Uusia haasteita

Eilen alkoi Elina Jänesniemen jatkokurssi Hitti -areenalla. En vieläkään tiedä onko neroutta vai silkkaa hulluutta ajaa täältä 15min treenin takia Turkuun, mutta ehkä se tässä alkukesän mittaan selkiää. Tehtiin pientä radanpätkää osissa (mitä nyt ehdittiin), katsottiin kontaktin alastulo ja siihen sainkin taas mietittävää. Lähinnä eleettömään vapautukseen, miten se voikaan olla niin vaikeaa. Lisäksi ohjauksen ajoitukseen on paras kiinnittää huomiota, myöhässä ollaan! Kepit oli Stellalle suuri ja tuntematon (vinokepit verkoilla) mikä ei sinänsä ole ihme, kun meillä kujakepit vielä käytössä.

"Ongelmana" taas tuttu lelun kelpaamattomuus palkkana. Se toistuu nyt usein vieraassa paikassa. Stella on niin töpinöissään itse tekemisestä ja varmaan ympäristökin vaikuttaa ettei se edes näe koko lelua. Yritin alussa jopa hetsata niin, että Stella oli kiinni seinässä, mutta se vaan riekkuu kun muut tekee ja Hän ei pääse. Ja tää alkaa siinä vaiheessa kun auto kaartaa hallin pihaan, haistaako se adrenaliinin vai mitä meedion kykyjä sillä on. Lenkille ei halua, neliveto päällä rynnii hallille. Autossa enimmäkseen huutaa. Mutta on tosi hyvä päästä treenaamaan vieraammissa paikoissa ja häiriössä niin tulee mietittyä näitäkin juttuja. Positiivisuus kunniaan.

Tänään korkkasin ulkotreenikauden kentälläkin. Fridan kanssa oli kiva jölkytellä vähän rengasta ja keinua, mutta toista oli pikku-Huligaanin kanssa. 1. Meteli kentän laidalla 2. Melkein söi taas hihnan poikki viidessä sekunnissa kun silmä vältti (vaikka oli paksu ) 3. Kun vapaaksi pääsi veteli omaan tahtiin spurttina putkea ainakin viisi kertaa 4. Olin kuolla suonenvetoon ja hapenpuutteeseen neljän esteen radalla. Ehkä tässä vaan tapahtui se lehmät laitumella talven jälkeen -efekti tai sitten me ollaan pulassa.

Onni on oma piha

Mistä on hyvät treenit tehty?

Työpäivän jälkeen kotiin pikapikaa, imurointi (hiekkaa x miljoona), keittiön siivous, pyykit narulle, koirat mukaan ja Kaitsua vastaan töihin, lapset päiväkodista ja pari voileipää naamaan. Hetken jo mietin jaksanko vaivautua hallille, mutta menin silti. Musat päälle ja tehokas puolituntinen. Stellan kanssa tein putkierottelua, kokeilin haltuunottoa vastakkaisella kädellä ja ainakin nyt muutaman kerran kokeilulla luki sitä tosi hyvin. Takataskussa kaksi samanlaista narupalloa ja johan sujui leikkikin! Keppikärpänen on nyt päässyt puremaan, ja nyt ajattelin ottaa ne treenikuvioihin mukaan. Tein muutaman toiston kujalla ilman verkkoja, avokulman hakee hyvin mutta umpikulmassa tahtoo mennä tokasta välistä sisään joskus. Täytyy keskittyä mihin näyttää ja tarvittaessa ottaa ekaan väliin verkko. Pihaan laitoimme kuuden kepin kujan, joten pääsee tarpeeksi usein vähän treeneemaan. Ja ekaa kertaa Stella karkasi (kröhm) Aalle, hiukan jo kylmäsi kun itse olin sen varran kaukana ettei koppaamaan ois päässyt. Mutta mitä tekee Stella -hallitusti yli ja on-offille alas! Siinäpä kökötti kunnes annoin vapautuskäskyn. Kepeille olin viemässä ja taas koira Aalle...tää olikin kiva juttu! Nyt saa Aa jäädä muhimaan, mutta tosi hienoa oli nähdä kuin luottavaisesti ja itsenäisesti Stella sen meni ekaa kertaa elämässään.

Nyt vahvistui nuo Elina Jänesniemen kurssin aikataulutkin, alkaa parin viikon kuluttua ja viisi kertaa käydään Turussa kääntymässä. Mielenkiinnolla kyllä odotan kurssin antia, saa taas vähän näkökulmaa tähän omaan räpeltämiseen.

Kontaktivideo

Kontaktit mietityttää. Tai lähinnä tuo takajalkojen nouseminen kovassa vauhdissa, oikeeta puomia ollaan vasta muutama kerta testattu ja nyt olis enemmänkin tässä minipuomilla tarkoitus pähkäillä asiaa kun se vihdoin on kaivettu liiteristä. Tuossa videolla näkyy viimeisellä toistolla mitä tarkoitan. Mä en haluisi ottaa alastulolle namia/targettia vaikka senkin käyttö on ihan perusteltua, riippuu miten haluaa opettaa. Tarkoituksena tän metodin kanssa on nopeet on-off kontaktit, ei himmailuja alastulolla tai palkan etsimistä kontaktin juurelta. Että on-offille pysähtyminen olisi ehto sille varsinaiselle palkalle joka seuraa jatkossa. Ajattelin nyt vaan vahvistaa tuota on-offia ilman vauhtia ja katsoa mitä tapahtuu. Omaa rytmitystä voisi kanssa miettiä, ei varmaan ole järkeä juosta täysillä ohi vielä tässä vaiheessa. Ja jos valuminen/takajalkojen hyppinen jatkuu niin jättää ne tylysti palkkaamatta. Vinkkejä/kokemuksia otetaan kyllä vastaan.

Shelttikoulutus ATT:lla

Pikapäivitys agikoulutuksesta ATT:lla, kun jotenkuten vielä muistaa tekemänsä. Eli tänään vietettiin varsin mukava agipäivä mukavassa seurassa shelttien haukun siivittämänä. Tiivistys:

-Stella toimi ihan hyvin vieraassa hallissa, häiriössä. Kerran karkasi räkyttämään viereisen kentän koiralle. Lelu ei jostain syystä kelvannutpalkaksi tänään. Vinkiksi avattava lelu, johon saa namua sisään, silloin ainakin mahdollisuus heittää palkka eli saada koira irtoamaan. Tämä on jännä juttu, oman analyysin mukaan Stellalla on kyllä kova saalisvietti, pihassa ja kotona suorastaan lentää lelun perään ja repii ja raastaa mutta joskus treeneissä ei lelu kelpaa. Ja tähän saattaa liittyä se yhtäkkinen miellyttämishalu, mitä hallilla joskus esiintyy, mutta sen käsitteleminen vaatisi jo oman aloituksen. Tykkäsin tosi paljon koulutuksesta, selkeetä ja olennaisiin asioihin huomion kiinnittämistä, vähän kerrallaan ja tehokkaasti. Tehtiin 3x10min, muutaman esteen sarjoina. Anti pähkinänkuoressa:

-Valssit valuu, en osaa tehdä oikein ainakaan jos esteiden välimatka suht pitkä, valssaan missä sattuu. Kehoitus harjoitella lisää.

-Takaaleikkauksiin käytettiin vielä namialustaa, toimi hyvin. Jatkossa kannattaa miettiä omassa ohjauksessa sitä, miten saa koiran tiukkaan takaaleikkaukseen ja milloin takaaleikattavan esteen jälkeen on esim. putki joka vaatii koiran irtoamista esteelle.

-Putkelle irtoomiset hyviä, jopa pimeeseen kulmaan.

-Välistävedot toimi, kouluttaja muistutti johdonmukaisuudesta ja pehmeämmästä ohjauksesta, hutiloimalla sain Stellan kolisuttelemaan rimoja.

-Kontaktit hyvällä mallilla. Ei suositellut namia laitettavaksi maahan vaan kauemmaksi alustalle. Meillä on ollut tämä aihe mietintämyssyssä nyt, koska puomin alastulolla Stella tuijottaa niin tiiviisti kauempana olevaa namikippoa, että pysähtyy kyllä on-offiin mutta takajalat nousee ilmaan siinä vauhdissa...pari kertaa koko puomia otettu ja silloin ilmenee tämä "ongelma". Kouluttaja ei kuitenkaan ollut huolissaan, vaan uskoi että ajan kanssa ja kehonhallintaa treenaamalla jää tuo takajalkojen ponnahtelu pois.

-Koira on lupaava ja ohjaajakin kuulemma liikkuu hyvin, muahhahhhaa. Luokittelen tuon lohduttavaksi kommentiksi koska olin ihan piipussa 10min treenin jälkeen, säälittävää. Pakko ryhdistäytyä.

Revanssin paikka

Kisoissa epäonnistuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mokien myötä tulee mietittyä ratoja syvällisesti ja hankalista vienneistä saa näppäriä aihioita omiin treeneihin. Torstain treeneihin laadittujen ratojen inspiraationa toiminkin Kirkkonummen ratojen aloitukset.

A-radassa elementtejä hyppyradan (viennit 1 -> 4)ja B-radan aloituksesta (viennit 9 -> 11). B-radan alku (1 - > 4) taas sama kuin Kirkkonummen A-radan alku. Treenaajien toiveista mukaan pistettiin myös okseri jota ei juuri tule harjoiteltua. Estevälien ollessa hiukan normaalia tiukemmat korostuu tuo koiran haltuunotto ja siinä suurimmat ongelmat taas tulivatkin. 8 -> 9 vienti turhan hankala.

Kiva huomata ettei okserissakaan rimat kolisseet alas. Frida ei pyri BC:n tapaan nuolemaan rimoja vaan hyppää yli aika reilusti (=tehottomasti) eikä rimoja yleensä juurikaan tipu. Tosin kyllä walspakin lukee ohjaajaa, omissa treeneissä rimat saa tippumaan jos pyrkii esim. vastakkaisen käden käytöllä viestittämään tiukasta käännöksestä ja tuon näyton ajoitus ei menekkään ihan nappiin. Treeneissä pyrin yleensä laskemaan rimat pykälää alemmas. Maalaisjärjellä ajateltuna koiran fysiikka ei joudu tällöin niin kovalle rasitukselle ja hankalassa kulmassa tehtävät hypyt vähän helpottuvat. Ei ole vielä kostautunut kisoissa rimakammona, joten samaa linjaa jatketaan.