pussikin meni kivasti. Kepeissä pidän toistaiseksi yhden ohjurin alussa, keskellä ja lopussa. (Eilen tosin kokeilin hallilla ilman ohjureita, kerran avo- ja kerran umpikulmasta, onnistumisprosentti 100 *smile*) Takaakiertoihin Stella irtoaa kivasti, pakkovalssi sujui hyvin. Putkihulluus on ongelma. Siihen Tiina antoi kyllä eilen varsin varteenotettavan vinkin, verkot putken suulle jos sinne ei ole tarkoitus mennä. Laitoin korvan taakse :)

Mirvan koulutuksesta vielä sen verran, että meidän vauva-agility saisi jo riittää. Rimat medikorkeuteen kuulemma ja muutenkin varon ihan turhaan, tarvis täysillä mennä, ja ihan tosissaan. Hui kamala. No joo, ihan looginen syy tuohon varovaisuuteen on ollut se, että Stella on mun silmään vielä nuori ja kuitenkin olen päättänyt sen virallisissa terveystutkimuksissa käyttää ennen kuin "tosissaan" aletaan treenaamaan. No, tänään sitten käytiin.

Lohjalle oli aamusta aika varattuna eikä mitään epäselvyyttä siitä, kumpi jännitti enemmän, minä vai Stella. Stella ois painellut suoraan lekurin huoneeseen ja sain pidellä sitä sylissä, olis muuten tehnyt liikaa tuttavutta muiden asiakkaiden kanssa. Tunsi varmaan mun sydämentykytyksen, kylmän hien ja vapinan ja alkoi itsekin vähän tutisemaan. Hetkeksi. Sitten se nukahti mun syliin ja sain tutista rauhassa.

Lääkäri kuunteli sydämen, ei sivuääniä. Polvet tunnusteli, 0/0. Sitten hetkeksi unten maille, lonkat lähti A/A ja kyynärät 0/0. Toivotaan ettei tuosta muuksi muutu matkalla. Näin itsekin kuvat ja olihan ne hienot. Kiva käynti kaikenkaikkiaan. Pieni välikohtaus kuvatessa oli ollut, kun Stella täydestä unesta oli yhtäkkiä ponkaissut ylös ja lähes hypännyt lattialle, mutta hoitsu onneksi vieressä oli napannut syliin. Kunnia hoitsuille! Ja sitten taas Stella vedellyt sikeitä. Oli ihan kanttuvei vielä kun menin herättelemään, sitten mielessäni voivottelin kun parkkimittarissa enää 4minuuttia jäljellä ja parkkipirkonkin olin bongannut pihamaalla ja BING! Stella heräsi ja lähti kohti parkkipaikkaa täyttä vauhtia kiskoen vaikka jalat hiukan spagettia vielä. Se todella lukee mun ajatuksia...

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Elinan treeni 5/5

Tänään oli Elinan kurssin vikat treenit Turussa. Lämmintä oli, ja treeni pidettiin lyhyenä ja otettiin vaan lunkisti omaa vuoroa odotellessa. Kiitän ja kumarran ilmastoitua autoa, märkiä pyyhkeitä, kylmäkalleja ja tietenkin Henkilökohtaista Avustajaani (joka myös aviomiehenä tunnetaan), hän ystävällisesti huolehti mun ja Stellan riittävästä nesteytyksestä ja kanteli vesipulloja. Miten niin lomalla voisi olla parempaakin tekemistä?!?

15 minsan treeniin mahtui tällä kertaa yksittäisinä muurin ja pituuden suoritus ja lisäksi tehtiin pientä radanpätkää. Kuinka myöhässä voikaan ihminen olla ohjauksessaan. Ihan opettavaista saada edes jotakin videolle. Lyhyillä esteväleillä tuntuu joskus onnistuvansa jossain mutta nää pitkät estevälit ja vähänkin pidempi rata ja varsinkin ansaesteet, vähemmästäkin huimaa, menee jalat solmuun ja ohjatakin pitäis. Pieni yllätys videolla oli Stellan aikas myöhäinen reagointi namialustaan pituuden jälkeen, täyspysähdys, TÖKS. Hyvä kun ei volttia tehnyt, kerien..